ei sitä vaan koskaan ymmärrä
Mä en vaan jaksa mun äitiä me riidellään melkein joka päivä.
Se syyttää mua asioista joita en ole edes tehnyt.
Ja sit se vertaa mua mun pikkusiskoihin ja ne on vasta 2 vuotiaita. (Mun mielestä aika loukkaavaa)
Koko elämäni mun äiti on kohdellut mua erin arvoisesti kuin mun veljeä. Aina kun veli sai pienenä kaiken periksi mutta mä sain usein huudot niskaani. (Kotona ei ole ollut ikinä mitään fyysistä väkivalta eikä oo vieläkään)
Aina jos joku astia meni rikki niin äiti huusi mulle vaikka oikeasti se oli mun veljen tekosia.
Äiti ei yhtään tue mua mun sairauden kanssa eikä yhtään masennuksen kanssa haluaisin parantua mut aina on joku asia mikä vetää mut kuoppaan…
Kolme vuotta sitten äitin nykyinen mies tuli meidän elämään. Mä en ollut tottunut siihen että siitä lähtien meitä olisi 4 meidän. Mä en alussakaan tykännyt siitä miehestä (on se ihan kiltti ja näin mut en vain pidä siitä) kolmen vuoden ajan se on huutanut mulle meilkein joka päivä että teen jotain väärin. Ja kun mulla on ollut elämässäni vaikea hetki niin se ei ole piitannut ja sit äitikin on alkanut olla piittaamatta mun voinnista. Kumpikin niistä huutaa mulle useasti viikossa.
Odotan että pääsisin muuttamaan omaan kotiin koska sit saan päättää mitä teen mun kanssa ja kaikkea.
VÄHÄN SEKAVA TEKSTI,
ANTEEKSI SIITÄ