En tiedä mitä tehdä
Miten ihminen voi olla niin typerä, että ajattelemattaan pilaa ehkä loppu elämänsä?
Olisi hyvä vakituinen työ, ei olisi kauan aikaa sitten erääntyneitä laskuja, ei tarvitsisi miettiä mistä saan rahaa taas lainojen lyhennykseen, ruokaan ja elämiseen yleensä.
Olisi harrastuksia, tekemistä vaikka mitä. Mutta kun lähes kaikesta pitää luopua ja siitä en voi syyttää kuin itseäni enkä voi sille mitään ☹️
Muistona yhdestä ajattelemattomuudesta päivittäinen suhteellisen kova kipu kädessä, joka ei jätä rauhaan, ei hetkeksikään.
Lähes päivittäin täytyy ottaa huumeeksi luokiteltavia kipulääkkeitä, että edes ne vähäiset työnsä saa tehtyä ja että hermot kestäisi vähän paremmin. Ei ole tainnut montaa ”selvää” päivää olla tapahtuneen jälkeen..
Hankalinta siinä on se, ettei läheskään kaikki tuttavat tajua, että en aivan huvikseni jätä jotain asiaa tekemättä. He vain pitävät sitä jonkinlaisena saamattomuutena, laiskuutena.
Viikon sisällä kipu on taas vaan mennyt entistä pahemmaksi eikä kädellä oikein voi kantaa tai nostaa mitään, ei edes kännykkää voi kauaa pitää kädessä. Tämä kirjoittaminenkin sattuu niin maan perusteellisen paljon, että.. ☹️
Käsikirurgille odottanu jo pääsyä vuoden päivät, mitään ei vaan ole kuulunut.
Kestääkö usko, kestääkö päivääkään? Säilyykö toivo elossa kauaa enää? Mutta ei tätä vaan meinaa enää jaksaa, kun syö lähes tulkoon kaiken ilon elämästä, ei voi nauttia mistään, kun aina vaan särkee.. Taikka sitten on jossain lääketokkurassa, jolloinka vois vaan 😴
Kaikki asiat on levällään koska ei voi mitään sopia etukäteen. Remontti kesken, hevoselta meni edullinen tallipaikka alta, auto hajoamispisteessä, rahat loppu. Kohta ei enää kestä sydänkään tätä jatkuvaa stressiä toimeentulosta. Vuorenkorkuinen seinä lähestyy taas enkä tiedä miten siitä yli pääsee..
Älkää vain sanoko, mene jonnekin ammattiauttajalle puhumaan.. (mutta sanotte kuitenkin..)
Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin. Siitä ei seuraisi muuta kuin suunnaton hiljaisuus koska minulta puuttuu taito keskustella, taito luottaa toiseen vaikka hän vain haluaisi parastani.
”Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista. Kävelen vain kehää tyhjässä talossani. Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti. Koko elämän aika tuhkaa ja sumua. Maailmako painajainen, josta ei voi herätä? Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?”
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jotenkin siitä vain on jatkettava. Ilmeisesti olet jotenkin itse aiheuttanut sen, että sinuun sattuu koko ajan? Tosin nyt sillä ei ole enää väliä, on vain jostain saatava joko apua fyysiseen, sekä myös henkiseen puoleen itsessäsi. Jos fyysisen vamman saa jollain hoidettua, että ei satu enää, on se vain yritettävä saada järjestettyä. Eikö tilannettasi saa nopeutetettua, jotta pääsisit kirurgille nopeammin, eihän tuo kuulosta yhtään hyvältä, että täytyy olla lääkkeissä ihan vain että pystyy olemaan olemassa.
koita kuitenkin jaksaa vielä, on paljon hyviäkin asioita edessä, kyllä sinnikkyytesi on pakko palkita jossain vaiheessa!
joo onhan toi aika hirveetä.. ☹️ toiv. pääset sinne lekurille, ei tollasta kestä. jos kerta kädessä ei voi pitää mitää tai mikään ei suju..
Vajaa kaks vuotta sitte koira puri käteen ja sen jälkeen on ollu yhtä tahtojen taistelua lääkäreitten kanssa, että saisin kunnollisia kipulääkkeitä millä tämän jatkuvan hermosäryn saisi pois tai edes vähä vähemmäks sitä..
Tässä kuussa pääsen käsikirurgille ja luulenpa, että se sanoo: olisit tullu sillon kun tämä tapahtui, tälle vois jotain tehdäkin..
En tiedä. Mutta tuntuu, että pää sekoaa näistä lääkkeistä ennemmin kuin auttaa kipuun ☹️
Eikä tätä meinaa jaksaa eikä kukaan edes usko, että aikuisten oikeasti alkaa hyytyä ☹️