Mä en tiedä miks mun elämä on ajautunu tähän, en mä halunnu mitää tälläst. Kohta neljä vuotta selvää masennust takana ja syömishäiriö piinaa mua taas. Vähän yli puolivuotta psykiatrisel polil ja mä uskottelin ittelleni et se auttaa. Parin viimeviikon aikan mä oon taas kelannu kui paljo helpompaa ois vaan lähtee kun ei vaa jaksa. Oon niin epäonnistunu kaikes ja päihteet on vieny mut vaa syvemmälle. Mitä parempi mun on olla pilvessä sitä enemmä mua sattuu olla selvin, mutta jos mä poltan lisää must tuntuu että mä petän kaikki ne joita mun ei pitäis. Ja ne on vieny multa mun ainoon tukipilarinki. 16 vuotta täs paskas on must jo ihan riittävästi, kukaan ei vaan ymmärrä. Oon rakentanu ittelleni tätä lasipalatsii ja nyt en jaksa enää esittää. Mä en tiedä, en oo koskaan tienny kuka oon ja mihin kuulun ja kukaan ei tajua miten se hajottaa ihmist. Kelleen en pysty puhuu ja oon taas enemmä ku yksi. Yliannostus, sitä mun aivot hokee taas, viis kuukautta edellisest kerrast. Jos vaan oisin vahvempi. Kukaan ei jaksa enää tukee mua, ne on liian väsyneit siihen. Mä haluun vaan pois täält.
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.