En tiedä onko kaikki mennyt parempaan suuntaan,sillä noin 2vuotta sitten minulla diagnosoitiin masennusta ja se oli vuosi oli kamalaa aikaa. Sain vakavia paniikkikohtauksia muutaman kerran,harkitsin itsemurhaa ja minun oli hyvin paha olla.
Nyt kuitenkin,minun ei ole tarvinnut käydä enään psykologilla tai kuraattoreilla,ja tunsin kesän jälkeen kaiken menevän paremmin,mutta onko kuitenkaan niin?
Silti mietin joka päivä,joka sekuntti,että vaikka olen nyt kuinka onnellinen,haluaisin kuolla. Tai että tunnen poistumiseni tästä maailmasta kiehtovan.
Olen jäänyt koukkuun unilääkkeisiin,jotka ovat äitini,eikä minulla ole niihin edes reseptiä,sillä kun ennen nukkumaan menoa otan sellaisen,en tunne näkeväni mitään unta ja nukun ”syvemmin”.
Näen paljon painajaisia,jostakin ihan kamalista asioista,kuten että joku murhataan,lähimmäinen satuttaa minua yms. Siksi pelkään nukahtaa.
Olen yrittänyt sanoa asiasta poikaystävälleni,mutta hän olettaa sen olevan ns. ”pelkkää vitsiä tai jotain tavanomaista jokaiselta”,mutta en koe sitä niin.
Pitäisikö minun puhua jollekkin? vai onko tämä ihan normaalia 16vuotiaalle tytölle?
Nuo lääkkeetkin tekevät minut aina seuraavana päivänä ihan veltoksi ja kädet hikoaa ja on niiin voimaton olo,ettei mitään jaksa
😯🗯️