En jaksa enää

En jaksa enää

Käyttäjä sin-sa aloittanut aikaan 25.11.2008 klo 15:35 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 25.11.2008 klo 15:35

Itken koko ajan, en pysty enää mihinkään. Viiltelen, en jaksa enää. Ei mulla ole enää mitään.

Käyttäjä Annie kirjoittanut 21.12.2008 klo 21:53

Miten voit?

Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 22.12.2008 klo 14:10

Nyt ihan ok, kavereita on käynyt, ja olen itsekin käynyt kavereilla. Joulujuhla oli kiva, liikuttiin yhdessä matikan open kanssa kun asutaan niin lähellä toisiamme. Opettajia tulee aina ikävä, en saisi kiintyä niin helposti. Kun kotona on näin kamalaa,on pakko saada tukea muualta...
Nyt kuitenkin ihan ok olo.
Miten sinä? Halaus!

Käyttäjä Eleonora kirjoittanut 26.12.2008 klo 17:46

Tuntuu hirveältä lukea noita juttuja. Yrittäkää valaa itseenne elämänhalua,sillä masennus johtaa usein epätoivoisiin tekoihin. Maailmassa ei ole liikaa nuoria ihmisiä. Kaikki laittaa miettimään,että mikä maailmassamme on pielessä? Miksi niin paljon masennusta?

Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 27.12.2008 klo 13:12

Niin, tuntuu, ettei mikän apu riitä. Jotenkin vaan ihmiset huomaa aina väärään aikaan. Kyllä koulussa kysellään, että mitä kuuluu. Eihän siihen nyt voi vastata kuin että ihan ok. Ja kun illalla tulee aina hirveä olo, niin ei silloin ole ketään, joka kysyis, että miltä tuntuu. Kyllä koulussa on ihan ok olo, mutta illalla ihan hirveää, tuntuu kuin olis vankilassa kotona. Osastolla mulla oli hvä olla, muttn halua mennä sinne, koska silloin olis taasniitä palavereja vanhempien ja lääkäreiden kanssa. En kestä enää yhtään sellasta, mun vanhemmat haukkui mut täysin ja valhetelii kaiken lääkäreille ja keksi omia juttujaan. En jaksa enää sellaista. Omat vanhemmat sanoo, että "tapa nyt viel ittes, ota yliannostus. Et sä oo mitää erityine, maailmas on isompiakin ongelmia"

Käyttäjä Annie kirjoittanut 28.12.2008 klo 03:32

En jaksa enää itkeä.
Kolmas yö peräjälkeen kun käyn asioita läpi, ja itken!
Paha olla...mutta elossa.

Käyttäjä Musta susi kirjoittanut 28.12.2008 klo 20:53

Nyt tulee vuodatusta, kun en tiedä mihin muuallekaan purkautua.

En kestä enää yhtään tätä ***** elämää. EN ENÄÄ KESTÄ, EN JAKSA. Olen maailman turhin ihminen, paha ja aivan per**eestä. Miksi kukaan ei ymmärrä?? "Ei siulla oo mitään hätää." Olen niin loppu. Niin loppu. Itkettää koko ajan. En saa edes anteeksi ajattelemattomia tekoja, olen syyllinen kaikkeen! Miksi tämä on aina tällaista?? Tahtoisin vaan että tää kaikki loppuis.😭

Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 29.12.2008 klo 18:07

Osasto oli mulle se paikka jossa sain levätä. Nyt olen ajatellut, että ottaisin sairaslomaa neljännen jakson ajaksi. Vanhemmat varmaan heittää mut ulos jos niin teen, mutta pakko ottaa lomaa, muuten tappaisin itseni, niin paljon olen itsemurhaa suunnitelut ja miettinyt.
Jos sulle on helppo "muuttaa" hetkeksi sairaalaan, niin mene ihmeessä. Minulle osastopaikkaa ehdotettiin aika äkkiä sen jälkeen kun menin psykiatrille. Ja osastolla sain rauhottua. Mun vanhemmat ei tulleet käymään, mutta kaverit kyllä kävi. Ja sain paljon uusia kavereita osastolta. Siellä kaikki tuki toisiaan, vaikka ne hoitajat oli kyllä joskus ihan kamalia... Mutta suurin osa hoitajistakin oli ihan ok ja sain levätä osastolla.
Joskus täytyy ajatella omaa jaksamista. Mulle se oli vaikeaa, sillä en osaa edes sanoa "ei". Oli hankala kertoa, etten jaksa enää, kun vanhemmat sanoi, että olen itsekäs ja saan tappaa itseni jos huvittaa. Eikä ne ole mieltään muuttanu vaikka on jutellu kaikkien lääkärien ja hoitajien kanssa ja mun kanssa....
Ajattele itseäs... Mikä on sulle parasta?😐

Käyttäjä heen kirjoittanut 01.01.2009 klo 09:43

liian väsyny

Käyttäjä Musta susi kirjoittanut 01.01.2009 klo 12:54

sin-sa kirjoitti 29.12.2008 18:7

Joskus täytyy ajatella omaa jaksamista. Mulle se oli vaikeaa, sillä en osaa edes sanoa "ei". Oli hankala kertoa, etten jaksa enää, kun vanhemmat sanoi, että olen itsekäs ja saan tappaa itseni jos huvittaa. Eikä ne ole mieltään muuttanu vaikka on jutellu kaikkien lääkärien ja hoitajien kanssa ja mun kanssa....

Mielestäni vanhempasi ovat todella törkeitä sinua kohtaan. Olen lukenut tekstejäsi ja miettinyt, että miten jonkun vanhemmat voivat olla noin törkeitä. Minun mielestäni sinun vanhempasi ovat itsekkäitä, et sinä. Voimia ja jaksamista sinulle sin-sa!

Käyttäjä lockongirl kirjoittanut 07.01.2009 klo 05:37

sin-sa kirjoitti 25.11.2008 15:35

Itken koko ajan, en pysty enää mihinkään. Viiltelen, en jaksa enää. Ei mulla ole enää mitään.

mikset jaksa~?
*rutistus*
en itekkään paljoon jaksa, joten anna sen mitä ite yritän, koita kestää, puhu jollekkin
tai mieti tosi syvällisesti mistä se johtuu.. ja hae apua!
mutta älä.. älä luovuta. aattele kuin moni, kuinka moni susta välittää, aivan varmasti, ja olis tosi surullisii, jos teksit itelles jotain!
voimia! <3 😉

Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 07.01.2009 klo 17:22

Lockongirl, luin sun kirjotusta tossa toisella palstalla, ja huomasin, että sun äitis oli sulle ongelma, niin on mullekin. Ja nyt kun olen ite ollu väsyny ja masentunu ni olemn saanu paljon tietoo kaikista mielisairauksista ja sellasisata, ja mun äitini on varmaankin narsisti, niin mä ainakin sanoisin. Kyllä mä ymmärrän että lääkärit sen tietäis, mutta sitä ei ikinä sais menemään lääkäriin. Ja kun en ole koskaan luottanut siihen tai yleensäkään välittänyt siitä, niin se on oikeastaan aivan sama,
että millainen se on. Se on vaan nyt alkanu valhtelemaan enemmän kuin yleensä jha haukkuu koko ajan ihmisiä.
Mulle annettiin lääkäriaika täksi perjantaiksi, ja mun pitää mennä sinne salaa, koska lääkäri on tummaihoinen, ja äitini on 100 prosenttisesti rasisti. (voin käyttää tota ilmausta, koska hän itse sanoi sen juuri noilla sanoilla.) Mahtaakohan mun äitini vaikuttaa mun elämään sellasella tavalla, että mulle tulee vielä pahempi olo tai psykoosi. Osastolla ollessa sanottiin, että mulla on iso riski sairastua psykoosiin. Ja itsekin tuntuu, etten päätä mitään itse, ja joudun kokoajan puolustelemaan kavereita ja sukulaisia äidlle. Millasia ongelmia sulla oli äidin kanssa?
Sitten vielä, mun isä tekee kaiken juuri niin kuin äitini sanoo, ja luulen, että äitini on saanut manipuloimalla isän tekemään asioita ja haukkumaan ihmisiä. Minä kirjoitan tänne, koska en halua sanoa ajatuksiani psykiatreille, sillä olen itse sairas, enkä voi syyttää toisia. En ennen ajatellut, että äitini olisi jotenkin sairas, mutta sitten kaverit ja sukulaiset alkoi sanoa, että äitdilläni on ongelmia, ja yksi kaveri jopa sanoi, että mitä jos äitini yrittää tappaa minua. Olen tosi kauan kestänyt tällaista ja olen varmaankin niin tottunut haukkumiseen ja manipulointiin, etten osaa nähdä sitä.
Miltä teistä tämä tilanne tuntuu, osa on lukenutkin mun kirjotuksia ennenkin, mietin vaan, että kumpi meistä onsairas, minä vai äiti. Minusta tuntuu, ett'ä olin osastolla juuri sen takia, että olin väsynyt, ja en jaksanut enää. Ja osastolla oloa äitini ei sietänyt, vaan minä menin sinne ilman lupaa. Kavereita tuli tosi paljon käymään, mutta perhe ei käynyt...
Voimia kaikille! <3

Käyttäjä Piipai kirjoittanut 11.01.2009 klo 13:07

Hei sin-sa

Sanotaan että jos perheessä on jokin huonosti, lapset ja eläimet reakoivat siihen
yleensä ensimmäisinä. Mitä isompi ongelma perheessä, sitä enemmän lapsi reakoi. En
nyt sano että kaikissa perheissä on jokin suuri ongelma, jos lapsella on jotain
ongelmia.

Ei tarvitse olla kysymys kuin vaikka sellaisesta asiasta että lapsi kokee ettei ole saanut
tarpeeksi huomiota ja rakkautta vanhemmiltaan. Se voi olla jo sellainen asia jota ei
välttämättä kukaan huomaa, mutta lapsi reakoi siihen esim. huomion hakuisuudella.
Alkaa käyttämään esim. käyttämään alkoholia, liikkumaan erikoisissa porukoissa,
joissa rikotaan toisten omaisuutta.Ja alkoholisti perheissä, lapsi voi koittaa olla oikein
huomaamaton, jos uskoo että riitely johtuu hänestä.

Eli voitte olla molemmat nk. sairaita. Äitisi on voinut olla sitä koko lapsuutesi ajan, ja
nyt olet alkanut oireilemaan (jos sallinet ilmaisun) 😑❓ masennuksen kautta. Itse uskon
että jotkut ihmiset ovat alttiimpia sairastumaan depressioon kuin toiset. mm. sellaiset
ihmiset joiden vanhemmista jommalla kummalla on mielenterveysongelmia. Tai koti ei
ympäristönä ole turvallinen, syystä tai toisesta.

On itse jotenkin herkempi ihminen, johtuen siitä että on kokenut lapsena, ettei kelpaa
kenellekään. Myös sellaiset ihmiset voivat olla riskialttiita masennukselle, jotka ovat
kokeneet että vanhemmat eivät ole välittäneet, rakastaneet, tai halunneet häntä.
Tietenkin myös elämä kodin ulkopuolella altistaa masennukselle, se minkälaista työtä
tekee, missä on opiskellut, onko kokenut onnistumisen tunnetta, onko saanut ystäviä
elämäänsä, onko kokenut ettei ole tarpeeksi hyvä missään mitä on tehnyt,
kiusaaminen, hyväksikäyttö, manipulointi, henkinen ja fyysinen väkivalta....jne.
Varmasti on paljon sellaisia kokemuksia ihmisillä joista voisi sanoa että niistä yhdessä
on tullut altistus depressiolle, mutten jaksa luetella kaikkea tähän😋

Eli varmasti on sellaisia ihmisiäkin, jotka persoonallisuudeltaan ovat alttiimpia kuin
toiset sairastamaan depressiota. Luulen että itse olen aika herkkä monien asioiden
suhteen, ja pelko etten kelpaa kenellekään sellaisena kuin olen laittavat minut usein
erityiselle rasitukselle. Stressaan paljon, yritän tavoitella täydellistyyttä jotta kelpaisin.
Ajattelen usein negatiivisesti itsestäni ja tulevaisuudesta. Siihen kun on niin helppo
sortua, itsensä vähättelyyn.😟

Olen taivaanrannan maalari ja näytän aina asettavan riman liian korkealle, ja petyn
kun en pääse lähelekään rimaa jonka itse olen asettanut. Toki varmasti on ihmisiä
jotka ovat asettaneet minulle rimoja... liian korkealle, mutta myös itse olen liikaa
itseltäni vaatinut.. ja näytän edelleenkin vaativan.☹️

Luulen että ei kannata syyttää kuitenkaan itseään masennuksesta. On varmasti
sellaisiakin asioita, jotka vaikuttavat sen syntymiseen, joita ei edes osaa ajatella. On
kuitenkin oikeus olla onneton. Mutta muistutan että meillä on samallailla
mahdollisuudet olla onnellinen ja oikeus olla onnellinen kuin muillakin, huolimatta siitä
että sairastamme äärimmäisen negatiiviselta kuulostavaa ja tuntuvaa sairautta,
nimeltään masennus alias depressio... Meidän on vain itse jotenkin yritettävä, muiden
ihmisten avustamana saada elämämme kuntoon. Se vie aikaa, mutta vieköön. Tavoite
on olla onnellinen. Ja meidän on vain huomattava että ei päämäärä ole onnellisuus..
vaan se onni on matka.

Käyttäjä lockongirl kirjoittanut 15.01.2009 klo 03:15

sin-sa kirjoitti 7.1.2009 17:22

Lockongirl, luin sun kirjotusta tossa toisella palstalla, ja huomasin, että sun äitis oli sulle ongelma, niin on mullekin. Ja nyt kun olen ite...........

mä sanoisin , että vika ei todellakaan oo sun, vaan sun äidin! ja sillä on joku ongelma, koska mun mielestä, vanhempien ei pitäs hommaa lapsii, jos ne ei niistä pysty huolehtimaan, ja niitä auttaan ja hoitaan. se on mun mielipide.

No, tappelin paljon äidin kanssa mistä nyt milloinkin. tiedän että se välittää musta, mutta se näyttää sen vaan niin perinkummallisella tavalla.
montahan kertaa riidan lupuks uhkailin muttavani isälle, ja kun se ei enää purrut, kekkasin että hei jos vaankuolen ni kaikille tulee parempi olo, ja lähin heitteleen sitten aina lopuks että teen itsarin, niin pääsette mustakin eroo. tällasta on ollu jo ihan sunnilleen ykköseltä lähtien, mutta noi itsari jutut tuli mun mielestä kolmannella.. en sitten syitä muista miten ja miksi, mutta niin vaan kävi.
en varmaankaan sitten tarkottanu sitä ihan todellisesti että oikeesti tappaisin itteni, mutta kai sillä ny joku merkitys oli??!

sitten koulusta riideltiin paljon. äiti ja isäpuoli painosti mua tosi paljon koulun käynnissä, ja jos olin ees vähän hyvä jossain aineessa, niin piti aina saada täydet pisteet muuten ei kelvannu.
esim, olin saanut 7+ matikna kokeesta ja olin tosiylpee ku sain ees jotain, koska oon aivan läpeen surkee matskussa, ja kelasin että joudun sen uusimaan. no menin kotiin ja mulee huudettiin niin että itken nurkassa ihan kyppyrässä, mutsi kattoo vieresäs ku isä puoli huuttaa/korotti ääntään ja solvaa mua, siitä kokeesta. ja jos toin vaikka enkusta ysin niin saan vaan kuulla, joo hyvä, mut kymppi olis parempi.
eli kaikki mitään teen ei riitä. mitä tahansa teinkin sain siitä kuulla kunniani, aina, kuitenkin, jossain vaiheessa jossei heti.. ja yksin kertasesti siinä vaan ruopes ahistaan, ku koko ajan oli joku kimpussa, eikä mikään riittyänny.

sulla paljon pahemmin on menny joten sulle voimia toooosi paljon 😀D

Käyttäjä Annie kirjoittanut 19.01.2009 klo 22:06

Mulla on niin paha olla.
En jaksa tätä enää!!
Mikään ei auta! oon taas loukussa.