Olen ihan loppu. Koulua olisi jäljellä enää kolme viikkoa, ennenkuin valmistuisin. Olen ollut jo viikon pois työharjoitteusta ja vielä olisi kaksi viikkoa ja korvattava päivät, jotka olen ollut pois. En vaan pysty, en saa aikaiseksi mennä. Ajatus työstä ei sinällään stressaa, vaan sen ohella odottava näyttösuunnitelman kirjoitus ja toimintatuokion suunnittelu ja toteutus ym. Koko koulun ajan olen jokaisessa työharjoittelussa aina maksimimäärän pois ja sitten iskee ahdistus ja turhautunut olo miksi teen niin ja miksi en vaan voi mennä työharjoitteluihin. Joulun jälkeen olen vetänyt putkeen kolme työharjoittelua+jokaisen näyttösuunnitelmat. Olen aivan puhki, en saa tätä kolmea viikkoakaan käytyä enää. Valehtelen opettajalle ja työharjoittelupaikkaan olevani sairaana ja siitä tunnen järkyttävää syyllisyyttä, niinkuin on ihan syytäkin. En kehtaa edes vastata opettajani puheluihin, en halua kohdata sitä asiaa, kuinka olen taas niin huono ihminen. Minulla on ihana poikaystävä, mutta hänellekkin olen valehdellut jotain vain miksi en ole mennyt töihin tms. ja siitä kärsin koko ajan, en haluaisi valehdella hänelle yhtään, eikä välillämme ole muita salaisuuksia kuin tämä. En vain pysty kertomaan hänelle kuinka alisuorittaja olen ja kuinka en saa itseäni edes käymään tätä kolmen viikon viimeistä rutistusta, en vain kertakaikkiaan tiedä itsekkään, miksi en saa itseäni liikkeelle. Olen alkanut miettimään olenko aivan turha ihminen, olen surkea koulussa, opettajien silmissä, kohta myös poikaystäväni silmissä kun ahdistus kasvaa niin suureksi ja mun on pakko kertoa… En jaksa enää…