En tiedä, mitä biseksuaalisuus on. En osaa sanoa, voiko sellainen on mahdollista. Tarkoittaa biseksuaalisuus siis tätä - että on sekaisin ja epävarma koko ajan, ettei koskaan tiedä, mitä haluaa?

Kaikki tapaamani ihmiset ovat niin raivostuttavan varmoja seksuaalisuudestaan. Kaikki ovat joko heteroja ("En ikinä vois olla mimmien kans, hyi helvetti") tai avoimesti homoja tai lesboja ("Synnyin tällaiseksi ja hyväksyn itseni").

Entä me, jotka emme tiedä?? Vai olenko ihan yksin? Onko edes normaalia olla epävarma omasta seksuaalisuudestaan vai olenko ihan outo?

Ei sitä tarvitse tietää. Minäkään en tiedä. Olen miehenalku, joka on koko elämänsä ajan luullut olevansa hetero, mutta vaikken seksiä ole harrastanut miehen kanssa, niin sisälläni on samankaltaisia ristiriitaisia tunteia. Olen epävarma myös kaikesta muusta kuin seksuaalisuudestani tällä hetkellä, joten se on jäänyt suurilta osin taka-alalle. Mutta vinkkinä sinulle: uskalla olla ja tehdä sitä, mikä tuntuu itsestäsi parhaalle!!! Sillä tavoin teet suuren palveluksen sekä itsellesi että muille. Jos vanhempasi oikeasti välittävät sinusta, he hyväksyvät sen, että olet bi. Jos eivät välitä, mitä suuresti epäilen, joku välittää sinusta enemmän ja on onnellinen kanssasi ja tekee sinut onnelliseksi jos vain uskallat olla mitä haluat.

Hei, ei mitään hätää! 🙂

Mä ite olen bi. Tykkään sekä tytöistä että pojista. Ei pojissa mitään vikaa ole, mutta joku niissä tytöissä kummiskin viehättää. Ehkä se, että tytöt on kummiskin mun kans samalla aaltopituudella, johtuen varmaan siitä et oon itekkin tyttö.

Mulla ei ole kokemusta millasta on olla naisen kans sängyssä, mutta villejä mielikuvia mulla aina päässä pyörii :3 Miehistä kyllä on kokemusta ja se ehkä pidemmän päälle menee tylsäks, mutta makunsa kullakin.

Mun omassa kaveri piirissä on muutamia lesbo ja bisse tyyppejä, loput onkin sitten heteroita. Muutama ihminen tietää mun suuntautumisesta, eikä se niitä haittaa, koska ne tietää, että oon silti mukava tyyppi eikä mussa ole mitään vikaa. Ja sitten on kyllä oma häpeensä, jos ei voi sietää bissejä/lesboja. Vanhemmat ei tiedä, mutta uskon ettei niillä ole mitään sitä vastaan, että olen bi. 🙂

Rohkeasti voit kokeilla, mikä tuntuu hyvältä ja kyllä sä viellä huomaat, mikä sua eniten viehättää. 🙂 Kyllä sitä voi samaa sukupuolta olevan henkilön kanssakin mennä naimisiin ja rakentaa perheen ja olla onnellinen. 😀 Ei siinä mitään pahaa ole.

Tsemppiä sulle nyt! 🙂👍 🙂🌻

DeadAngel kirjoitti 1.10.2007 17:0

Hei, ei mitään hätää! 🙂

Mä ite olen bi. Tykkään sekä tytöistä että pojista. Ei pojissa mitään vikaa ole, mutta joku niissä tytöissä kummiskin viehättää. Ehkä se, että tytöt on kummiskin mun kans samalla aaltopituudella, johtuen varmaan siitä et oon itekkin tyttö.

Mulla ei ole kokemusta millasta on olla naisen kans sängyssä, mutta villejä mielikuvia mulla aina päässä pyörii :3 Miehistä kyllä on kokemusta ja se ehkä pidemmän päälle menee tylsäks, mutta makunsa kullakin.

Mun omassa kaveri piirissä on muutamia lesbo ja bisse tyyppejä, loput onkin sitten heteroita. Muutama ihminen tietää mun suuntautumisesta, eikä se niitä haittaa, koska ne tietää, että oon silti mukava tyyppi eikä mussa ole mitään vikaa. Ja sitten on kyllä oma häpeensä, jos ei voi sietää bissejä/lesboja. Vanhemmat ei tiedä, mutta uskon ettei niillä ole mitään sitä vastaan, että olen bi. 🙂

Rohkeasti voit kokeilla, mikä tuntuu hyvältä ja kyllä sä viellä huomaat, mikä sua eniten viehättää. 🙂 Kyllä sitä voi samaa sukupuolta olevan henkilön kanssakin mennä naimisiin ja rakentaa perheen ja olla onnellinen. 😀 Ei siinä mitään pahaa ole.

Tsemppiä sulle nyt! 🙂👍 🙂🌻

Jaa-ah...Mä en taas tiedä,hyväksynkö vai en...En ainakaan kenellä tahansa...Eikä kenenkään oo sitä pakko sitäpaitsi hyväksyä.....Tai siitä tykätä....Kyllä munkin kaveri on puoliks lesbo,mutt kyllä mä silti sen kaveri olen...Ehkä mä en hyväksy sitä...En tiedä...En halua,että ainakaan kukaan lesbo kajoaa muhun sillä tavalla...Miehen kyllä haluaisin....Jos sitä sitten on lesbo tai molempia,niin sitten sitä on,hyväksyi sitä tai ei....Ei siinäkään ole järkeä,että rupeaa seurusteleen sellasen sukupuolen kaa,josta ei oo oikeesti kiinnostunu....Jos suhteeseen rupee,ni pitää oikeesti myös haluta olla suhteessa....Mutta jos meinaa samaa sukupuolta olevan kanssa perheen perustaa,ni ei ainakaan voi sen kanssa lapsia tehä...Sillon on joko adoptoitava tai käytettävä keinohedelmöitystä...😀 Jos joku on lesbo,en sano siihen mitään....

Jahas, juu 🙂 Joskus aikojen alussa tehtiin USA:ssa tutkimus ihmisten sexuaalisesta suuntautumisesta. Tais olla joku Kinsey, joka sen teki viime vuostuhannella, ehkä 1970-luvulla. Silloin homoseksuaalisuus oli sairaus, myös Suomessa.

Lopputulos Kinsey-Reportista oli, että hyvin harva ihminen on täysin hetero tai täysin homo. Kumpaankin ryhmään mahtui n. 10%. Tämä tilastollinen (Gaussin-kurva) todeksinäyttö herätti valtavaa hämmennystä. Olin itse korviani myöten rakastunut 14-vuotiaana "naapurintyttöön" ja hän minuun. Sanomattakin on selvää, että olimme molemmat tyttöjä.

Vieläkin 54-vuotiaana olen puhdasverinen lesbo ja olen 22v elänyt parisuhteessa naisen kanssa. Ensirakkauteni on puhdasverinen hetero ja elää perheineen onnellisena.

Ei tämä elämä sen kummallisempaa ole. Jonain päivänä sulle selviää, mihin virta vie.

Voi hyvin, elä murehdi 😉

Ihan turhaan murehdit sitä, että miten vanhempasi suhtautuisivat asiaan. Yritä ensin itse tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, niin kyllä se siitä sitten selviää, että mitä haluat.

Itse olen 22-vuotias lesbo ja asunut tyttöystäväni kanssa viimeiset neljä vuotta. Ihan täysin kivutonta ei minunkaan tieni avoimeksi lesboksi ole ollut, sillä teini-iässä seurustelin useiden poikien kanssa. Usein pelkäsin juuri sitä, että miten yhteiskunta suhtautuu minuun jos olen lesbo. Tiesin kyllä sisimmässäni olevani lesbo, mutta yritin silti olla hetero, jotta elämä olisi "helpompaa". En myöskään koskaan oiken syttynyt poikamaisista lesboista ja itsekin olin hyvin tyttömäinen. Ajattelin, että en ole ollenkaan lesbomainen 🙂 Pidin naisista, en niinkään lesbonaisista.

No, minäpäs löysin toisen samanlaisen lesbon, joka oli hyvinkin tavallinen ja tyttömäinen. Me rakastuimme ja rakastamme toisiamme edelleen. Olen tajunnut, etten edes haluaisi lla hetero, sillä ei se olisi ollenkaan helppoa. En kestäisi niitä parisuhteen nainen-mies-rooleja. En kestäisi sitä, että minun olisi pakko synnyttää lapsia ja jäädä kotiin hoitamaan niitä kun mieheni kävisi töissä. Minun näkökulmastani heterosuhde on vaikea, koska sitä ohjailevat vuosituhansia jatkuneet mallit.

Tyttöystäväni kanssa suunnittelemme häitämme ja tulevaa perhettämme siinä missä heteroparitkin. En mielestäni jää lesbouden takia mistään paitsi, vaikka tietysti toivoisin, että yhteiskunta tukisi meidänkin parisuhdettamme hieman enemmän. Meillä on pariskuntia ystävinä ja osa heistä on homo- tai lesbopareja, mutta suurin osa on kuitenkin heteropareja. Ihan helppoa ei ole aina elämä tässä yhteiskunnassa, mutta sen olen huomannut, että jos itse pitää itseään ja parisuhdettaan yhtä arvokkaana kuin muutkin suhteet ovat, niin ympärillä olevat ihmisetkin alkavat kunnioittaa sitä. Jos ei osaa vaatia hyväksyntää, vaan pyytelee omaa olemistaan anteeksi, niin ei varmasti saa IKINÄ kunnioitusta.

Siksi sanonkin, että ole ihmeessä tyttöjen ja poikien kanssa jos se tuntuu hyvältä. Älä mieti sitä, mikä olisi helpompaa ja miten kannattaisi tehdä. Kaikissa valinnoissa on puolensa! Älä mieti, hyväksytäänkö sinut. Sillä ei nimittäin ole mitään väliä, jos itse hyväksyt itsesi. Ole sellainen kuin olet, tee sitä mikä tuntuu hyvältä ja luota siihen, että teet oikein. 🙂👍

Hei Naputin! 🙂🌻

Olet jo saanutkin monta hyvää vastausta, mutta lisäänpä vielä omankin lusikkani soppaan. Joku jo mainitsikin siitä tutkimuksesta, että suurin osa maailman ihmisistä on biseksuaaleja. Itse uskon siihen aivan täysin, ja oikeastaan sen pitäisikin olla itsestään selvää. Valtavan suuri osa ei vain koskee myönnä, ehkei edes itselleen, tunteitaan ja mieltymyksiään samaa sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Itse voin aivan suoraan kertoa olevani bi, enkä näe siinä mitään pahaa. Tosin minulla on paljon enemmän kokemusta miehistä kuin naisista, ja olen nykyään naimisissa miehen kanssa. Tämä johtuu siitä, että miehiä on ollut paljon helpompi löytää seksi- ja seurustelukumppaneiksi. Voisin edelleen aivan hyvin kuvitella harrastavani seksiä tai aloittavani parisuhteen naisen kanssa, jos olisin vapaa. Tuntemuksissasi ei ole mitään väärää, joten etsi vain omaa seksuaalisuuttasi aivan rauhassa! 🙂👍

Ulla KK kirjoitti 1.10.2007 23:25

Jahas, juu 🙂 Joskus aikojen alussa tehtiin USA:ssa tutkimus ihmisten sexuaalisesta suuntautumisesta. Tais olla joku Kinsey, joka sen teki viime vuostuhannella, ehkä 1970-luvulla. Silloin homoseksuaalisuus oli sairaus, myös Suomessa.

Lopputulos Kinsey-Reportista oli, että hyvin harva ihminen on täysin hetero tai täysin homo. Kumpaankin ryhmään mahtui n. 10%. Tämä tilastollinen (Gaussin-kurva) todeksinäyttö herätti valtavaa hämmennystä. Olin itse korviani myöten rakastunut 14-vuotiaana "naapurintyttöön" ja hän minuun. Sanomattakin on selvää, että olimme molemmat tyttöjä.

Vieläkin 54-vuotiaana olen puhdasverinen lesbo ja olen 22v elänyt parisuhteessa naisen kanssa. Ensirakkauteni on puhdasverinen hetero ja elää perheineen onnellisena.

Ei tämä elämä sen kummallisempaa ole. Jonain päivänä sulle selviää, mihin virta vie.

Voi hyvin, elä murehdi 😉

Voi kuinka ihanasti kirjoitit🙂 Mä olen seurustellut poikien kanssa joskus teini ikäisenä...itse asiassa vielä 18-vuotiaanakin, mutta kaksi viimeisintä suhdetta on ollut naiseen. Ensimmäisessä suhteessa naisen kanssa mentiin kihloihinkin, mutta se suhde päättyi aika nopeasti, vajaa vuosi oltiin yhdessä, joten kihlaus tapahtui tosi nopeasti, tosin siihen oli syynsä jota en nyt ala tässä kirjoittamaan.Tämä toinen suhde joka päättyi n.4kk sitten, kesti 2v8kk . Ja mä en silti vieläkään tiedä mikä olen..kyllä mä kattelen miehiä, mutta myös naisia, kai mä olen bi. Mutta ei sellaista kannata liikaa miettiä mitä sitä on, kun ANTAA MENNÄ VAAN😉
Eli sulle joka pohdit mitä olet...kyllä se sulle pikku hiljaa selviää..ja muista olet mikä olet, OLE YLPEÄ SIITÄ! Sillä mun mielestä jos ihminen rakastuu, se EI katso sukupuolta, ei ulkonäköä, vaan ihmisen sisältöä, siihen ihminen rakastuu!🙂
Tässä kaikille vielä vähän sanomaa..Jenni Vartiaisen sanoja lainatakseni:
"Tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä.Älä sinä muiden katseista välitä, ne ei tiedä mitään, ei kuulu tähän tarinaan..." Aivan loistava biisi..🙂👍