Minulla on takana useita epäonnistuneita ihmissuhteita, vaikka olen vasta parikymmpinen. Muutama vuosi sitten seurustelin ihmisen kanssa, joka osoittautui valehtelijaksi ja pettäjäksi. Tämä ihminen on useita kertoja myöhemminkin ottanut minuun yhteyttä ja anonut minua ottamaan hänet takaisin, kunnes taas on käynyt ilmi, että hänellä on aina ollut muita suhteita samaan aikaan. Minulle ei ole siis ollut helppoa tämän jälkeen luottaa miehiin, varsinkin koska jouduin lapsena kokemaan hyväksikäyttöä.

Päätin, ettei seurustelu ole minua varten. Sitten rakastuin parhaaseen ystävääni ja tapailimme yli puoli vuotta, kunnes hän totesi, että sitoutumispelko on hänelle ylipääsemätön. Rakastan häntä edelleen ja kevään aikana olemmekin viettäneet öitä yhdessä. Eilen ilmoitin hänelle, etten voi jatkaa tätä, mutta hän pyysi minua säilyttämään ystävyytemme.

Pyrin lukemaan psykologiaa yliopistoon, se on ainoa ala jolle todella haluan, vaikka minulla on paikka AMK:ssa. Minusta tuntuu, etten kuitenkaan tule ikinä pääsemään sisään. Luen vuodesta toiseen turhaan ja petyn kerta toisensa jälkeen.

Useat ystävyyssuhteeni ovat katkenneet viime vuoden aikana ja viimeiset ystävänikin ovat kovin kiireisiä eivätkä ehdi tapaamaan minua. Olenkin huomannut, että istun illasta toiseen kotona yksin. Yksinäisyyden tunne alkaakin käydä ylitsepääsemättömäksi ja mietin miksi jaksan edes päivästä toiseen. Minulla ei ole tärkeitä ihmisiä, en koe tulevaisuudessa saavani myöskään ammatista mitään irti. Mistä löytäisin iloa elämääni?