apua!

apua!

Käyttäjä muumi2 aloittanut aikaan 09.07.2014 klo 00:40 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä muumi2 kirjoittanut 09.07.2014 klo 00:40

On semmonen olo ettei oikein tiedä mitä tekis. Liikaa on sattunut kaikke nii lyhyessä ajassa multa kuoli 4 kaveria siinä isossa kolarissa ja niitä on nyt käyty porukalla muistelemassa ja päivää ennen sitä mun poikaystävä yht äkkiä vaan jätti mut ja katos ihan ilman mitään selitystä nyt ei ole kavereita eikä miestä eli olen ihan yksin. On mulla perhe tai no 2 koska vanhemmat on eronnut iskään vähäb huonot välit mutta äitiin tosi hyvät mutta en sitä haluais vaivata mun asioilla. Mulla on 2 vuotta sitten todettu sekamuotoinen ahdistusmasennus mutt olis luullu että asiat ois siitä helpittanut. En vaa enää tiedä miten jaksaa huomiseen tai yhtään hetkeä enään koska siihen ei löydy mitään hyvää syytä.

Käyttäjä SCIM kirjoittanut 09.07.2014 klo 15:30

Otan osaa kavereittesi puolesta, surusi on varmasti kova.
On myös surullista, että poikaystäväsi jätti mitään sanomatta, nuin ei kuuluisi kohdella ihmistä joka välittää. Tekee vain tyhjän aukon toisen sydämeen.
Tottakai pystyt ja sinun täytyy jutella tilanteestasi äidillesi, et voi yksin kestää tätä kaikkea. Pystyt myös hakemaan ammattiapua missä voit puhua ja purkaa sydäntäsi.
Sun pitää etsiä elämästäsi positiivisia asioita, joskus tuntuu, että mitään ei ole, mutta kyllä varmasti löydät jotain, aloita pienin askelin rakentamaan parempaa tulevaisuutta.
Tsemppiä kamalan paljon ja virtuaalihalaus. 🌻🙂🌻 Voimia !

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 09.07.2014 klo 20:02

Moi muumi2,

Otan osaa. Se kolari on varmasti ollut kova isku, ja vielä niin äkkiä kuin se tulikin. Sanoit tuossa että sinulla on tosi hyvät välit äitiisi, voisitko kuitenkin puhua hänelle asioistasi? Hän voisi olla ihan mielissäänkin, kun saisi tietää, miten sulla menee. Pystyisitkö puhumaan tuntemuksistasi esim. Tukinetin päivystäjälle tai MLL:n nuorten puhelimeen tai nettiin? He voisivat myös neuvoa sinua eteenpäin ja auttaa sua noiden tunteiden käsittelemisessä. Onko sinulla mitään mielekästä tekemistä (tai niitä asioita, joista nautit ennen) mitä jaksaisit tehdä? Elämä on elämisen arvoista, vaikka se ei siltä nyt tuntuisikaan. Oot kaunis ja arvokas ihminen ja ansaitset olla onnellinen. Surutyössä menee oma aikansa, mutta vielä se aamu koittaa sullekin. 🙂

Tsemppiä ja halauksia! 🙂🌻