kertokaas mulle ku en laske leikkiä ja oikeesti vissii pitäis tehä jotain mut en tiiä mitä. koska jostain syystä kukaa ei oikeesti ymmärrä mua, menee hermot joka asiasta ja ihan siitä syystä ku ei kiinnosta eikä huvita tehä mitään.. ihan sama ku ois sillee kuollu, tietääks ketää mitä tarkotan? ja eniten rupee ahistaa ku aina painostetaa.. ärsyttävää!!! lupasin tyttöystävälle etten ikuna viiltele, oon rikkonu jo 2 krtaa lupausta. ihme juttu ku eka suuttuu toiselle ihmiselle ja sit itellee.. just siks ku huutaa toiselle päi naamaa.. 😭 mitä pitäis tehä? oikeesti ku ei enää jaksa millään.. haluun et tää loppuu.. *kyynelissä* ☹️
moi
kyllä tiiän miltä tuntuu... samaa se on täälläki, samat lupaukset tehty ja rikottu. kuollu oon ollu sisältä jo vuosia, toivottavasti et anna ittelles käydä samoin. elämä on liian arvokas tuhlattavaksi masennukselle. itte olen lääkkeitä kokeillu ja terapiassa käyny, tuntunu aina jotenki typerältä nii oon sit lopettanu kesken. nyt huomenna pitäis alottaa taas ja tympii jo valmiiks lähtee selittään jollekki tuntemattomalle omaa elämää. tässä vaiheessa vaan oon valmis tekeen mitä vaan pelastaakseni oman henkeni. sullaki on varmasti ihmisiä jotka rakastaa sua, niin on mullaki, ei anneta rakkaiden tuntee sitä surua mitä menetys tuo tullessaan... ota ittees niskasta kii ja mene lääkäriin, se saattaa tuntuu typerältä, mut siitä selviää, nii tein minäki, etkä salettii oo sen huonompi 😉
-- elli
elli, vähä luulen et on jo nii käyny. ☹️ pitää vaa sit jonku melkee kohta varmaa kattoo mun perää etten tee mitää tyhmää.. 😭
kuollu sisältä, tuttu tunne. miks elämä kohtelee näin epäoikeudenmukaisesti? tottakai meillä kaikilla on rakkaita.edes yksi.toivottavasti. näitä rakkaita ei varmaan vaan osaa arvostaa, minä olen itse kauhean välittäväinen ihminen.haluaisin että minäkin olisin jollekin se tärkeina sia elämässä.aina joku menee edelleni.en ahlua vaivata näitä rakkaitani ongelmillani, tuottaisi vain heille liikaa huolta tai sitten heitä ei oikeasti kiinnosta, tai sitten tulee vain se tuttu laini tyyliin jotain että kasva jo aikuiseksi, tuo on vain omaa typeryyttä, ajattele positiivisemmin. ynnämuuta, kun joku vain tajuaisi miten kauhea ja tyhjä, selittämätön olo minulla on sisältäpäin.jaksan valittaa, ja se vituttaa kun siitä ei ole mitään hyötyä.ja se että valitan ja en tiedä mistä nämä tuntemukset johtuu.kun joku jossain ymmärtäisi ja auttaisi minut pois tästä jokapäiväisestä helvetistä.en tosissaan jaksa enää tuntea näin.😞
ujolle...
se on totta, että joskus tartteeki jonku kattoon perään, ettei käy pahempaa. itte olen vanhempi ku sinä, mut silti oon ny asustellu porukoiden luona viime viikon, etten tappais itteeni. jos susta tuntuu tolta nii sillon kannattaa hakeutuu jonku seuraan, ei se ainakaan sen huonompi ratkasu voi olla kun se että jäät yksin itsetuhot mieles. eilenki kotona istuin yksin veitsi kädessä ja sit onneks soitin porukoille ja tulin tänne. jäi ainaki yks viiltely väliin, ja jokainen kerta on aina parempaan suuntaan.
elä anna periks...
elli
Neiti halla, tiedän mitä tarkoitat. On niin väärin, että asiat ovat näin. Turhauttaa, kun kaikkialla on niin paljon pahaa, mutta en voi muuttaa sitä. Luonnonkatastrofit, sodat, taudit, kaikki. Tahtoisin niin kovasti pelastaa maailman, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Samalla pelkään, että valun eteenpäin niin kuin nytkin, ja elän tavallisesti kuten muutkin. Kerran vuodessa annan rahaa SPR:lle, siinä se. Se on pahin visio tulevaisuudesta, jossa unohdan kaikki todelliset ongelmat.
En pidä itsestäni, todellakaan, mutta en voi muuttaa asiaa. Kadehdin ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan tai edes johonkin yliluonnoliseen tahoon. Olisi ihana turvata johonkin, eikä pelätä joka hetki. Itse pystyn turvautumaan vain materialismiin, joka ei aina auta. En jaksa olla minä enkä kukaan muu, enkä todellakaan tahdo olla täällä. Äidin takia jaksan sinnitellä täällä, sillä en halua jättää häntä. Haluan uskoa parempaan huomiseen, ja toivon, että huomenna asiat ovat paljon paremmin, vaikka ne tuskin olevat.
_ellli_ kirjoitti 02.10.2005 klo 19:31:
ujolle...
se on totta, että joskus tartteeki jonku kattoon perään, ettei käy pahempaa. itte olen vanhempi ku sinä, mut silti oon ny asustellu porukoiden luona viime viikon, etten tappais itteeni. jos susta tuntuu tolta nii sillon kannattaa hakeutuu jonku seuraan, ei se ainakaan sen huonompi ratkasu voi olla kun se että jäät yksin itsetuhot mieles. eilenki kotona istuin yksin veitsi kädessä ja sit onneks soitin porukoille ja tulin tänne. jäi ainaki yks viiltely väliin, ja jokainen kerta on aina parempaan suuntaan.
elä anna periks...
elli
elli rakas.. mua ei edelleen ketää vois auttaa tai kerkis auttaa jos tekisin jotain.. et sillee.. ja kenen seuraa mä muka hakeutuisin? En haluu olla kellekkää riesa tai sellane et taas toi 🤔 tai sillee.. mä en tiiä ketää joka mua auttais sitte.. 😭 eilenki itkin parii kertaa.. ja tänäänki. ☹️