mulle todettiin 10-vuotiaana lapsen vaikea masennus, jonka kanssa oon taistellut monta vuotta. Vihdoin mun elämä alko hymyilemään ja asiat näyttää paremmilta. Yhtäkkiä mulle ilmeni ihme oireita, minkä takia oon menettänyt 12kg painoa ja kärsin muistakin oireista. Sitten mun mielenterveys huononi. en vain jaksa enään. tuntuu että olen ihan loppuunpalanut. Mulla ei oo energiaa mihinkään. Ei käydä koulua, ylläpitää mun ihmissuhteita tai vääntää enään sitä hymyä, mikä ei ole ollut aito moneen viikkoon. En vaan pysty. Mulla on aivan hirveä romahdus taas mun elämässä, tuntuu että seinät kaatuu päälle. Sorruin taas viiltelemään myös 1.5v jälkeen. Kadun sitä, tunnen oloni iljettäväksi. Kaikki painaa tällä hetkellä. Ihmissuhteet, vaikeaa olla uudessa koulussa ja aivan järkyttävät itsetunto paineet. en vaan tiedä mitä enään tehdä.
Hae sairaslomaa ettei käy sama kun mulle, romahdin ihan koulun loppusuoralla, ja en kertonut siitä kenellekään, sairaslomaa ovat sitä varten että ihmiset saavat levätä, kadun sitä suuresti etten hakenut sairaslomaa, kun nyt hädintuskin jaksan nousta sängystä ylös.
Ensinäkään et ole ainoa, joka sortu viiltelemään. Mäkin sorruin siihen tänään. Mulla äänet käskee satuttaa itteäni. Ku ei vaan ihminen jaksa..
Hei niiskutin, ask ja Tytta91,
ensinnäkin mukava huomata, että tuette täällä ryhmäkeskusteluissa toisianne! Muista tosiaan niiskutin, että et ole ainoa, josta tuntuu, että ei vaan jaksa. Voit kirjoittaa täällä ja chateissa omasta jaksamisesta.
Voit rohkeasti turvautua johonkin aikuiseen esimerkiksi koulukuraattoriin tai -terveydenhoitajaan. Ne eivät jaa sun sanomisia muille ja niiltä voi saada apua. Vaikkapa juuri tuota askin ehdottamaa sairaslomaa. Todelliset ystävät ymmärtää jos aina ei jaksa olla yhteydessä. Sinä olet tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Samu Joensuun Saappaasta