Tapasin nykyisen ihastukseni joulukuussa (n.puoli vuotta sitten) meidän juttumme alkoi silloin ja hän tuntui tosi mukavalta, ymmärtäväiseltä, eikä missään nimessä pleijeriltä. Hänellä ei silloin ollut muita kuin minä eli olin niin sanotusti hänen ensimmäinen. Mutta nyt asiat on muuttunut, minua ahistaa koko ajan, koska välitän kyseisestä henkilöstä ihan liikaa, tulen mustasukkaiseksi jos edes kuulen että hän on ollut jonkun tytön kanssa jossain kahdenkesken. Puran vihani siten että lopetan yhteydenpitoni häneen vähäksi aikaaa, ja parin päivän päästä kun olen rauhoittunut juttu taas jatkuu. Mutta en kestä sellaista, että koko aika mietin mitä hän tekee, missä hän on, kenen kanssa, ja että mitä hän ajattelee muista tytöista+ tietenkin minusta. Joulukuussa riitaannuin pahasti parhaan ystäväni kanssa enkä ole nähnyt/puhunut hänen kanssaan siitä lähtin. Hän oli ennen tukipilarini kuka piti minua pystyssä tässä elämässä ja antoi voimia. Minulle on tullut masennuksen oireita.. Kaverini ovat sanonneet etää minun pitäisi mennä lääkärille, mutta eihän se ole niin helppoa. Ruokahalua minulla ei ole enää lainkaan ja inhoan omaa vartaloani yli kaiken ! En pysty katsomaan peilistä ilman että alan irvistää tai alan itkeä. Elämäni on mennyttä….. Miten saisisin mustasukkaisuuteni vähemmälle ? Mitä voisin tehdä itsemurha aatteille ? Miten selviän tässä elämästä eteenpäin.. ? Miten saisin ihastukseni tajuamaan että hän on nykyään tukipilarini, hän on kenen takia edes jaksan elää … ):
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.