Ei vaan jaksaisi...
Hei,
kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, enkä ole varma pitäisikö minun kirjoittaa ylipäätään mitään. No, kuitenkin, olen yläasteella oleva tyttö jolla menee koulussa ihan hyvin ja kotona on normaalia. Kaikki sanovat minun olevan iloinen henkilö joka ei suutu helposti. Vanhemmat ovat sanoneet leikillään aurinkoiseksi.
Mutta ei se näin valitettavasti ole. Toinen osa luokkaa pitää minua jonkinlaisena syöpäläisenä jota ei saa koskea, toiset ovat poikia ja toiset ”kavereita”. Ns. kaveritkin koko ajan huomauttelevat kuinka huolittelematon ulkönäkö minulla on, vaikka olen normaalikokoinen (meikkaan vain peittääkseni finnit) ja käytävilläkin täysin tuntemattomatkin huutelevat perääni ’hei myrtsinaama’ ja ’mitäs pullero’. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kysyy opettajilta tai vanhemmilta neuvoa, niin he vain sanovat että sellaiset pitää jättää omaan arvoonsa tai vaihtaa kavereita. Mutta ei minulla ole ketään muuta kenen kanssa olla, kun viime vuonna puolustin yhtä tyyppiä minun luokaltani (hän muutti pois vähän aika sitten), niin sitten hänen sijasta minusta kirjoitettiin kaikkea penkkeihin ja ikkunoihin, ja se kenen luulin olevan paras ystäväni kertoi erään nolon salaisuuteni toisille kavereilleen ja he kertoivat toisille jne.
Sitten asia selvitettiin (ainakin opettajien mielestä), mutta silti minua ajatellaan edelleen jonkinlaisena… roskana, jota ei tarvitse ottaa vakavasti ja jonka kuullen voi sanoa mitä vaan.
En tahtoisi hypätä jokeen, mutta en jaksaisi olla siellä vielä pari vuotta…