Hei hole! Tilanteesi kuulostaa raivostuttavan tutulta. Monet luokittelisivat minutkin "hikariksi" mikäli kouluarvosanoihini on katsominen. Tästä huolimatta kokeisiin ei aina jaksa erityisemmin lukea, tai vaikka jaksaisikin, eivät tulokset aina ole päätä huimaavia. Itselleni ei ole mitenkään vaikea hyväksyä huonompiakaan arvosanoja, mutta kuten sinäkään, en minä niitä äidilleni kyllä kerro.
Tarkemmin sanottuna en uskalla kertoa niitä hänelle. En uskalla, koska koska en halua itseäni enää enempää loukattavan. Ja äitini jos kuka osaa loukkaamsien taidon, varsinkin, kun tuntee minut. On parempi, jos äitini on siinä luulossa, että kouluni menee koko ajan hyvin. Kun hän ajattelee niin, hänen yliampuvaa vahtimistaan, jopa kyttäämistään, voi vielä sietää, eikä tarvitse yrittää kestää hänen haavoittavia sanojaan.
Sinulle, hole, en voi muuta suositella kuin että pidä arvosanasi omana tietonasi ja visusti poissa äitisi ulottuvilta. Niin minäkin tekisin. Voimia elämääsi ja jatkoosi.

Mäkään en pysty kertomaan huonoja numeroita mun äidille se suuttuu ja huutaa en uskalla kertoa huonoja arvosanojani myöskään isälleni ikävä kyllä niihin halutaan aina allekirjoitus. Sain viimeviikolla kaks seisovaa hissasta ja ussasta olen pulassa.