En pysty tähän enään
Tää tekee tosi kipeetä!
Olen käynyt nyt juttelemassa masennuksesta ja itkukohtauksista,ja mainitsin myös itsemurha aatteistani. Kyseltii olenko vahingoittanut itseäni mitenkään tai olenko suunnitellut mitään itsemurha juttuja. Vastasin kumpaankin etten ole,koskan näin oli.
Mutta nyt tänään,oloni oli niin turha ja minulle sanottiinkin siellä,että voimiani vie kaiken aikaa ehkä se kun esitän edellistä itseäni,hauskaa ja iloista itseäni.
Pitäisi näyttää siis kaikille paha oloni,eikä enään heittää mitään vitsiä?,jolle en jaksa itse enään nauraa,muista se on kyllä hauskaa.
No…tänään viiltelin vähän,koska tunsin että kipu olisi kohallaan,mutta se tuntui niin kipeältä ja nyt pelkään jonkun näkeväni nämä.
Koulu saa minut voimaan pahoin joka asiassa,en jaksa nähdä kavereitani tai porukoitani. En ketään ☹️
Joten,en tiiä mikä on yksinkertasesti mun ongelmana? Kun mikään ei innosta,itken melkein joka päivä,haluan pois,en nähdä ketään ja silti jaksan koulussa yrittää edes nauraa ja pitää mieltäni korkealla,vaikkei se hyvältä tunnu.
😯🗯️
Heippa
oletan että olet käynnyt kouluterveyden hoitajan luona niin mene uudestaan
ja kerro kaikki asiat rehellisesti ja miten ne on.
Niin silloin ne osaa sinua auttaa.
saat avun ja elämäsi rauhoitettua.
Kaunista syksyä sinulle
Heippa!
Älä missään nimessä aloita viiltelyä! Se tuo oikeasti vain rutkasti lisää ongelmia, se hetken helpotus ei oo sen arvoista.. Tiedän todellakin kokemuksesta, nyt seitsämän vuoden jälkeen olen vihdoin pääsemässä siitä eroon.
Jos sinulla on mahdollisuus käydä juttelemassa jollekin, kannattaa se todellakin tehdä. Ja turha ystäville on esittää muuta kuin mitä oikeasti on. Jos on tosi ystävistä kyse, he kyllä pysyvät rinnallasi ja saat varmasti sieltä tukea. Jos et saa, he eivät ole sinun arvoisiasi!
Paljon voimia sinulle!!!!!
Juu kuraattorilla kävin ja ensimmäinenki kerta tuntui,että on vihdoin yksi ihminen jolle voin luotettavasti puhua.
Mutta niin en ole aloittamassa viiltelyä,koska ensimmäinen kerta tuntui kipeältä ja kuraattori antoi neuvon ettei pidä purkaa pahaa oloa käsiinsä vaan mielummin itseensä.
Mutta yritän piirrellä tai kirjoitella päiväkirjaa tai muuta,kun tuntuu pahalta sen viiltelyn sijaan.
Jatkan kuraattorilla käymistä yhden,kahden kerran viikossa ja katsomme parin viikon jälkeen tarvitsenko lääkitystä tai nuorisopsykiatrin apua.
Ja kiitos neuvoistanne paljon !
🌻🙂🌻
Hyvää syksyä teille 🙂 !
Hyvä kuulla, että "uskaltauduit" hakemaan apua, ja varsinkin se että näyttää tuo kuraattorisi oleva tolkun ihminen kun rupesi jo pohtimaan jatkomahdollisuuksiakin, mikäli on tarvetta. Mikäköhän meillä ihmisillä oikein on, kun avun hakeminen tuntuu joskus olevan niin hemmetin vaikeeta? Flunssat ja muut kolotukset kyllä ajavat meidät lääkärille hoitoa saamaan, mutta kun tärkein osa (päänuppi) meillä oikkuilee, niin eipä olekaan niin helppoa. Eipä se helppoa ollut minullekaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen puhuminen, puhuminen ja puhuminen (toki oli lääkitystäkin) oli tärkeässä osassa toipumisessani. iJustcan`t, hyvää matkaa kohti parempaa. 🙂👍
Juu,no tää on auttanu jo aikalailla,vaikka oonkin oikeastaan ystävät menettäny.
Mulla eioo niitä enään kuuntelemassa,eioo oikeestaan koskaan ollukkaan,niillä on noi omat pienet ongelmat,niinku kaikilla ja joista selviäis kerta heitolla.
Siks esim. kirjotan tänne🙂
Mutta puhuminen se auttaa! .. jos on joku joka kuuntelee ja jaksaa kiinnostaa:/
Äiti eioo mikään paras apuri,eikä sillä näitä jaksa jakaa.
Mutta hyvää syksyä teille kaikille ja parempaa jatkoa!🙂🌻