Armeijaan meno ja sosiaaliset taidot puuttuu
Luin lehdestä jutun joka sopii muhun ja voi olla este etten pärjää armeijassa. Olen vasta 17vuotta ja haen vapaaehtoisesti armeijaan kun haluaisin sotilasuralle. En sotimaan vaan sotilasmuusikoksi. Nyt käyn vuoden ajan musiikkiin valmistavaa opistoa. Mutta lintsaan aika paljon kun siellä opiskellaan asioita mitkä jo osaan. Soittelen yksin kotona koulupäivät enkä juuri ketään koskaan näe äitini ja isäni ja siskojeni lisäksi.
Lehtijuttu on osittain tämä ja se jatkuu mutta en koko juttua kopioi
Armeijan ylilääkäri on huolissaan siitä, että joiltakin varusmiehiltä puuttuvat sosiaaliset taidot kokonaan.
Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri Antti-Jussi Ämmälä kertoo Lännen Medialle, että uusien varusmiesten keskuudessa on pieni sosiaalisesti lahjattomien joukko, joka huolestuttaa häntä.
Jotkut eivät osaa ollenkaan luoda toverisuhteita ja ylläpitää niitä, Ämmälä.
Koko juttu sopii täydellisesti muhun.
Moi.
Armeijaan menee kaikenlaisia ihmisiä, ja siellä on kaikki samassa veneessä. Sellainen ympäristö on tavallaan helpompi ihmissuhteiden muodostamiselle, koska aina on puhuttavaa siitä, mitä milloinkin on tehty ja kaikkia yhdistää se, että siellä nyt ollaan ja kokemuksia riittää jaettavaksi.
Jos kävisi niin, että ympäristö olisi sulle liian vaikea, siellä on erilaisia henkilöitä, joiden juttusille voit mennä. Jos mikään ei auttaisi, niin sieltä pääsee pois. Mutta ei kannata luopua tuosta haaveesta, ennen kuin olet nähnyt mitä se on! Voi nimittäin olla, että sellainen raamitettu ja kaikkia yhdistävä ympäristö nimenomaan auttaa ihan uudella tavalla muodostamaan ihmissuhteita. 🙂
Tsemppiä tulevaan!
Mä en halua armeijasta pois, se ois mulle kaikkein huonoin vaihtoehto. Haen sinne vapaaehtoisesti vaikka voisin vielä monta vuotta olla sieltä pois. Mulla ei ole mitään halua mennä ammattikouluun ku siellä ei ole mitään kiinnostavaa. Kun saa tän opiston käytyä, ei mulla ole mitään tekemistä ens syksynä jos en pääse armeijaan ja siellä myös PÄRJÄÄ.
En ole tänäänkään mennyt kouluun mut olen kotona valmistautunut tenttiin. Mulla on koulussa yks suuri ongelma josta jo puhuin nuorten liveryhmässä mutta se ei auttanu oikein mitään. En uskalla siitä sanoa kotona enkä koulussa koska saisin turpiini ja mua pidetään rasistisena kun tai jos asiasta puhuisin. Huomenna yritän taas liveryhmässä selittää asiaa. Tämä ei ole se asia etten hyväksyisi pakolaisia vaan sellainen mies-ja tyttöystävasia johon liittyy ulkomaalaisia mutta he eivät ole tänhetkisiä pakolaisia. Jos enempi selitän mua pidetään taas rasistisena vaikka mun mielestä tämä on rakkautta mutta rakastuin väärään rotuun.
Yritän tyttöystäväasian hoitaa tai olla hoitamatta, koska en mene kouluun enkä voi sille lähettää ees tekstiviestiä koska sen puhelinta seurataan. Kun menen armeijaan, unohdan koko rakkauden.
Uskaltaisitko puhua terkkarille tai muulle ammattihenkilölle asiasta? Heillä on vaitiolovelvollisuus. Olisi joka tapauksessa hienoa, että saisit apua tilanteeseesi. Täällä Tukinetissä on net-tuki, johon voit olla yhteydessä.
Voit hyvinkin pärjätä armeijassa. Avoin mieli toisia ihmisiä kohtaan ja mahdollisesti oman kunnon kasvattaminen ennen sinne menoa auttaa jo paljon. Siellä voi hyvin saada paljonkin kavereita, vaikka muuten elämässä ihmissuhteet olisivatkin vaikeita. Tietysti jokaisen tie on yksilöllinen, mutta siihen pystyy kyllä itsekin vaikuttamaan.
Tsemppiä. 🙂