Minusta tuntuu että saatan olla masentunut, mutta aina kun sanon jotain muille, kukaan ei usko. Kyllä se siitä ja huomenna on parempi olo. Mutta kun ei ole. Olen yrittänyt puottaa painoa nyt kolme vuotta, mutta sitä on vain tullut lisää ja olo vain pahenee. Äiti syyttää minua kun en saa mitään aikaiseksi painon kanssa tai tulevaisuuden eteen ei tule tehtyä mitään. Äitiä pelottaa että sairastun enkä halua suututtaa sitä aina, mutta minua vain ei jaksa kiinnostaa enää ja siksi se suuttuu aina minulle. Ystävätkin aina kyllä kuuntelee joo, mutta niitäkin ärsyttää kun valitan vaikka minulla on ”ihan hyvä elämä”. Ensimmäistä kertaa sanon ääneen etten jaksa enää elää ja mä oikeesti vihaan itseäni.