Epämääräinen syömishäiriö? (Tarvitsen apua!)
Hei! En tiedä muuta paikkaa mistä kysyä apua, ja toivon että saisin täältä vastauksia.
Ongelmani on siis se, että olen koko elämäni ollut alipainoinen, enemmän tai vähemmän. Pienenä se ei haitannut, enkä ajatellut sitä koskaan. Olin nirso, huono syömään. Piilotin ruokani ja menin jatkamaan leikkekä. En tykännyt syödä, se oli ärsyttävää ja tylsää. Minua syötettiin vielä kouluikäisenäkin joskus, kun en viitsinyt itse syödä. Lisäksi minut sidottiin nilkoista ruokapöytään jotten karkaisi leikkimään kesken syönnin (pienenä siis).
Ensimmäinen kysymys: Onko tuo käytös ollut normaalia, millään mittapuulla?
Nykyään olen yhä laiha, hyvin vakavasti alipainoinen, luulisin. Minun tulisi lihoa n.7kg että olisin edes melkein normaali.
Tiedän, näen, tunnen kuinka laiha ja oksettava olen. Haluaisin olla pyöreä, muodokas, haluaisin kauniit pehmeät reidet ja pehmeän rintakehän, joka on nyt pelkkää luuta ja nahka siinä päällä.
Minussa on siis kaikki ulkoiset anoreksian merkit, sitä haituva karvoitusta, olen luurangonlaiha, ei lihaksia, hirveän ohuet hiukset ja heikot kynnet. Olen väsyneen näköinen ja vihaan ulkonäköäni.
Mutta: en ole koskaan ikinä pitänyt itseäni EDES normaalipainoisena,saatika sitten isona tai lihavana! En ole ikinä halunnut laihtua, vaan lihoa.
Elämäni on pitkään pyörinyt ruoan ympärillä, en sentään laske kaloreita (paitsi vältän rasvattomia tuotteita, ja käytän täysmaitoa yms). En pelkää syödä siis liikaa, vaan liian vähän. Vihaan liikuntaa, välttelen sitä, koska pelkään että laihdun lisää.
Pahin ongelma: lapsuuden ruokatottumukset ovat edelleen. En tiedä mikä minua vaivaa ja miksi olen niin vammainen etten osaa syödä. Tykkään syödä ravintoloissa, ja syödä herkkuja ja lempiruokiani, mutta tavallinen kotiruoka ei mene. Siis jos saan valmiin annoksen, niin syön sen, mutta en jaksa vaivautua tekemään ruokaa.
Jätän aterioita välistä koska joko vaan unohdan tai en vaan viitsi hakea ruokaa tai valmistaa sitä. Minulla ei ole juuri ikinä nälkä, ja syöminen itsessään tuntuu turhauttavalta ja tylsältä. En tiedä miksi?
Eli mikä hitto minua riivaa? Painoni on kyllä noussut erittäin hitaasti, mutta silti…
Vielä lisään että muutama vuosi sitten söin jopa melkein tavallisesti ja usein, mutten siltikään lihonut. Olen melko varma että syömiseeni vaikuttaa mielialani.
Olen noidankehässä, sillä oloni on hirveä, ahdistaa nähdä kehoni kun vihaan sitä, se saa vähäisetkin ruokahalut kaikkoamaan ja haluan vain… Kadota pois. Nukkua ja olla ajattelematta yhtään mitään.
Mutta eihän siinä ole järkeä?? Olisin niin onnellinen ja tyytyväinen itseeni jos lihoisin, miksi en syö?! Tämä turhauttaa niin paljon!
Onko olemassa jotain syömishäiriötä joka olisi tälläinen? En taida olla normaali, sen olen näköinenkin. 😭