Kyllä, kirjoittelin vasta tässä siitä muutostani.
Taas kerran yksi musertava kokemus, joka vei minulta koulusta täysin ilon. Opiskelin siis laborantin alalle ja kaikki kokeet joita olemme tehneet laboratoriossa ovat menneet pilalle. Tällähetkelläkin laboratoriossa on yksi koe pilalla. Ala on vielä semmoinen että jos teet virheen niin kaikki täytyy aloittaa alusta, tämänkin työn kanssa olen puuhastellut kohta kolme päivää ja huomenna aloitan alusta.
HUOM! kaikki! ☹️
Kaikki taidot jota koulu vaatii eivät ole omistuksessani. En ole tarpeeksi kärsivällinen tai pitkäpinnainen (enään). Tahtoisin lopettaa sen koulun, ja palata takaisin siis kotiin. Tuntuu kuin olisin yrittänyt levittää siipeni, mutten onnistunut vaikka kuinka yritin.
Kuitenkin sama tilanne pätee tässäkin kun muutossanikin:
” Kotiin ei ole paluuta ennen kuin eka koulu(ammattikoulu) on käyty loppuu. ” Eivät vanhemmat sitä kirjaimellisesti tarkoita, mutta olemme panostaneet tähän NIIN paljon. Enkä tässäkään asiassa uskalla sanoa siitä mitään. Kaverini (2 kpl ) joille olen kertonut tästä kehottavat puhumaan vanhemmille.
Mutta pelkään menettäväni luottamuksen vanhempiin, olen aina ollut niitä jos vanhempi käskee minä teen. Olen aina yrittänyt olla se ” täydellinen ja luotettava ”, tiedän kyllä siitä ongelmasta.
Olen yrittänyt soittaa äidilleni ja avata suutani, mutta aina kun hän vastaa kyselen vain kuulumisia, juttelen vähän aikaa ja suljen puhelun.
Turhauttavaa ja ahdistavaa kun en saa kakistettuani avun pyyntöäni edes OMILLE vanhemmilleni. 😭
Moikka!
Vastaan ehkä vähän myöhässä viestiisi.
Itse hain kouluun matkailuopistoon. Koko paikkakunta sijaitsi vajaan 700 kilometrin päässä paikkakunnalta, josta muutin sinne.
Olen 19 v tyttö ja tiesin kun muutin asuntolaan, ettei siellä ole ketään itseni ikäistä, vaan kaikki henkilöt asuntolassa olivat alaikäisiä. Koko muuttohomma tuntui hienolta ja tunsin itseni riippumattomaksi muista. Noh, muutto meni ok, vanhemmat veivät minut sinne. Ehdin yhden päivän asuntolassa makoilla, kun tajusin ettei koko ala ole minun homma (hotelli-, ravintola- ja catering-ala) ja ehkä se koti-ikäväkin kuitenkin tuli.
Ilmoitin asiasta vanhemmille ja sanoin tulevani takaisin kotiin. Olihan se homma ja isältä meni 400 hukkaan. Kyllähän se hävetti vietävästi ja tuntuu se vieläkin pahalta. Koulu nimittäin alkoi elokuussa.
Siinä vähän taustoja minusta, tiedän siis tavallaan tunteesi. Olen ollut itse melko samassa tilanteessa.
Minulla on tuttuja samalla alalla kuin sinä, mutta en silti kyllä paljoa siitä tiedä. Sen vaan, että musta sille alalle ei olis. Joten rispektit sulle, et jaksat sentään yrittää! En tiedä kuinka sinulla nyt siellä menee, mutta itse laiskana persoonana arvostan sinun sitkeyttäsi.
Uskon, että sinua turhauttaa todella paljon kun joudut aloittamaan työsi kokonaan alusta. Olen itse aika heikkohermoinen ja niin..
En voi sinua auttaa, vaikka tavallaan haluaisinkin. Ehkä sinun kannattaa puhua vanhempiesi kanssa asiasta, ei välttämättä ehkä heti sopia paluupäivää kotiin. Niin kliseistä kuin se onkin, mutta kyllä ne äidin lohduttavat sanat oikeasti auttavat. 🙂 ja jos koko homma alkaa tuntumaan ihan vastenmieliseltä, etkä halua opiskella alaa, niin silloin sinun täytyy vain etsiä uusi ala ja ammatti, mikä ehkä saattaisi olla kiinnostavampi ja mitä voisit kuvitella tekeväsi ehkä työelämässä.
Tsemppiä ja jaksamista!! Toivottavasti asiat selkiytyvät! 🌻🙂🌻