Emetofobia eli järjetön oksentsmisen pelko

Emetofobia eli järjetön oksentsmisen pelko

Käyttäjä toivotontyttö aloittanut aikaan 10.01.2013 klo 00:15 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä toivotontyttö kirjoittanut 10.01.2013 klo 00:15

Moikka! Oon pelänny oksentamista, ja nimenomaan vatsatautia niin kauan kun muistan, mutta viime kuukausina pelko on käynyt aivan sietämättömäksi… Jos kuulen että yhtään missään kenelläkään, edes 100km säteellä on oksennustauti, tulen aivan hysteeriseksi. Mielikuvitus alkaa juosta, itkettää,ahdistaa, masentaa, oksettaa. Jatkuva käsienpesu ja desinfiointi alkaa. Tämä fobia häiritsee minun elämääni ainakin mielettömän paljon. Liioittelematta mietin vatsatautia vähintään 10 kertaa päivässä . Olen ollut todella kiitollinen ihanasta poikaystävästä, joka on todella ymmärtäväinen ja tukenut valtavasti. Toisin kuin yleensä emetofoobikoilla, minä oksennan hyvin usein. Fobia ei ole helpottanut oksentelun myötä, päinvastoin. Tuntuu että saan taudin aina pahimpana ja rankimpana versiona ja se lisää pelkoa joka kerta enemmän ja enemmän. Varsinkin nyt kun on taas noroa liikenteessä, niin tuntuu että pää hajoaa. Välillä tämä fobia on tuonut minulle myös todella itsetuhoisia ajatuksia, koska se on äitynyt niin pahaksi. Olen päättänyt mennä psykiatrille kokeilemaan jos siitä olisi hyötyä.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, ette ole yksin <3
Ps onko kellään kokemusta minkäänlaisista ahdistus/masennus/jostain lääkkeistä joita olette kokeilleet tähän fobiaan?

Ps. kertokaa omia kokemuksia ja ehdottomasti onnistuneita/epäonnistuneita hoitokeinoja? Kiitos!

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 18.01.2013 klo 19:44

Minusta oksentamisen pelko on lähinnä normaalia, koska kyllähän suolahapot tuhoavat hampaita. Olen tietysti ihan amatööri asian suhteen, enkä tiedä enkä nää miten oireilet, mutta minusta oksentamisen pelkoa nyt ei pitäisi sitten enää diagnostisoida. Mutta kaikki näköjään nykyään diagnostisoidaan. Herää vaan kysymyssiitä, mitä hyötyä on normaalista pelosta tehdä muka epänormaali tila? Kuka nyt ei esim. hampaiden menetystä pelkäisi?

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 19.01.2013 klo 20:07

Vielä lisäyksenä tuohon, että jos olet kerran saanut diagnoosin muka epänormaalista pelosta, niin ehkä hyvä käytännön ohje on, että älä elä diagnoosin kanssa. Itse oksensin muutama päivä sitten ties mistä syystä pitkästä aikaa (ehkä norovirus) ja kyllä minuunkin iski kauhea pelko hampaiden kunnosta. En ole saanut hampaisiin liittyvästä pelosta diagnoosia, mutta olen nähnyt hampaiden menettämisestä jopa unta. Minusta on siis hyvin loogista, että ihminen pelkää oksentamista. En oikein ymmärrä, miksi sinut on diagnostisoitu, koska itse en usko, että on olemassa yhtään ihmistä, joka ei pelkäisi ainakin vähän oksentamisesta aiheutuvia hammasvaurioita. Olen tietysti ihan amatööri tässä ,joten en osaa paljon mitään vihjeitä antaa, mutta vähän outoa diagnostisoida turvallisuuskäytös joka on ihan oikea. Kyllähän kädet pitääkin desinfioida yms. jos on jokin virus liikenteessä. Kaikenlaisia diagnooseja sitä nykyään sitten ihmiset saavat. Minusta diagnoosi saatta jopa pahentaa oireiluasi. Jos olisin asiantuntija, niin en antaisi diagnoosia, mutta en ole niin halusin vain kommentoida outoa diagnoosia joka on lähinnä normaali reaktio minusta.

Käyttäjä kirjoittanut 06.04.2013 klo 21:00

Olen itse aikuinen ja äiti. Olen kärsinyt koko ikäni emetofobiasta, mutta sen kanssa olen oppinut elämään, joten ei aihetta toivottomuuteen! 🙂
Murrosiässä en kehdannut pelostani kertoa kenellekään, mutta nyt aikuisena olen fobiasta puhunut sekä asiantuntijoille että ystäville ja sukulaisille - eiväthän he tosin ymmärrä kuinka suuri pelko on kyseessä. Asiantuntijat eivät tähän asiaan ole erityisesti mitään kommentoineet.
Vieläkin pelot tuntuvat - joskus enemmän (varsinkin jos elämässä on jotain muutakin aihetta stressiin tms), mutta olen yrittänyt käyttää hyväkseni rentoutumistekniikoita.

Jossain vaiheessa elämääni sain mielialalääkkeitä ahdistukseen (en siis emetofobiaan), ja huomasin että emetofobiankin oireet lievittyivät.

Asiasta kannattaa puhua, tsemppiä!

Käyttäjä natanya kirjoittanut 13.10.2013 klo 20:25

Oli tosi ihanaa kun löysin tämän ryhmän! Olen aina ajatellut että emetofobia on tosi harvinainen, koska kukaan ei koskaan puhu siitä, muista fobioista kylläkin.
Itsellekin tästä puhuminen on tosi vaikeaa, en ole puhunut tästä edes miehelleni, koska jotenkin en vain pysty, häpeän tätä niin paljon!

Viime aikoina olen ajatellut että haluaisin saada lapsen, mutta pelkään että olisin huono äiti enkä voisi hoitaa oksentelevaa lasta emetofobiani takia. Pelkään myös raskauspahoinvointia. Tunteet on siis tosi ristiriitaisia. Käy niin kateeksi niitä äitejä jotka ei ole moksiskaan hoitaessaan sairaita lapsiaan. Muilta osin en epäile ettenkö voisi olla ihan hyvä äiti. Ainoastaan tämä oksennuskammo vaikeuttaa. Pelko on tosin lieventynyt lapsuudesta, mutta on se silti vieläkin.

Rohkaisevaa kuulla että jotkut emetofoobikot ovat sen verran voittaneet pelkoaan että kykenevät hoitamaan pahoinvoivia lapsiaan. Lukisin mielelläni lisää äitien kokemuksia.

Käyttäjä kirjoittanut 29.12.2013 klo 19:13

Itse kerroin miehelleni - hän jopa jo vuosien jälkeen tietää koska esim. tv-ääni täytyy mykistää, ja voin hänelle puhua jos tulee tosi ahdistava paikka.

Raskausajan pahoinvointiakin pelkäsin etukäteen, mutta kun oli päätöksen tehnyt, että lapsi saa tulla, ei pahempia pahoinvointioloja ollut/tullut. Ja niin kuin wikipediassa lukee "Moni emetofoobikko kuitenkin oksentaa äärimmäisen harvoin; viimeisestä kerrasta saattaa olla useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Jotkut oppivat hallitsemaan kehoaan niin että eivät enää "osaa" oksenta" - tuo pitänee paikkaansa.

Oman pienen lapsen pullautus ei ollutkaan niin kamalaa kun se tapahtui. Oksennustaudin jäljet meillä isä siivosi isä, itse yritin rauhoitella lasta, vaikka joskus pieni paniikki taustalla käski juoksemaan pois paikalta - ei sitä omaa lastaan kuitenkaan jättänyt yksin.

Käyttäjä blueberryicecream kirjoittanut 06.01.2014 klo 11:32

pelot ovat normaaleja, mutta ne diagnosoidaan ymmärtääkseni silloin jos ne rajoittavat merkittävästi normaalia elämää. silloin niitä on luultavasti myös tarpeellista hoitaa.

Käyttäjä Camilla kirjoittanut 13.02.2017 klo 13:12

toivotontyttö kirjoitti 10.1.2013 0:15

Moikka! Oon pelänny oksentamista, ja nimenomaan vatsatautia niin kauan kun muistan, mutta viime kuukausina pelko on käynyt aivan sietämättömäksi... Jos kuulen että yhtään missään kenelläkään, edes 100km säteellä on oksennustauti, tulen aivan hysteeriseksi. Mielikuvitus alkaa juosta, itkettää,ahdistaa, masentaa, oksettaa. Jatkuva käsienpesu ja desinfiointi alkaa. Tämä fobia häiritsee minun elämääni ainakin mielettömän paljon. Liioittelematta mietin vatsatautia vähintään 10 kertaa päivässä . Olen ollut todella kiitollinen ihanasta poikaystävästä, joka on todella ymmärtäväinen ja tukenut valtavasti. Toisin kuin yleensä emetofoobikoilla, minä oksennan hyvin usein. Fobia ei ole helpottanut oksentelun myötä, päinvastoin. Tuntuu että saan taudin aina pahimpana ja rankimpana versiona ja se lisää pelkoa joka kerta enemmän ja enemmän. Varsinkin nyt kun on taas noroa liikenteessä, niin tuntuu että pää hajoaa. Välillä tämä fobia on tuonut minulle myös todella itsetuhoisia ajatuksia, koska se on äitynyt niin pahaksi. Olen päättänyt mennä psykiatrille kokeilemaan jos siitä olisi hyötyä.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, ette ole yksin <3
Ps onko kellään kokemusta minkäänlaisista ahdistus/masennus/jostain lääkkeistä joita olette kokeilleet tähän fobiaan?

Ps. kertokaa omia kokemuksia ja ehdottomasti onnistuneita/epäonnistuneita hoitokeinoja? Kiitos!

Minuakin pelottaa oksentaminen tosi paljon jos kaveri on oksentanut niin tulee sellainen olo et itekin alkaisin oksentaa se haju ja näkö taitaa olla se pelottavin nyt kammoan sitä noro virusta mistä on uutisoitu käsidesiä käytän tosi paljon ja koitan desinfioida kaikki paikat mihin usein kosken olin viime vuonna siinä Silja symfonylla kun oli se noro siellä ja siitä lähtien olen alkanut pelottaa et itekin saisin lähes päivittäin juuri nyt syön pregosaa joka ehkäisee oksentamista ja paljon maitohappo bakteereja syön