Avun hankkimisen vaikeus
Pohdin elämääni ja sitä kuinka paljon tarvitsen apua eri tahoilta mutta miks jotkut ajattelee esim. lääkärin tai psykologin käynnit niin pahoiksi? jos sanon että käyn psykologilla niin porukka katoaa ympäriltä. jos sanon että vaivaa masennus niin ihan kun se olisi tarttuvaa… ihmiset kai pelkää että mun ongelmat tarttuu niihin? Siks onkin hirveen vaikeaa keskustella kenenkään kanssa ja psykologin luokse varattujen aikojen väli tuntuu joskus todella pitkältä.
Tein loppuvuoden töitä tosi kovasti koulussa koska olin välissä pitkällä sairaslomalla ja oli korvattavaa. loppuvuosi meni hyvin eikä masennusta oikeastaan ollut ehkä kaikki meni liiankin hyvin. vuoden vaihteessa juhlin ja siitä jäi päälle morkkis juomaputki jatkuu vieläkin.. se oli oikestaa sellanen päivä kun olin sukulaisten kanssa pitkästä aikaa tekemisissä ja vähän pieniä riitoja. sain kokea sen kuinka paljon muita huonompi olen. sain jo kerran hillittyä juomista ajattelin että ei tässä mitään tapasin tytön joka sai ajatukset muualle sitten selvisi että hänellä on joku toinenkin jota tapailee.. juominen jatkui taas ja mentiin pohjalle. otin unilääkkeitä niin että sain kunnolla nukuttua ja sainkin mutta herätessä on aina paha ja ahdistunu olo. mietin että koulu jatkuu muutaman päivän päästä ja mä oon tälläsessä tilanteessa että miten käy jotenki jo taas on alkanu koulun lopettaminenkin pyöriin mielessä. Lääkkeistä ei tunnu kauheesti olevan apua..pyörittelen vaan asioita mielessäni. Ajattelin jo että jos jätän kouluun menemättä jatkan juomista ja lopetan sitten kaiken kerralla kun siihen pystyn ei ainakaan jäis kenellekkää mitää harmeja. Olen kärsinyt jo vuosia siitä että jos vaikka sanon jotain väärin tai teen jotai väärin niin menee pitkä aika ennen kuin pääseen häpeästä eroon.
Voi ei. Ihmisten reaktiot on kyllä olleet todella tyhmiä. Jos joku sanoo käyvänsä psykologilla, tai että on masennus niin pitäisi ennemmin kysyä että voiko itse jotenkin auttaa, kuin kaikota ympäriltä. Surullista miten ihmiset tekee sulle.
Voitko kysyä psykologilta että voisiko aikoja olla useammin? Ja pystythän psykologin kanssa puhumaan aivan vapaasti kaikista ongelmista? Muuten siitä ei oo kovin paljon apua.
Koita lopettaa juomaputki. Ja jos tuntuu ettet millään selviä kouluun niin pyydä ennemmin vaikka pari viikkoa sairaslomaa kuin jää kotiin juomaan.
Voimia!!
On kyllä ikävää, että ihmiset, jotka ovat itselleen tärkeä voimavara, eivät halua ymmärtää omaa tilannettasi ja kaikkoavat. Itselläni sama asia. Kaikki on hyvin jos laitan feikkihymyn naamalle. Mieheni on ihana, muttei ymmärrä itsetuhoisuuttani. Yksi päivä olin niin surkeana, että sanoin, että toivon mukaan kuolen tänä yönä. Taisin vielä mainita hyppääväni ikkunasta. Kun olinkin vielä hengissä kun hän tuli kotiin ryyppyreissulta, sain huudot, että miksi pelleilen näillä asioilla. Kasva aikuiseksi. (Nyt 21). Ei ymmärtänyt että se oli viimeisiä hätähuutoja kun ei mikään tunnu auttavan.
Hyvä että käyt puhumassa asioistasi. Itse eilen olin veitsi kädessä miettimässä elämän syntyjä syviä, mutta tänään, pitkien pohdistusten ja vastoinkäymisten kautta, otin yhteyttä terv.asemalle ja sain ajan paikkaan x. Epäilen että auttaako tämä ja sinnittelen ensi viikkoon, mutta mitä menetettävää? Ahdisti kyllä sekin puhelu ihan kamalasti. Kamalaa kertoa sanallisesti omat tuntemukset jollekin. ☹️
wennie HIENOA että olet hakenut apua! Oon todella iloinen. Välttämättä ei heti näy avun vaikutus, mutta kun jonku aikaa jaksat käydä ja jutella oikeesti kunnolla niin vähitellen se rupee näkyyn. Ja jos tarvit intensiivisempää apua niin ne ohjaa sut sieltä eteenpäin. Aluksi se puhuminen voi todella olla vaikeaa, ite oon siitä hyvä esimerkki. En oikeen vieläkään osaa puhua. Mutta kun jaksaa yrittää niin vähitellen sekin helpottuu. Tsemppiä!☺️❤️
Itsetuhoisuutta voi olla vaikee ymmärtää jos ei oo suurempia vaikeuksia elämässään kokenut. Toivottavasti sun mies vielä joskus ymmärtää. Ei se oo siitä kiinni että onko kasvanut aikuiseksi. Tai ehkä sitten joskus sitä osaa paremmin etsiä vaihtoehtoja, mutta sinähän oot nuori vielä (kuten minäkin).