BED vie voimat, masentaa
Haluan kirjoittaa tästä ongelmastani tänne, koska häpeän sitä niin etten voi puhua siitä kenellekään. Minulla on jonkinlainen ahmimishäiriö, jonka sokeri laukaisee. Jos syön jotain makeaa en pysty hallitsemaan itseäni vaan sitä on pakko syödä kunnes on aivan täysi ja hirveä olo. Tätä on kestänyt noin 1,5 vuotta ja viimeisten kuukausien aikana se on vaan pahentunut. ”Kohtauksia” tulee n. 2 viikossa. Joskus kun olen todella väsynyt ja stressaantunut minulle iskee kauhea makean himo. Vaikka ajattelen etten saa sortua tällä kertaa, huomaan kuitenkin käveleväni kauppaan ja ostavani mässättävää. Silloin kun taas saan hallittua itseni sorrun kuitenkin pian, koska äidilläni on tapana ostaa usein kaikkea hyväskää. Olen yrittänyt sanoa, ettei hän ostaisi sitä useita kertoja viikossa, tai niin suuria määriä, mutta hän vain piikittelee ”ettei sitä kaikkea tarvitse heti syödä.” Vaan kun tarvitsee, jos maistan vähän en enää pysty lopettamaan. Enkä halua puhua siitä hänelle.
Olen nyt vuoden aikana lihonut yli 10kg ja se masentaa. Äidilläni on myös tapana puhua lihomisestani kaikille ja töksäytellä ikäviä kommentteja siitä. Silloin tulee olo etten mahda tälle mitään ja yhtä hyvin voisin vain luovuttaa. Yritän muuten syödä terveellisesti ja käyn jumpassa ja salilla 5krt viikossa, mutta näiden kohtausten takia se on hyödytöntä. Joskus kun herään olen jo aamusta todella masentunut ja koko päivä on pelkkää tilanteiden kestämistä. Osaksi se johtuu lihomisestani, se saa minut vihaamaan itseäni. Osa johtuu ehkä tästä syksystä ja pimeydestä, koska kesällä tilanne ei ollut näin paha. Masentava olo vaan pahentaa tätä sairautta(?). En toivo mitään niin paljon kuin saavani itsestäni edes jonkinlaisen kontrollin ☹️
Mulla on kans vähän saman tyylinen. Mut se on kai tunne syömistä.. Mutta muista, aina kun käyt salilla tai jumpassa on edistystä ja parempi, kuin jos syöt makeaa, etkä liiku. BED:n kanssa voit kokeilla jotain samanlaista kuin tupakan lopetuksessa. Kerroit, että syöt niin kauan kun tulee huono olo. Koita lähteä aina kun tuo makean himo tulee ulos kävelylle, niin että hengästyt. Ja kun tulet lenkiltä, juo iso lasi vettä. Jos vielä tekee mieli jotain syödä, pyydä äitiäsi ostamaan kaappiin porkkanoita. Ja aina kun haluat syödä makeaa, ota viinirypäleitä tai porkkanaa (maistuvat makealta).
Jatka ehdottomasti liikuntaa, liikunta vapauttaa luonnollisia hyvän olon hormooneja. Ja auttavat masennukseen. Sekä tekee sinulle hyvän olon.
Kerro tänne, jos mieltäsi painaa jokin.
Jaksamisia sinulle, kaikki kääntyy vielä hyvin <3
Hei,
en osaa neuvoa, koska olen samassa mutta pahemmassa tilanteessa.
Ehkä ajattelen kierosti, mutta jos tiedät muilla menevän vielä huonommin se ehkä piristää.
Itse saan kohtauksia lähes päivittäin. Lisäksi olen masentunut enkä jaksa millään harrastaa liikuntaa. Olenkin sitte lihonut puolentoista vuoden aikana 30 kiloa. Eikö kuulosta kamalalta. Itse käyn ihan terapiassa, jossa keskustelen asiasta (toki myös muista asioista).
Jatka vaan liikunta harrastusta vaikka se tuntuu hyödyttömältä, mutta jos lopetat senkin niin painosi riistäytyy käsistä kuten minun. Sitä paitsi oletko varma, että kaikki nuo kymmene kiloa ovat läskiä? Osahan voi olla myös lihasmassaa sillä harrastat kuntosalia.
Enpä enempää osaa kirjoittaa, mutta voimia sinulle. Kyllä tuo tuosta hälvenee ajallaan.🌻🙂🌻
Toi on kaikista pahinta jos äiti rupeaa huomauttelemaan, varsinkin kun itse on niin herkkä kaikille huomautuksille.
Mulla oli/on jonkinlainen syömishäiriö.. Mutta se on enemmän laatua, että paastoa-ahmin vuoron perään ja mun ruokarytmit on ollut viimiset 3-vuotta täysin hakusessa. Tiedän oikeasti miltä tuntuu, kun ei voi lopettaa ahmimista.. Se on kamalaa☹️ Mutta nyt oon päättänyt päästä eroon tästä kaikesta.. Oon lapsesta asti purkanut asiat ruokaan, mutta aion muuttaa sen. Mua on auttanut säännölliset ateriarytmit (aamupala, lounas, välipala ja iltapala), noiden välillä kannattaa juoda vettä jos siltä tuntuu.
Suosittelen ravintoterapeutilla käymistä, mulla ainakin jo vain se yksi kerta auttoi eikä se sido sua mihinkään 🙂
Tsemit!<3
Ekana tuli mieleen, että ootko pohtinut syytä sun ahmimiselle? ilmeisesti sen aiheuttaa stressi jne. sulle.
Käytkö jossain terapiassa tai jotain? Jos voisit ammattiavun tuella saada auki niitä pohjimmaisia tuntemuksia mikä sen laukasee ja käsitellä niitä terapeutin kanssa, ja keksiä ahmimisen tilalle jonkin muun hallintamuodon.
Niitä keinoja on monia varmasti, ja helpommin sanottu kuin tehty.. on vaikea päästä siitä mihin on tottunut (tiedän kokemuksesta, sairastan anoreksiaa), siks varmaan ois hyvä jos sulla ois tukijoukkoja ympärilläsi tsemppaamassa, avustamassa ja kuuntelemassa.
Oletko kertonut äidillesi tosta BED:istä? Ja ettet voi ahmimisellesi mitään. Että siihen ei auta sanominen että "kaikkea ei ole pakko syödä kerralla".
Hän ei taida ymmärtää tilannettasi ja sairauttasi täysin?
Toivoisi hänen ymmärtävän sinua, ymmärtävän että se on sairaus etkä ahmi huviksesi ja saa siitä nautintoa, vaan päin vastoin.. ja tukea sua niin, ettei ostelisi esim kotiin herkkuja.
Jaksamista paljon kaikkeen🌻🙂🌻
Heippa!
Itelläni oon huomannu samaa.. Tosin mä ahmin kaikkea ja koko ajan.. Voi olla, että kyseessä on myös lohtu syöminen, mutta kun sitä ahmimista ei vaan pysty lopettamaan, tiedän siis tunteen. Ahmimisesta johtuen paino nousee välillä todella korkealle, ja silti en vaan pysty syömistä lopettamaan. Ootko puhunu asiasta terapeutille tai lääkärille? Jaksamisia🌻🙂🌻