Juu olen 17.v ja mulla diagnosoitiin masennusta joskus 7lk lopulla. Se oli järkyttävää aikaa mitä siitä muistan ja silloin satutin itseäni aivan jatkuvaan tahtiin. Joskus 9lk sitten se alko helpottaa,kaikkien psykiatri ja kuraattori käyntien jälkeen,kotonakin tätä asiaa podettiin tosi kauan. Lopetin niiku sitten nämä psykiatrikäynnit,koska tunsin itteni aivan sairaaks,kun lähdin päivästä toisee koulusta käymään niillä.
Nyt sitten oon tässä 6kk sisällä alkanu huomaavani,että alan käyttäytyä samalla tavalla kuin silloin ja en oo iloinen oikeestaan mistään enään ja olen kerran koittanut jo itsemurhaan n. 3.v jälkeen.
Nyt kuitenkin,kun opiskelen ja koulussa on tosi raskasta,poissaoloja ei saa olla ja tehtäviin menee kaikki aika,en halua varata aikaa yhdellekkään psykiatrille. Kun oon tässä iässä,ja masentunut,tunnen olevani aivan erinlainen ja jäisin ihan yksin.
Pitääkö mun hakea apua?😯🗯️ Oon aivan hukassa,mitä jos joudun jättää opiskelut kesken.
Haluaisin vain lentää enkelinä pois,olisiko liikaa pyydetty?