Apua!

Apua!

Käyttäjä Riiksu aloittanut aikaan 20.02.2012 klo 22:31 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 20.02.2012 klo 22:31

Oli pakko tulla avautumaan. Noniin eli 2 vuotta sitten lähdin pois ylä-asteelta keväällä kympin jälkeen. Seuraavana syksynä muutin Ouluun ja aloitin sosiaali ja terveysalan ammattiopistossa opiskelut. Alku syksy lokakuuhun asti oli kivaa. Yhden kerran lokakuussa, kun lähdin kävelen B-rakennuksesta A-rakennukseen kävelen kuraattorille, koska halusin kokeilla että jaksanko kävellä sinne ja hyvin jaksoin! Mulla on sähkömopo jota käytän pidemmillä matkoilla ulkona. Tiiän, tein väärin, kun en sanonut sillon luokka-avustajalle että lähden kävelen A-rakennukseen. Luokka-avustaja oli ihan hädissään että missä oon, kun olin jättänyt sähkömopon siihen luokan viereen. Sitten se soitti kuraattorille että oonko tullut sinne ja kohta itekki tuli sinne. No jälkeenpäin siitä tuli sitten ihan helvetillinen sota, kun opettaja sai kuulla siitä että mä olin lähtenyt kävelen kuraattorille. Sitten oli palaveri luokka-avustajan ja opettajan kanssa. Soitin äitille, että tulee pitämään mun puolia sinne mun kanssa, kun olisin varmaan joutunut nyörtymään kulkemaan sähkömopolla ihan pienimmänkin matkan. Opettaja oli soittanut entisen koulun fysioterautille mun tempauksesta ja kysynyt että mitä tehdään.

Seuraavalla viikolla alkoi 5 viikon työharjoittelu ja mun mielestä se meni ihan hyvin.

Sitten vielä vähän ennen joulua oli taas palaveri, jossa oli minä, koulunkäyntiavustaja, kuraattori, fysioteraupeutti ja opettaja. Ennen palaveria käytiin kävelemässä kuraattorin huoneen luo ja takasi opettajan ja fysioteraupetin kanssa että fysioterapeutti seuraa että pystynkö/jaksanko ja että onko se turvallista kävellä ja huom. sillon vielä oli lunta. Edelleen jaksoin sen kävellä eikä yhtään mitään ongelmia kävelyn kanssa. Onneksi fysioterapeutti piti mun puolia siinä palaverissa. Opettaja oli kyllä sitä mieltä että ”Kyllä nyt siitä näkee että se skarppaa että sillä menee normaalisti paljon kauemmin kävelyyn”.

Sitten tulikin jo joululoma.

Joulun jälkeen kun koulut alkoi. Opettaja edelleen kiusasi mua. Kolme viikkoa eteenpäin kävin lääkärissä kuraattorin kanssa masennuksen takia, koska olin niin masentunut opettajan takia. Lääkäri kirjoitti mulle sairaslomaa viikon ja sain mielialalääkkeet ja lähetteen psykiatrisella sairaanhoitajalle. Kun olin sairaslomalla, kuraattori soitteli mulle muutaman kerran ja kyseli että miten voin. Odotin kauhulla perjantaita, koska silloin oli iso palaveri johon mun ei tarvinnut osallistua. Palaverissa oli mun vanhemmat, kuraattori, koulunkäyntiavustaja, opettaja, opettajan esimies ja johtaja.

Myöhemmin kevättalvella yksi päivä mulla ja yhdellä opiskelijalla tuli riitaa. Opettaja syytti siitä mua siitä että se olin mun syy, mulle tuli tosi paha mieli siitä ja jäin käytävälle itkemään. Opettaja meni pitämään tuntia toiseen luokkaan kävi välillä siinä sanomassa mulle että: ”ootpa tosi lapsellinen että yritä jo aikuistua.” ja ”meeppä siitä luokkaan tai muuten laitan sulle luvattoman poissaolon. No menin luokkaan itkevänä, mutta onneksi mun ei tarvinu jäädä sinne, kun ravitsemuksen opettaja sanoi että: ”mee takasin käytävään, ei tavi olla tunnilla” . Onneksi luokka-avustaja tuli mun kanssa sinne käytävään istumaan.

Keväällä ruvettiin puhumaan että vaihdan koulua ja haettiin toiseen kouluun. Pääsin sinne syyskuussa, sitä ennen olin vielä ammattiopistolla yli kuukauden. Kuraattori vaihtui opettajan hommiin syksyllä. Se harmitti mua, koska tykkäsin siitä. En jaksanut enään oikeen keskittyä koulunkäyntiin ammattiopistolla, poissaolojakin tuli.

En olisi varmaan jaksanut tota kaikkea ilman kuraattoria, koulunkäyntiavustajaa ja kavereita. Onneksi ne olivat mun tukena.

Nämä asiat oli kauan mun mielestä pois, mutta kun lyösin joululomalla muistion siitä isosta palaverista niin asiat palasi mun mieleen ja mua ahistanut lähes joka viikko ja elämä mennyt perseelleen, kävin tänään nuorisopsykiatrilla mutta en pystyny kertomaan niille että mikä mua ahistaa… vasta huhtikuussa uusi aika. Oon siis toistakertaa siellä ja uuttta hoitojaksoa mä en kuulemma saa. Kysyin että voisinko käydä juttelemassa täällä, mutta ei. Lääkäri vaan halusi että etsin ite jonkun ”tukihenkilön” jolle voin puhua.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 22.02.2012 klo 12:03

olen pahoillani, en osaa auttaa. ehkä sinun kannattaisi puhua lähipiirisi ihmisille näistä asioista, jospa he osaisivat auttaa sinua paremmin.

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 22.02.2012 klo 22:24

Hei IisaMari.
Kiitos kun vastasit, nyt tiedän että ainakin yksi ihminen on tämän lukennut! <3
Mulla jäi traumoja sieltä. Tiiän että tämän on vähän raukkamaista kirjoittaa tänne. mutta ku en oikeesti tiiä että mitä teen, ku sitä ei voi oikeen unohtaakaan. Vaikka kaikki sanoo että unohda se. Puhuminenkin ahdistaa ja ahdistaa pitää sisälläkin. Kirjoittaminenkaan ei auta mitään. Mä oon niin huono kertomaan omista tunteistani. 😭

Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Haluaisin kuulla. 🙂

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 23.02.2012 klo 23:13

Onko kellään vastaavia kokemuksia opettajista kun mulla?

Ei kukaan ymmärrä, kuin hankalaa mulla oli/on ☹️

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 24.02.2012 klo 11:34

Hei Riiksu.

Olet herkässä iässä ja voin hyvin ajatella, että mitä kerroit on voinut jäädä jäynäämään sun sielua.
Mikä siinä itseasiassa eniten sinua kuohdutti?
Epäammatillinen opettajako?
Oman toimintasi kyseenalaistaminen?
- Tsemiä sulle tilanteeseesi!

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 24.02.2012 klo 15:58

Opettaja oli epäammattimainen ja vielä erityisryhmä opettaja. Oltiin erityisryhmässä. liian kovia tavoitteita asetti koko ryhmälle. Mä olin ainut siinä ryhmässä jolla on liikuntavamma ja käytän apuvälineitä, tuntu että piti mua ihan eriarvoisena opiskelijana kuin muita, ku mua syytti.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 25.02.2012 klo 20:39

Et varmaankaan olisi ansainnut tuollaista eriarvoista kohtelua. Ihmisiä ne vaan ovat opettajatkin, mutta heiltä odottaa enemmän asemansa vuoksi. Ja varsinkin asemansa vuoksi heillä on vastuu, että jokainen oppilas saisi kykyjänsä vastaavaa opetusta ja tukea. Sanoit, että syytti sinua, mistä syytti? ja millä perusteella?

Tiedätkö oliko opettaja uusi erityisopettajana vai jo eläkeikää lähestyvä? Jos oli suht uusi opettaja, tuon voi selittää kokemattomuuden piikkiin, mutta jos oli sieltä ikähaitarin toisesta päästä, se kuvastaa suvaitsematonta suhtautumista, on ehkä pinttynyt tapa suhtautua syystä tai toisesta liikuntavamman kanssa elävää kohtaan nurjasti?

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 26.02.2012 klo 23:58

Niin opettajatkin ovat ihmisiä mutta en todellakaan olisi ansainnut eriarvoista kohtelua. Opettaja syytti mua siitä kaikesta, koko jutusta mitä tapahtui siellä ja sitte se syytti mua siitä riidasta mikä tuli yhden opiskelijan kanssa ja syytti mua toisen opiskelijan passauttamisessa. Ja vaikka mulla on flunssa ja kuumetta melkeen 37,5 pakotti olemaan koulussa. En tiedä millä perusteella se syytti mua.
Opettaja on ollut monta vuotta erityisryhmien opettajana. Se on toiminut myös lähihoitajana, koulunkäyntiavustajana, kehitysvammaisten ohjaajana... jne. Oli aluksi tosi mukava opettaja, mutta sitten muuttui hirviöksi. Opettaja ei ollut nuori eikä kauhean vanhaakaan, ehkä joku 40 - 50 vuotias? Sen opettamassa ryhmässä oli ollut ennenkin liikuntavammainen tyttö, joka on pyörätuolissa. Opettaja oli kyllä melko tempperamenttinen.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 27.02.2012 klo 18:11

Opettaja kohteli sinua väärin eikä sun tarvitse yrittää etsiä syitä sen käytöksekseen.
Mitenkään muuten en osaa auttaa mutta sekin kai sua auttaa jos kirjoittelet tuntemuksiasi esiin tänne.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 28.02.2012 klo 09:53

Totta!
Olennaista jaksamisen kannalta tässä tilanteessa on ymmärtää itseäsi, tilannettasi.
Elämä on joskus epäoikeudenmukaista kohtelua, jota kaikkea ei tarvitse niellä.
Mutta silti sulatettava jotenkin.
Sulattelua voi helpottaa, jos joltain osin voi käsittää mistä kaikesta voi olla ollut kyse.
Jos opettaja on aiemmin ollut ok, tuo muutos käyttäytymisessä voi kertoa
jotain hänen omassa elämässään niihin aikoihin olleesta ongelmavyyhdestä?
joka sitten heijastui sinuun,
jouduit kuin sijaiskärsijäksi?
Epäreilua!

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 28.02.2012 klo 21:17

Totta. Opettaja kohteli minua väärin. Hänellä oli omassa elämässä vaikeata, kertoi meille opiskelijoille. Mutta en tiiä miksi se just minuun sen purki. Eilen taas itkin. Ahdisti, joo pitäs unohtaa kokonaan koko juttu, mutta se ei tule olemaan helppoa.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 29.02.2012 klo 09:48

Siinähän ei ollut kyse sinun kasvojen menetyksestä, päinvastoin, opettajan.
Se, miltä se tuntui, menee aikaa että sen tunnemuiston teho hiipuu..
Sitä hiipumista kai vois edesauttaa kiinnittämällä huomiota positiiviseen juttuun/juttuihin,
mitä se sinun kohdalla voisivatkin olla -
se on totta, että mitä syvemmän muistijäljen sieluun joku tapaus piirtää, suhteessa sitä pidemmän ajan sen poispyyhkiytyminen mielestä vie.
Sieluhan on enemmän kuin mieli...

Uusia tuulia kohti...

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 29.02.2012 klo 15:08

Voisitko mitenkään yrittää sen open kanssa selvittää asiaa? Vaikka sähköpostilla. Kertoisit miten pahalta susta vieläkin tuntuu ja sano ettei sillä ollut oikeus pahaa mieltänsä sinuun iskeä.

Minä kerran riitelin yhden tytön kanssa ja käytin hirveästi aikaa että sain selville hänen meiliosoitteensa ja selitin siinä riitelyä ja sovimme asian. Sen jälkeen asia ei enää vaivannut minua.

Ehkä jos et saa opea mitenkään kiinni, kirjoita tähän ketjuun sille avoin kirje. Vaikka ei vastaakaan, niin sua se voisi helppottaa.

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 01.03.2012 klo 16:11

Tuskin auttaa yhtää asiaa, että laitan sähköpostia. Tuntuu vaan että pahentaa tilannetta. Mutta mun ei tarvi olla sen kanssa onneksi missään tekemisissä. Viimeksi viime vuonna keväällä näin sitä, kun kävin entisen opiskelijaryhmän valmistuaisissa.

Käyttäjä Kaisu2 kirjoittanut 06.03.2012 klo 09:06

Hei, Riiksu!

Ompa Sinulla kurja tilanne..☹️ Joskus opettajatkin osaavat olla ikäviä!
Ehkä oppilaitoksen vaihto onkin ihan hyvä idea loppupelissä. Saat uusia ystäviä ja vähän vaihtelua!
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoista kevään odotusta!

Käyttäjä Riiksu kirjoittanut 08.03.2012 klo 19:49

Oon vaihtanut koulua jo yli vuosi sitten, mutta silti tämä asia/juttu painaa mua. Joskus tulee kauheita ahdistuskohtauksia ja kuulen harhoja että joku koputtaa oveen/ikkunaan ja ketään ei näy. Mikä mulla voi olla?