Hei sin-sa
Sanotaan että jos perheessä on jokin huonosti, lapset ja eläimet reakoivat siihen
yleensä ensimmäisinä. Mitä isompi ongelma perheessä, sitä enemmän lapsi reakoi. En
nyt sano että kaikissa perheissä on jokin suuri ongelma, jos lapsella on jotain
ongelmia.
Ei tarvitse olla kysymys kuin vaikka sellaisesta asiasta että lapsi kokee ettei ole saanut
tarpeeksi huomiota ja rakkautta vanhemmiltaan. Se voi olla jo sellainen asia jota ei
välttämättä kukaan huomaa, mutta lapsi reakoi siihen esim. huomion hakuisuudella.
Alkaa käyttämään esim. käyttämään alkoholia, liikkumaan erikoisissa porukoissa,
joissa rikotaan toisten omaisuutta.Ja alkoholisti perheissä, lapsi voi koittaa olla oikein
huomaamaton, jos uskoo että riitely johtuu hänestä.
Eli voitte olla molemmat nk. sairaita. Äitisi on voinut olla sitä koko lapsuutesi ajan, ja
nyt olet alkanut oireilemaan (jos sallinet ilmaisun) 😑❓ masennuksen kautta. Itse uskon
että jotkut ihmiset ovat alttiimpia sairastumaan depressioon kuin toiset. mm. sellaiset
ihmiset joiden vanhemmista jommalla kummalla on mielenterveysongelmia. Tai koti ei
ympäristönä ole turvallinen, syystä tai toisesta.
On itse jotenkin herkempi ihminen, johtuen siitä että on kokenut lapsena, ettei kelpaa
kenellekään. Myös sellaiset ihmiset voivat olla riskialttiita masennukselle, jotka ovat
kokeneet että vanhemmat eivät ole välittäneet, rakastaneet, tai halunneet häntä.
Tietenkin myös elämä kodin ulkopuolella altistaa masennukselle, se minkälaista työtä
tekee, missä on opiskellut, onko kokenut onnistumisen tunnetta, onko saanut ystäviä
elämäänsä, onko kokenut ettei ole tarpeeksi hyvä missään mitä on tehnyt,
kiusaaminen, hyväksikäyttö, manipulointi, henkinen ja fyysinen väkivalta....jne.
Varmasti on paljon sellaisia kokemuksia ihmisillä joista voisi sanoa että niistä yhdessä
on tullut altistus depressiolle, mutten jaksa luetella kaikkea tähän😋
Eli varmasti on sellaisia ihmisiäkin, jotka persoonallisuudeltaan ovat alttiimpia kuin
toiset sairastamaan depressiota. Luulen että itse olen aika herkkä monien asioiden
suhteen, ja pelko etten kelpaa kenellekään sellaisena kuin olen laittavat minut usein
erityiselle rasitukselle. Stressaan paljon, yritän tavoitella täydellistyyttä jotta kelpaisin.
Ajattelen usein negatiivisesti itsestäni ja tulevaisuudesta. Siihen kun on niin helppo
sortua, itsensä vähättelyyn.😟
Olen taivaanrannan maalari ja näytän aina asettavan riman liian korkealle, ja petyn
kun en pääse lähelekään rimaa jonka itse olen asettanut. Toki varmasti on ihmisiä
jotka ovat asettaneet minulle rimoja... liian korkealle, mutta myös itse olen liikaa
itseltäni vaatinut.. ja näytän edelleenkin vaativan.☹️
Luulen että ei kannata syyttää kuitenkaan itseään masennuksesta. On varmasti
sellaisiakin asioita, jotka vaikuttavat sen syntymiseen, joita ei edes osaa ajatella. On
kuitenkin oikeus olla onneton. Mutta muistutan että meillä on samallailla
mahdollisuudet olla onnellinen ja oikeus olla onnellinen kuin muillakin, huolimatta siitä
että sairastamme äärimmäisen negatiiviselta kuulostavaa ja tuntuvaa sairautta,
nimeltään masennus alias depressio... Meidän on vain itse jotenkin yritettävä, muiden
ihmisten avustamana saada elämämme kuntoon. Se vie aikaa, mutta vieköön. Tavoite
on olla onnellinen. Ja meidän on vain huomattava että ei päämäärä ole onnellisuus..
vaan se onni on matka.