En uskalla hakee apuu
Tiiän et mun pitäis hakee apuu ja puhuu jollekki, mut en uskalla. Viime viikonloppun kävelin lähimmälle assalle. En oo ikin ollu nii lähel tappaa itteeni ja mua vaa ahistaa ja pelottaa. En ois kyl uskaltanu tehä sitä, mutta puran pahaa itteeni ja viiltelen ja poltan itteeni. Pelottaa et jos kerron ammattilaiselle, se kertoo mun vanhemmille ja oon taas kauhee pettymys.
Sorry mut oli pakko vaa oksentaa kaikki paska kerral.
Mulla on sama homma, nyt tuntuu kans oon ollut avun tarpeessa jo monta vuotta. Mutta jännittää niin paljon. Tiedostan kyllä itselleni että tarvitsen apua. Mutta hävettää, hirvittää ja pelottaa. Tuntuu että pitäisi pärjätä yksin niinkuin perus suomalainen. Oon tehnyt pahaa myös itselleni. Tuntuu et minut jätettiin pois avusta kun silloin kun oli ok hakea apua. Mutta en saanut silloin oikeanlaista apua.
Se, että ootte löytäneet tänne kertoo että haluatte ja etsitte apua, hyvä niin! 🙂 Mulla on myös tosi vaikeaa nyt, mutta itsensä satuttaminen satuttaa samalla myös muita. On tosi ok pyytää apua, kukaan ei pärjää aina yksin. Avun pyytäminen ei ole heikkous vaan vahvuus ja on todella rohkeaa ja ihailtavaa hoitaa myös omaa mieltä ja henkistä puolta.