Äiti kuolee pian...mistä lohtua?
Mulla on ihan kauhean paha olo,kun sain tuossa muutama päivä sitten tiedon,että äitini on huonossa kunnossa.Menimme perheeni kanssa katsomaan häntä sairaalaan ja järkytyin.Hän oli aivan keltainen,maksa ei toiminut enää ollenkaan.
Nyt en pysty tekemään mitään,teen jotain,mutta mistään ei tule mitään,kun tiedän että hän kuolee pian.On kyse päivistä/kuukausista.
Välillä mua suututtaa iha kauheasti ja välillä surettaa.Äitini on alkoholisti ja hänen tappava sairautensa on maksakirroosi.En haluaisi,että hän kuolee näin nuorena(alle viisikymppisenä).Mulla on nyt muutenki vaikeeta,kun mä olen saanu terapiast tietylaise diagnoosi:sopeutumishäiriö,sekalaisia ahdistuksen ja masennuksen oireita.(F43.22)
Onko kenellekään käyny samal taval?
heippa mie92
Mut kerro ihmeessä huolesi ja mitä ongelmia sinulla on ???
ihan tälle palstalle niin yritetään auttaa ja jos on ongelmia niin niitä
ei pidä yksin ruveta miettimään.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita???
Onko sinua kaltoin / huonosti kohdeltu???
Kirjoita miten olet jaksanut ??? kyllä ongelmiin ratkaisu keksitään.
Kaunista talvea sinulle
Kuitenkin voisitte kunnoittaa toisen surua ja tehdä oman otsikon.
Mitä sinulle Ansku nyt kuuluu?
Olen jaksellut olosuhteisiin nähden hyvin.Suru ei vain oikein ole vielä läsnä,vaikka hyvin tunnustaa,että äiti on kuollut.
Minulla on muitakin pieniä ongelmia,nyt tuli eteen se ongelma,että tuppaan usein ajattelemaan kaiken järjellä.Haluis itkee,huutaa,purkaa tunteita,mutta se ei onnistu.
Terapeutti sanoi,että tää on tunneasia,tätä ei saa ajatella järjellä.
Kirjoitan paljon,se on henkireikäni,mutta olen yrittänyt etsiä muutakin tapaa.Kirjoitan mm."tuskapäiväkirjaa"johon kirjoitan tunteeni ja tapahtumani(jotka usein ovat negatiivisia).Osallistuin myös EiPä:n kirjoituskilpailuun.
Miten Asperger-nuoren kanssa pystyy olemaan esim.samassa luokassa?Meidän luokallamme on tyttö,jolla on asperger.Näin ainakin tytön entinen ystävä sanoo.Niin,tämä as-tyttö on yksi koulukiusaajani ja vaikka kuinka monta kertaa olisi puhuttelussa ym.,niin pian sama meno jatkuu.
Ja viimeiseksi:suuri kiitos osanotoista!
volvomies kirjoitti 9.12.2010 22:30
heippa mie92
Mut kerro ihmeessä huolesi ja mitä ongelmia sinulla on ???
ihan tälle palstalle niin yritetään auttaa ja jos on ongelmia niin niitä
ei pidä yksin ruveta miettimään.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita???
Onko sinua kaltoin / huonosti kohdeltu???
Kirjoita miten olet jaksanut ??? kyllä ongelmiin ratkaisu keksitään.
Kaunista talvea sinulle
heips!
en mie oikeen haluis kaikille kertoa kumminkaan mun huolia... on mulla 1 hyvä ystävä, mutta seki asuu aika kaukana niin ei nähä useinkaan, mutta netissä jutellaan kyllä. kavereita on vaan netissä, ei livessä. ja on kaltoin kohdeltu. kyllä tää tässä menee ihan hyvin.
Ansku95 kirjoitti 10.12.2010 19:10
Miten Asperger-nuoren kanssa pystyy olemaan esim.samassa luokassa?Meidän luokallamme on tyttö,jolla on asperger.Näin ainakin tytön entinen ystävä sanoo.Niin,tämä as-tyttö on yksi koulukiusaajani ja vaikka kuinka monta kertaa olisi puhuttelussa ym.,niin pian sama meno jatkuu.
Ei varmaan pystykään mutta sun ei pidä lähtiä pois vaan sen toisen.
Millaista se kiusaaminen siltä on? Jos se on sellaista, että sanoo jotain törkeää, ehkei se ymmärrä loukkaavansa sinua?
Mitkään rehtorin puhuttelut eivät kyllä mitään auta. Sen tiedän kokemuksesta.
No se on juuri tuollaista,että sanoo jotain usein törkeää/asiatonta.On mm.väittänyt etten ole edes ihminen ja on itse ollut koulukiusattu.Sehän se ärsyttääkin,kun hän ei tajua,että musta tuntuu aika samalta kuin kenestä muusta kiusatusta.Monta kertaa on tehnut mieli vetää täysillä turpaan,mutten voi kun en halua mitään syytettä.
Äidinkielen tunnilla,missä on usein keskutelua asioista,tämä as-tyttö kimmentoi hyvin kärkkäästi jos minä sanon jotain ja sitten en usein tällaisten tapahtumien jälkeen tunnilla paljon puhu.Siinä menee mieli maahan,kun olis muutakin murehdittavaa.
Siinä voi olla sellainen juttu, että sinä sitä jotenkin ärsytät. Et tahaltasi mutta sinussa voi vaan olla jokin piirre että se sitä ärsyttää. Ja sitten se ei voi olla tuomatta sitä esiin.
Tai toisaalta se voi olla niinkin, että se sinusta pitää mutta ei osaa tuoda sitä esiin muuten kuin töksäyttemällä jotain mikä ei sinusta kuullosta hyvältä.
Minä siis olen tuollainen assi-ihminen. Ja usein olen tarvinnut jonkun ulkopuolisen apua kun loukkaan muita ihmisiä. Kun niistä sitten puhutaan aivan selkeesti, sanotaan että loukkaan toista, niin vähitellen sitä alkaa tajuta asian.
Usein loukkaan just eniten niitä ihmisiä joista pidän.
On kyllä ihmisiä joista en pidä ja joiden kanssa pitää yrittää tulla toimeen kuitenkin.
Harmi, kun en osaa olla näyttämättä sitä etten hänestä pidä.
Se jäi sanomatta, että sun ei tarvitse tuon käytöstä kuitenkaan hyväksyä. Olkoon se syy mikä tahansa.
Vaan, että pyydä jotain kolmatta henkilöä auttamaan ja selvittämään tilanne vaikka kuraattori tai terkka.
Tuskinpa tuo kuraattorille tai terkalle puhuminen auttaa enää,sillä käyn melko säännöllisesti kuraattorilla ja terkallekin on puhuttu.Kuraattori on yrittänyt puuttua asiaan,niin kuin oma luokanvalvoja ja muutamat muut opettajat.
Siina kun sanoit,että mussa voi olla jotain sellaista,mikä ärsyttää,voi olla perää.
Saatan esimerkiksi joskus leuhkia liikaa koenumerolla,mutta kuraattori arveli,että koska kukaan ei oikein kannusta,niin se tsemppi tulee sitten itseltä.
Myös pieni kokoni voi olla osa koulukiusaamista(mulla on FAS).
Ja onneksi nyt on loma,että vähän pääsee eroon näistä tyypeistä.
Olen vahvasti sitä mieltä,että koulukiusaaminen muuttaa kiusatun luonnetta,musta on ainakin vähän arempi,herkempi ja ennakkoluuloisempi.Onko täällä jotain toista kiusattua jolla olisi samoja tuntemuksia?
Otan osaa! Äidin menettäminen tuntuu todella pahalta, eikä sitä menetystä voi korvata mitenkään. Olin itse 14-vuotias, kun äitini kuoli. En tiedä olenko näiden 4½ vuoden aikana päässyt tapahtumasta yli, mutta suru hälvenee ajan kanssa, vaikkei se sille aina tunnu. Ikävä säilyy yhtä kauan kuin muistotkin, ikuisesti. Mutta se on kaiketi ihan tervettä. Hyvä asia.
Itsekin yritin ajatella asiaa järjellä. Ihmisille olen pystynyt kertomaan asiasta hyvinkin pokkana alusta asti, kylmiä faktoja, aivan kuin puhuisin kaupassa käymisestä. Tunnepuoli jumittaa. Tekisi mieli huutaa, mutta se ei pääse ulos. On vaikeaa näyttää heikkoutensa. Minulle se on kova pala, en näytä, että minuun sattuu. Valhe kantaa ja kipu tuudittaa...
Minua on myös kiusattu koulussa. Ala-asteella ja yläasteen alussa. Siitä pääsee jaloilleen, mutta olen vieläkin todella arka, huono luomaan kontakteja uusiin ihmisiin, myös ennakkoluuloinen muita ihmisiä kohtaan. Nytkin, vaikka minulla on ihania ystäviä, pelkään, että teen jotain väärin ja menetän heidät. En myöskään osaa ehkä luottaa heihin 100%:sti. Luotan paljon, mutta vuosien varrella olen kasvattanut muurin ympärilleni, sitä ei ole kukaan vielä täysin läpäissyt. Kiusaaminen jättää jälkensä. Sillä on ollut minun elämässäni suuri vaikutus. Ehkä osa ongelmistani onkin sitä perua.
Kaikkea hyvää sinulle, Ansku. Sinä selviät tästä! Voimia! 🙂