Olin lapsena sosiaalinen ja avoin. 7-8 luokalla musta tuli hiljainen, ujompi ja sisäänpäin vetääntyneempi. Se johtui siitä kun luokassa ilmapiiri ja luokkahenki oli huono (mm. puhuttiin toisista pahaa, luokassa oli kuppikuntia/omat kaveriporukat). En uskaltanu enää viitata tunnilla mikä vaikutti tuntia atiivisuuteen, muistan kun piti pitää esitelmä luokan edessä, aina ennen esitelmän pitämistä ja esitelmän aikana tärisin ja tuntu et sydän hyppii ja lyö tuhatta ja sataa.

Ammattikouluun siirryttyä mua alko ahdistamaan ja jännittäämään enemmän mikä on nyt pahentunut (aloitin siis ammattikoulun syksyllä). Ennen joululomaa kävin puhumassa terveydenhoitajalle jännityksestä ja ahdistuksesta mitä mulla on ollut jo pitkään ylä-asteelta ast. Terveydenhoitaja sit sanoi että ahdistus ja jännitys vois viitata sosiaalisten tilanteiden pelkoon, muistan kun lähin koululle sen jälkeen ja aloin siinä matkalla itkemään, säikähdin sitä niin paljon kun terveydenhoitaja sanoi että ne oireet viittais sos. tilanteiden pelkoon tuntui siltä kun elämältä ois lähteny pohja alta.

Noh, ennen terveydenhoitajan luokse menemistä kävin juttelemassa kuraattorin kanssa, huomasin että hänen kanssaan on helppo jutella. Kävin juttelemassa kuraattorille viikoittain aina kun oli paikalla. Sitten kun kuulin että hän on lopettamassa työt niin se oli jotenkin vaikee ymmärtää että hän lopettaa, siinä vaiheessa tuntui että kaikki viedään pois.. Oon edelleenkin surullinen ja harmissaan siitä kun kuraattori lähti 😭 Huomen menen juttelemaan uuden kuraattorin kanssa joka aloittaa työt, mutta.. haluisin vain entisen kuraattorin takaisin 😭:

Ennen uutta vuotta kävin lääkärissä, lääkäri sit kehotti käymään sydänfilmissä ja kilpirauhas kokeissa. Lääkäri sit soitti ja kertoi että ne oli ok. Lääkäri sit määräs lääkkeen minkä pitäisi auttaa ahdistukseen. Toivottavasti se auttaisi, oon nyt viikon syönyt lääkettä minkä lääkäri määräsi.

(sori epäselvä teksti) 😳