Kirjotan tänne ekaa kertaa eli en oikeen tiedä miten tä toimii mut yritän nyt kuitenkin.
Eli mul on tällänen ongelma et on koko ajan ihan hirveen ahdistunut olo ja tuntuu ettei ois ketään joka välittää, vaikka tosiasia on että mulla on poikaystävä joka tekee parhaansa ja yrittää auttaa aina kun on mahdollisuus.😐
En pysty enää edes nukkumaan kunnolla, koska pelkään pimeää ja henkiä yms. kaikkea mahdollista ja luulen myös näkeväni niitä tiedän että kuulostaa tyhmältä mut kuitenkin asia on näin.Tän lisäksi mulle epäiltiin talvella lievää masennusta siis en käynyt lääkäreillä tai mitään, mutta opettajat,kaverit ja perhe hoki mulle tällästä koko ajan.
Ja nyt viimisen puolen vuoden aikana oon rupenut jostain syystä myös viiltelemään, koska se olevinaan helpottaa ahdistukseen ja muutenkin oloon kun saa ”rangaista itseään vaikka ei olis muuta syytä, kun se että olen olemassa.
Onko jotain millä pääsisin eroon näistä ongelmista.
Kiitos jos joku vastaa.🙂
Moikka!🙂
Sun kannattaa puhua asiasta terveydenhoitajalle tai lääkärille. Mulla on ittellä aika samanlainen tilanne, elikkä oon tosi ahdistunu ja nukkuminen on usein melkein mahdotonta. Mulle todettiin jokin aikaa sitten aika paha masennus ja sain siihen lääkkeet. Tosin lääkkeistä ei kyllä ole ollut ainakaan vielä mitään hyötyä, vaikka niitä kolme viikkoa syönyt😮
Se voi johtua tosi voimakkaasta ahdistuksesta että rupee pelottaan pimeessä, ja et on jotain aistiharhoja! Kannattaa oikeesti mennä puhumaan esim. terkalle niin sitä kauttakin voi päästä vaikka psykologille. (itse ainakin tein näin)
Vaikka se puhuminen ei sitä ahdistusta poistaiskaan, niin voi ehkä oppia ymmärtään mistä se paha olo johtuu..
Joo en oo ollenkaan hyvä kirjottaan, mutta yritin..😀
Toivottavasti oli jotain hyötyä tästä! 🙂🌻
Heippa!
Hakeudu koululääkärille tai omalääkärille, sinun on päästävä terapiaan, sitä ei kannata pelätä. Sinulla on varmasti masennus ja se ei parane itsestään ei ainakaan nopeasti, ja hoidettunakin se kestää jonkinaikaa ennen kuin avun itse huomaa. Kuitenkin se auttaa, kun pääset keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja huomaat että ongelmasi ei ole ollenkaan harvinainen, ja näiltä palstoiltakin huomaat ettet ole poikkeustapaus. Mutta kokemuksesta tiedän ettei se auta itseä yhtään vaikka tietää, että muilla on samoja ongelmia. Voit myös itse miettiä mitä sinulle on tapahtunut viimeisen vuoden aikana mikä olisi alkanut painaa mieltäsi. Ne unihäiriöt, pelot ymt ovat seurausta juuri siitä hoitamattomasta masennuksesta, eivät ne ole mitään erillisiä oireita. Ja unettomuus ja väsymys lisää kaikkia pelkotiloja koska aivotkin tarvitsevat lepoa, sinulle on tullut se kierre ettet saa unta kun olet liian väsynyt. Siis lääkärille, mars ja pian.
Kiitti vastauksesta 🙂 .
Pitää koittaa varmaan tota heti kun saan vaan kerättyy rohkeutta että uskallan edes puhua kenellekkään 🤨
Mut joo kiitti tosi paljon (=
Ja tohon edelliseen vielä että laittakaa toki kaikki viel ideoita jos on joku keino mikä auttais nopeesti sillee et voisin itse tehdä ennen ku pääsen lääkärille.
☺️❤️
perusjuha kirjoitti 4.5.2011 20:25
Ja tohon edelliseen vielä että laittakaa toki kaikki viel ideoita jos on joku keino mikä auttais nopeesti sillee et voisin itse tehdä ennen ku pääsen lääkärille.
☺️❤️
Hei vaan ! Ei ole olemassa mitään nopeaa keinoa, olisithan sen itsekin keksinyt jos olisi. Joko olet tilannut ajan lääkärille, se on se keino nyt jonka pitäisi piristää sinua, kun on apua odotettavissa. Sinä olet vielä nuori mutta aikuisuuteen kasvetaan pikkuhiljaa ja aikuisuuteen kuuluu myös jonkinasteinen paineensietokyky. Aina ei voi olla mukavaa, eikä pidäkään, sillä silloin ne hyvätkään asiat ei tunnu miltään. Ymmärsin ensimmäisestä kirjeestäsi että ulkoisesti sinulla on asiat hyvin. Poikaystävä, perhe joka huolehtii sinusta ja kavereita. Otetaan nyt avuksi sinun perheesi, kerroit että he sanoivat sinun olevan masentunut. Nyt voit ottaa mielentilasi puheeksi jonkun kanssa perheestäsi ja kertoa että sinulla on todella paha olla. Ja mieti mikä se paha olo on, mieti mitä sinulla on hyvin ja mikä ei ole. Pelkäätkö jotain asiaa tulevaisuudessasi ja että et hallitse sitä.
Kerro ajatuksistasi lääkärille, vaikka sinusta ehkä tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja sinua pidetään outona jos puhut ajatuksistasi, mutta ei pidetä. Sinä olet ihan samanlainen ihminen kuin me muutkin, usko pois. Ymmärrän sinun pelkoasi psykologia kohtaan omakohtaisten kokemusteni pohjalta, koska nuorena en itsekään uskaltanut mennä puhumaan kenellekään ahdistuksestani kun ajattelin olevani ihan outo ja että minua pidettäisiin ihan hulluna. Nyt vanhempana tiedän että silloinkin oli satoja minunlaisiani, joku jopa kaveripiirissäni jotka uskalsivat mennä koulupsykkalle puhumaan...ihan samoista asioista kuin mistä minäkin kärsin silloin. Nyt olen käynyt terapiassa ja katunut sitä etten mennyt silloin nuorena, ne asiat olisi ollut silloin helpompi hoitaa ja minä olisin voinut elää toisenlaisen elämän kuin nyt olen elänyt.
En oo vielä menny mihinkään just ton takia, että en todellakaan tykkää puhua asioistani, mutta yritän lähiaikoina mennä.Ja kun puhuin äidilleni hän vain naurahti ja sanoi että minulla on asiat ihan hyvin nykyään vaikka aiemmin puhui masennuksesta.Oon myös aina ollut sellanen ihminen et koitan auttaa muita ja sit en enää tajuu ajoissa jos itselläni ei ole kaikki kohdallaan ja nyt on kai käynyt just niin kun poikaystäväni tuli kertomaan omista ongelmistaan ja yritän entistä enemmän vaan mielyttää häntä enkä itseäni.Aikasemmin itkeminen helpotti ja itkin usein, mutta nyt viikkoon en ole enää pystynyt edes itkemään😮.
Heippa!
Sinä olet varmaan "yliempaattinen" ihminen niinkuin minäkin olen aina ollut. Varmaan siitä johtuen myös ystäväni ja vähän vieraammatkin mielellään kertovat ongelmistaan minulle ja olen mielissäni siitä luottamuksesta mitä he minua kohtaan tuntevat, se myös on itsetuntoani kohottava asia, tiedän olevani ns. "hyvä ihminen" kanssaihmisilleni. Myös minä käytin ennen aikaani ja voimavarojani siihen että mietin miten voisin auttaa ystäviäni, ja eihän se ominaisuus ole kadonnut vieläkään kun tänne vastailen... Mutta, jossain vaiheessa huomasin että jos ryhdyin ratkomaan toisen ongelmia liikaa, niin hän ei siitä pitänytkään. Pikkuhiljaa ymmärsin että se kuunteleminen ja sillä tavalla myötäeläminen oli se apu mitä henkilö halusi. Nyt voin kuunnella tuntematta tarvetta miettiä toisen ahdinkoa, koska jokainen haluaa itse ratkaista omat ongelmansa, niinkuin nyt sinäkin. Mutta kuuntelijakin tarvitsee kuuntelijaa, ja sitä sinäkin nyt tarvitset. Minulla on iso ystäväpiiri mutta useammalle heistä olen juuri se kuuntelija, ja enkä oikein pysty puhumaan monellekaan heistä omista huolistani, he vain eivät osaa kuunnella. Mutta joku sentään osaa... Mutta älä siis sinäkään ahdista itseäsi toisen huolilla koska et todellakaan voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla ja "sanallisesti" myötäelämällä. Pidä itsestäsi hyvää huolta sillä sen sinä ansaitset.
Joo kirjottelen taas, koska tuli vähän lisää ongelmia. Eli aikasemmin oli se, että oon aina väsyny alakulonen ahdistunu ja pelkään kaikkea ja on sellanen olo et oon ihan yksin. Nyt en enää yksin kertasesti jaksa kaikki on liian raskasta mikään ei huvita ja mistään en löydä mitään hyvää. Pää on ihan totaallisen sekasin enkä pysty keskittymään mihinkään koulu menee ihan pisin v*ttua sen takia etten pysty ajattelemaan mitään kunnolla. Vihaan itseäni ja haluun vaan eroon itsestäni. Mun läheiset sanoo kaikki et mun pitää esittää ainakin iloista, jotta heillä olis helpompaa, mut se ei tahdo onnistuu enää. Lisäks kaikki sanoo mulle koko ajan sitä että oon kuulemma liian laiha vaikka kun katson peiliin näytän noin 500 kiloselta porsaalta. Mulle on monet sanonu et pitää hankkia hoitoa ja muuta tollasta, mut en vaan uskalla/saa aikaseks mennä puhumaan kenellekkään, koska mun asenne lääkäreitä kohtaan on tyyliin "ei ne kuitenkaan mitään osaa". 😯🗯️ <-- tossa vielä toi viesti ku kirjottelin uutena mut ei ketään tunnu huomaavan :c ja nyt mut vissiin väkisin raahataan johonkin hoitoihin enkä tiiä mitä tekisin 😭
perusjuha kirjoitti 6.6.2011 2:18
Joo kirjottelen taas, koska tuli vähän lisää ongelmia. Eli aikasemmin oli se, että oon aina väsyny alakulonen ahdistunu ja pelkään kaikkea ja on sellanen olo et oon ihan yksin. Nyt en enää yksin kertasesti jaksa kaikki on liian raskasta mikään ei huvita ja mistään en löydä mitään hyvää. Pää on ihan totaallisen sekasin enkä pysty keskittymään mihinkään koulu menee ihan pisin v*ttua sen takia etten pysty ajattelemaan mitään kunnolla. Vihaan itseäni ja haluun vaan eroon itsestäni. Mun läheiset sanoo kaikki et mun pitää esittää ainakin iloista, jotta heillä olis helpompaa, mut se ei tahdo onnistuu enää. Lisäks kaikki sanoo mulle koko ajan sitä että oon kuulemma liian laiha vaikka kun katson peiliin näytän noin 500 kiloselta porsaalta. Mulle on monet sanonu et pitää hankkia hoitoa ja muuta tollasta, mut en vaan uskalla/saa aikaseks mennä puhumaan kenellekkään, koska mun asenne lääkäreitä kohtaan on tyyliin "ei ne kuitenkaan mitään osaa". 😯🗯️ <-- tossa vielä toi viesti ku kirjottelin uutena mut ei ketään tunnu huomaavan :c ja nyt mut vissiin väkisin raahataan johonkin hoitoihin enkä tiiä mitä tekisin 😭
Joo tohon lainaten ootko kokeillu kirjottaa tunteitas ylös se helpottaa todella paljon itellä on ollu samanlaisia ongelmia viime keväästä asti oli osasto hoidossa viime keväästä viime syksyyn juuri viiltelyn takia kannattaa kokeilla kirjoittaa ylös omia tunteita tai jotain runoja sun elämään liitttyen toivon sulle kaikkea hyvää 🙂 toivottavasti kaikki kääntyy vielä paremmaksi
sussu2 kirjoitti 10.6.2011 1:27
Joo tohon lainaten ootko kokeillu kirjottaa tunteitas ylös se helpottaa todella paljon itellä on ollu samanlaisia ongelmia viime keväästä asti oli osasto hoidossa viime keväästä viime syksyyn juuri viiltelyn takia kannattaa kokeilla kirjoittaa ylös omia tunteita tai jotain runoja sun elämään liitttyen toivon sulle kaikkea hyvää 🙂 toivottavasti kaikki kääntyy vielä paremmaksi
Juu kirjottelen joka päivä, mutta ei auta :c.
Ja mulle vaan suositellaan että mene hoitoon mutta
"in real life" ketään ei tee mitään ja osittain se harmittaa, koska alan kyllästyä tähän. Kiitos vastauksesta ja kaikkee hyvää sulle kans 😍
Kyllä sinä aika huonosti voit, jos viiltelyäkin on kuvassa. Sinun läheiset on ohittaneet sinut keljusti. Tosi itsekästä sanoa, että sinun pitäisi esittää iloista, että heillä olisi parempi olla!!!
Sinä saat olla justiin niin pahaoloinen, kuin olet.
Pahalle ololle on syyt, ne on tietysti hyvä tiedostaa. Jonkinmoinen tie on sinunkin kuljettava, että näet, etteivät ne syyt ole sinussa. Toivon kovasti, että opit rakastamaan sitä pientä suloista tyttöä sisälläsi ☺️❤️
Kiitti vastauksesta (=
Ja nyt on tilanne taas edenny lisää eli mun poikaystävälle tuli mielenterveys ongelmia jollon mä romahdin ihan totaallisesti ja nyt mul on kai itelläni jonkin sortin masennus ja paniikkihäiriö en oo vielä ollu lääkärillä mutta lopulta nyt itse hankin psykiatrin ja varailen sitä aikaa tässä huomenna.En pysty enää edes nukkumaan öisin koska pelkään liikaa ja olen ahdistunut.
Kiitti jos joku vielä jaksaa vastata (=
perusjuha kirjoitti 20.6.2011 16:59
Kiitti vastauksesta (=
Ja nyt on tilanne taas edenny lisää eli mun poikaystävälle tuli mielenterveys ongelmia jollon mä romahdin ihan totaallisesti ja nyt mul on kai itelläni jonkin sortin masennus ja paniikkihäiriö en oo vielä ollu lääkärillä mutta lopulta nyt itse hankin psykiatrin ja varailen sitä aikaa tässä huomenna.En pysty enää edes nukkumaan öisin koska pelkään liikaa ja olen ahdistunut.
Kiitti jos joku vielä jaksaa vastata (=
Vai tällätavalla sinulla.
Itse olen 14v poika , mutta minulla on samanlaisia oireita .
Käänteisesti kuin sinulla , tyttöystävälleni tuli myös joitain ongelmia , joita olen yrittänyt auttaa ja samalla omat huoleni ovat jääneet niiden alle.
Jos haluat , kerro lisää niin voin koittaa yrittää auttaa ! 🙂
Hei perusjuha!
Saitko ajan sinne lääkärille?
antoiko reseptin vai osasiko kuunnella tai auttaa?
Irja Kilpeläinen: Osaammeko kuunnella ja auttaa?
- onkohan hoitotaholle tuttu opus?
Jos olet toisten huolia kantamaan taipuvainen, olisiko tuota opusta enää missään kirjastossa saatavana lainaan?
ettet kuormittuisi jos sille alalle aikanasi joskus suuntaudut?