En halua enää olla mustasukkainen
Laitoin tän jo parisuhdepuolelle, mutta kuuluu ehkä tännekin:
titski 05.11.2013 klo 18.10
Minä (26 v) seurustellut tyttöystäväni (23 v) kanssa vuoden, ja muutimme n. kk sitten yhteiseen kotiin. Hän on maailman suloisin ja ihanin ja rakkauteni syvenee häneen vain enemmän ja enemmän. Mutta….
Olen huomannut olevani jopa pelottavan mustasukkainen tyttöystävästäni. Tämä alkoi nimenomaan yhteenmuuton jälkeen. Hänellä on yksi todella hyvä ystävä, jonka koen uhkana. Tähän ei olisi mitään syytä, ystävä on todella mukava eikä ole kiinnostunut hänestä. Suutun herkästi jos tyttöystäväni ilmoittaa menevänsä kahville jonkun uuden tuttavuuden kanssa. Hän sanoo haluavansa omaa aikaa ja että ”näemmehän me täällä kotona”. Mielestäni tämä ei kuulosta parisuhteen laatuajalta. Olemme keskustelleet ja riidelleet näkemyseroistamme monesti.
Oikeastaan se syy, miksi itse havahduin tähän, että tarvitsen apua, oli se kun tein nettiin profiilin jolla viestittelin tyttöystävälleni. Yritin saada tietää, välittääkö hän oikeasti minusta.
Päätin tupareidemme jälkeen poistaa koko profiilin. En sitä kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun hän sai selville asioiden oikeaan laidan.
Riitahan siitä tuli. Huusimme molemmat pää punaisina Pyysin että otamme aikalisän suhteessamme, jotta tiedetään mitä oikeasti halutaan. Uuden vuoden jälkeen jatketaan tai erotaan
Tyrtöystäväni olisi halunnut erota samantien, mutta hän suostui aikalisään. Sovimme myös ettme tapaile muita muttemme esittele toisiamme pariskuntana. Sisälläni vellovat nyt ristiriitaiset tunteet – rakastamani ihminen ei halua olla kanssani, mutta jos jatkamme, onko se hyvä asia Asumme edelleen saman katon alla, tilanne on sikäli absurdi että vasta aloitimme yhteiselon ja määräaikaista sopimusta pitäisi vielä kestää se 11 kk. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän etten voi asua kokonaista vuotta hänen kanssaan, jos emme ole yhdessä. Hän on opiskelija eikä voi muuttaa taloudellisen tilanteensa takia.
Tilanne on johtanut siihen, etten saa unta öisin, sama missä nukunkin. Elän oikeastaan kahvilla ja 1llä hedelmällä päivässä. Kunnon ruoka ei maistu. Töistä on vaikeaa saada otetta. En halua käyttää unilääkkeitä sillä ne eivät sovi minulle.
Haluan korjata tilanteen ja päästä eroon mustasukkaisuudestani ja luottaa taad häneen ja että hän luottaa minuun. Pelkään että hän sinkkuilee aikalisän turvin ja unohtaa minut täysin. Olen valmis tekemään mitä vain suhteemme eteen, mutta tyttöystäväni mielestä rakkaus ei vain riitä.
Vinkkejä, tukea, samankaltaisia tarinoita, onnellisia loppuja?
Voi sua!
Toisaalta sulosta olla mustasukkanen mutta liika on liikaa! Ootko sä myöntäny sun tyttöystävälle ton sun mustasukkasuuden ja sen miks teit sen nettiprofiilin? Se taitais ymmärtää sua parhaiten jos se tajuais et sun menettämisenpelko on niin suuri että se menee jo sairauden puolelle. Koska eihän ihminen sairaudelleen mitään mahda!
Mun mielestä tossa tilanteessa pitää hakea apua. Sun kannattaa miettiä mistä toi mustasukkasuus on saanu alkunsa. (onko ollu aijempia suhteita ja tullut jätetyksi?) näitä kannattaa kertoa sille omalle kullalle että se ymmärtäs sua paremmin, ja sanoa ihan reilusti että tiedostat et menee sairauden puolelle ja että sinä haet apua nyt siihen että saisit pelastettua teidän suhteen.
Ja nyt kun tyttöystävää ei hirveästi innosta sun seura (ymmärrättevää, minäkin suuttuisin) niin älä nyt vaan ripustaudu siihen liikaa. Se on yks ihmisen ominaispiirre että kun joku takertuu suhun liikaa ja hokee sitä mä rakastan sua repliikkiä liikaa niin sitä vaan tulee sellanen ellotus pitemmän päälle ja mieleen että eikö tolla oo mitää muuta ku mä.
Ja usko tai älä niin jos sä rajotat sun tyttöystävää näkemästä sen kavereitakaan niin sä oot sen ajanu sellaseen koloon että vähemmästäki ahdistaa. Mä en silti ny syyllistä mut mä en ihmettele miks se haluaa erota. Parisuhde on hyvä olla avoin, rakastava, rehellinen tms mutta liika on liikaa! Kummallakin pitää olla silti oma elämä! Duuni missä käydää päivät, koti mihin tullaan illalla ja ystävät joille päivitellään maailman menoa ja kerrotaan juorut ja muutenki ne jutut mitä miehet ei vaa tajua. (läppää)
Nyt sä teet niin että sä käytät sellasta ku jojo-tekniikka. Oot niiku et oisikaa. Et huomioi sitä kultaas oikeastaan ihmeemmin, meet kaveries kans, teet työs, lakkaat ajattelematta tai ainaki esität ettet ajattele sitä. Kato vaa nii se palaa sun kainaloo pian itkien. Ei ketää kiinnosta ripustautuva mies joka ei salli omaa elämää.Ja parhaiten sä näytät sen sille elämällä sitä omaa elämääs itte eikä anelemalla! Pian se taas muistaa mihin se sussa alkujaan rakastu.
Tää oli ny positiivisesti yritetty tsemppaus viesti sillä tyylillä että asennetta mies. 🙂👍