Moi
Mulla oli vuos sitten paljon päänsärkyjä ja sillon mulle sanottiin, että nukun liian vähän. Se on ihan totta, mä meen aikasin nukkuun, mutta en saa unta. Sillon alan miettiin kaikkee ja itkeen, kun tunnen oloni niin huonoksi syytän itseeni kaikesta. Vuosia sitten aloin kertoa itselleni mielessä keijutarinaa, johon keskityin, että saisin nukuttua muilta ajatuksilta. Ylä asteen alettua päätin, että nyt loppu keijutarinat. Ja siitä alko pikku hiljaa öiset itku kohtaukset. Ja kun vuosi silloin vaihtui (2014->2015) aloin viilteleen. Alun perin tarkotus oli jtn ihan muuta kun kivun purkaminen tai huomionhaku. Myöhemmin purin siihen aina pahan oloni. Huomioo en hakenut. Päänsärytkin alkoi niihin aikoihin kun itkukohtaukset paheni. Sitten kevät kului ja aloin seurustella yhen jätkän kanssa. Hän sai mut taas voimaan paremmin. Olin tosi onnelline. Päänsärytkin väheni. Seuraavana syksynä aloin taas voida pahoin. Erosin pojasta,kun pelkäsin satuttavani häntä, jos kertoisin pahasta olostani yms. Marraskuun lopulla sain itseni ns kuiville viiltelystä ja mun oli tosi hyvä olla.
Mut nyt se kaikki kipu, paha olo, itkeminen, tunne etten kuulu tänne, palas takas. Mä en kestä enää jos tää jatkuu. Enää ei oo ketään kuka mut ”pelastaisi”. Mä en kuulu tänne, kavereidenkin seurassa paha olla ne vaan vitsailee must kaiket ajat, ei ne välitä jos niitä pyytää lopettaan, mut mulla ei oo muita ystäviä. Mä en jaksa viettää öitä itkien, en haluu sortuu viiltelyyn enää koskaan, mä en kestä päänsärkyjä joka päivä. En kuulu tänne, enää en ees haluu kuuluu. Auttakaa joku, mä en kestä enää. 😞