Hei. Sinulla tuntuu olevan jotenkin tylsää, olet uppoutunut masennuksen syvään suohon, mutta voit päästä sieltä pois. Siihen vaaditaan ystäviä, joita sinulla varmaankin on. Voisit heidän kanssaan jutella tilanteestasi jolloin voisitte yhdessä keksiä sinulle päivisin tekemistä. Olisiko se mitenkään mahdollista?

Minulla on aivan samat tuntemukset. Mikään ei tunnu miltään. Ihan kuin olisi näkymätön. Kukaan ei huomaa. On vain. En tiedä mitä järkeä elämisessä enää on... Toivottavasti sinulla on edes yksi syy elää.

Kurjaa että sinusta tuntuu tuolta ☹️ Itselläni on usein samanlaisia tunteita, mutta ei ehkä niin suuressa mittakaavassa kuin sinulla. Välillä minusta tuntuu siltä että mikään ei innosta eikä huvita eikä ole myöskään mitään tekemistä. Mulla ei ole hirveästi kavereita joita näkisin, enkä oikein sovi kavereideni elämäntilanteisiin. En jaksa heidän kännäystään, ja se erottaa minut muista. En ole löytänyt ihmistä jolla olisi jotain yhteistä kanssani. Asiaa ei auta se että olen todella ujo. Ja niiden tyttöjen kuvien katselu (joista itsekkin puhuit) vain kääntävät veistä haavassa, haluaisin olla kuin he.

Onko sinulla yhtään ystävää, ketään kenen kanssa voisit olla ja kenen kanssa sinulla on kivaa? (en tarkoita että ystävä olisi ainoa ratkaisu ja että ystävä on pakko olla että olisi hauskaa)
Onko sinulla mitään mistä nautit, elokuvien katselu, joku harrastus jonka haluaisit aloittaa? Mitä vaan? Tiedän että olen paraskin puhuja, mutta sinun täytyisi saada jostain virtaa ja elinvoimaa. Auttaisiko jollekkin puhuminen vai haluatko puhua kenellekkään? Tänne voit tietenkin puhua 🙂

En tiedä auttoiko tämä mitään, mutta yritän jotenkin kannustaa sinua. Älä tee itsemurhaa. Ajattele että elämäsi kyllä kirkastuu ja paranee, olen varma siitä 🙂🙂👍

Hyvää kesää sinulle, koita nauttia auringosta ja siitä että voi olla rauhassa eikä tarvitse stressata koulusta tai muusta

🙂🌻

Onko sulla mitään unelmia tai haaveita mitä haluaisit toteuttaa.Kyllä sä pystyt niitä toteuttaan jos vain haluat.Masennus ei sitä estä vaikkakin saattaa hankaloittaa.Itsensä muuttaminen ja haaveiden toteuttaminen lähtee itsestä!!

Jos nyt aattelet etten tiedä masennuksesta mitään niin erehdyt,yli viis vuotta se on ollu seurana.Viimeisimpinä aikoina helpottanu pikkuhiljaa.. Mulla on pakko-oireita en tee juuri mitään etten ottaisi pakkoja huomioon.En voi kätellä,koskea oven kahvoihin,en hipastakkaan siskoani..jne ilman että siitä seuraa käsien pesua tai vaatteiden vaihtoa,joskus ilman suihkua..

Mulla on haaveita..haluan kolme lasta,haluaisin parantua,kulkea normaalisti paikoissa ja kotona..

Sullakin on vakavia ongelmia uskoakseni,aina on jos on masennusta..yritän rohkaista sua tartu unelmiin ja elämääsi taas..uudella innolla..sitä voi joutua hakemaan,mutta kannattaa..

Ala vaikka harrastaan jotain..käy kävelyillä jos et muuta keksi..!!!🙂🌻

Minultakin on kadonnut miltei kokonaan elämäniloni, joten siis ymmärrän miltä sinusta tuntuu. On elämässäni kuitenkin välillä ihaniakin hetkiä, mutta tuntuu kuitenkin, etten osaa edes enää hyvistä asioista iloita. Minäkin olen hukkunut harmauden syövereihin ja tiedän lietsovani itsellenikin sitä pahaa oloa koko ajan.. syön masennuslääkkeitä, mutta eivät ne mitään auta. Syy tähän kaikkeen minulla on bulimia, joka on aiheuttanut kaiken tämän elämässäni. Ennen ajattelin, etten koskaan anna elämälle periksi, mutta välillä tässä lähiaikoina minun mielessäni on alkanut pyörimään itsemurha.. olisi vain ihana päästä pois tästä kaikesta pahasta. Ei vain enää jaksaisi. On hirveää elää vain syömishäiriölle, on kamalaa pelätä kaiken aikaa. En jaksa enää virua tyhjyydessä ja itkeä. En vain jaksaisi pelätä iltaa, jolloin pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun uni ei tule, vain pelkät mielen demonit valloittavat ajatukset. Ei vain enää jaksaisi.. Mutta silti, en haluaisi luovuttaa. Entä jos joskus tulee vastaan vielä jotain parempaa? Ehkä joskus vielä löydän kadotetun elämäniloni. Ainakin yritän etsiä sitä kaikkialta.. onnea sinullekin! Älä vain anna periksi.. tyhjyys, paha olo ja kaiken ikävän lietsonta saa kaiken näyttämään mustemmalta, kuin tilanne kuitenkaan on. Yritä löytää joka hetkestä jotain hyvää, vaikka vaikeaa se onkin..