Hei 🙂! En ole enää nuori mutta minulla nämä syömiskohtaukset alkoivat 15-vuotisen avioliiton puolessavälissä, tosin pahasta olosta johtuen nekin kun suhde ahdisti. Olen vieläkin ylipainoinen mutta nyt kun olen eronnut ja elän omaa elämääni siitä nauttien voisin vaikka alkaa huolehtia itsestäni. Katson tv:stä pudottajia, yritän liikkua siten että nautin siitä ja aina kun ahmimiskohtaus iskee juon joko vettä, alan polkemaan stepperiä tai lähden ulos kävelemään tai otan porkkanan tms. Ei kannata odottaa että kaikki tapahtuu hokkuspokkus vaan kannattaa edetä askel kerrallaan ja jos tulee repsahduksia niin so what. Kesällä on mielestäni helpompi aloittaa kun lämpimällä ja valoisana vuodenaikana ei tule syötyä niin paljon, ainakin omalla kohdallani on näin. Eiköhän yritetä yhdessä ystäväni, kirjoita tänne tuntemuksiasi ja yritän olla tukenasi. Alku aina hankalaa mutta lopussa 🙂👍 kiitos seisoo 🙂🌻! Tsempppiä! Etkä sitten mieti ollenkaan näitä suhdejuttuja, miehiä tässä mailmassa on vielä jäljellä ☺️❤️

Hei! Oon ihan samassa tilanteessa kuin sinä syömisongelmien suhteen, mutta oon ollut jo kuukauden oksentelematta. Ite oon vasta 17 vuotias, mutta sun tarinas kuulostaa niin tutulta. Itellä alkoi myös oksentelu puoli vuotta sitten ja loppu keväästä se oli päivittäistä ahmimisen ja oksentelun oravanpyörää... Siinä vaiheessa mäkin päätin hakea apua ja prosessi on ihan alussa vasta. Tuntu ihan mahdottomalta ajatukselta, että pääsisin siitä kierteestä eroon, koska koko ajan teki(tekee) mieli ahmia ja silloin on myös pakko oksentaa, koska lihominen tuntuu todella ahdistavalta. Syömisongelmia on ollut siis jo kolme vuotta, mutta bulimiaksi se meni vasta joulun aikaan.

Illat on mulla myös sitä pahinta aikaa... Tänäänkin tuli taas yks ahmimiskohtaus illasta... Mutta siis oksentelusta pääsin eroon, kun olin kaverini luona pari viikkoa putkeen, jolloin oksentelu oli ihan mahdotonta. Kahden viikon jälkeen en enää halunnut rikkoa hyvää putkea, vaan päätin jatkaa sitä. Perjantaina tuli kuukausi täyteen ja tavoitteena olisi lopettaa lopullisesti, vaikka välillä on todella vaikeaa (esim. tänään meinasin sortua ahmimiskohtauksen jälkeen, mutta päätin, että mun on kestettävä ne seuraukset ja ehkä mä opin pikku hiljaa hallitsemaan niitä ahmimiskohtauksiakin).
Mäkään en oo kertonut kuin yhdelle kaverille lääkäreiden ja terkkarin lisäks. Tällä viikolla oli eka aika arviointi- ja tutkimus polilla ja ens viikolla on jo toinen kerta.

Itellä autto siis maiseman vaihto ja itsensä laittaminen sellaiseen tilanteeseen, jolloin oksentaminen on melkeen mahdotonta. Olisko sulla esim. mahdollisuutta mennä vahemmilles kyläilemään tai jollekin kaverille näin kesälomilla (jos siis asut jo omillas). Myös pienten tavoitteiden asettaminen on edistänyt mun motivaatiota lopettaa. Ensin oli tavotteena se 2viikko, sitten kuukaus ja nyt on tavotteena kaks kuukautta 🙂 Jokasen tavotteen saavutettua oon luvannu ittelleni jonkun palkinnon. Mitä pidempään oon pystynyt olla oksentamatta, sitä helpommaksi se menee 🙂 Parisuhdeasioihin en osaa oikein antaa neuvoja, enkä ahmimiseenkaan, koska kärsin siitä vieläkin, mutta toivon itse saavani niihin apua. Ahmimista on vähentänyt mulla joskus se, että antaa itsellensä luvan syödä riittävästä ja tarpeeksi usein.

Tiedän, että siitä kierteestä on tosi tosi tosi vaikeaa päästä pois ja välillä tuntuu ihan toivottomalta ajatukselta, että asiat ikinä muuttuis... Mutta suosittelen sua ottamaan kaiken avun vastaa, eikä pienistä epäonnistumisista kannata lannistua, koska ne kuuluu asiaa. Paljon tsemppiä sulle! 🌻🙂🌻 hyvä, että oot jo hakenut apua ja se on tärkeä osa sun parantumisprosessia 🙂

Heips!

Olen 19-vuotias ja huono itsetuntoni kärjistyi syömishäiriöön reilu kolme vuotta sitten. Se oli melkein alusta asti nimenomaan bulimia. Vaikka oon sittemmin päässyt hoidon piiriin, niin bulimiaa ei ole koskaan itsessään käsitelty. Mulla se olikin pikemminkin seuraus eikä syy ja masennuksen tasoittuessa ovat myös ahmiminen ja oksentelu vähentyneet.

On kummallista miten en ole koskaan oikein oppinut pitämään bulimiaa niinkään sairautena kuin pahana tapana. Ehkä juuri sen takia siitä kokonaan eroon pääseminen tuntuu ylivoimaiselta - edelleen siis syyllistyn tähän hulluun kierteeseen toisinaan. Tälläkin hetkellä päätä särkee kamalasti eilisen oksentelun seurauksena ja muistan taas miksi moinen pitäisi lopettaa täysin.

Itellä on auttanut säännöllinen ruokarytmi ja liikunta. Niin kliseeltä kuin kuulostaakin, se auttaa. Viisi kertaa päivässä kunnollista ruokaa ja pari kertaa viikossa päästeleen höyryjä salille. Pahimpina aikoina on saanut vahtia säännöllistä ruokarytmiä aika fanaattisestikin, mutta se on ainoa keino ehkäistä ahmimishimot iltaisin. Tiedän myös, että joskus vaikkapa ravintolassa syönnin jälkeen vatsa tuntuu kamalan täydeltä ja alkaa oksettamaan automaattisesti, kun kroppa on tottunut tyhjentämään ähkyn mahan. Halua oksentaa voi kuitenkin vastustaa ja usein oon sanonut ihan suoraan ystävälleni, että nyt et päästä mua sitten yksin vessaan seuraavaan tuntiin.

Bulimiasta kannattaa kertoa luotettaville lähimmäisille, sillä he pystyvät lohduttamaan ja antamaan esimerkkiä "normaalista" syömisestä.

Voimia teille kaikille! ☺️❤️