Äiti kuolee pian…mistä lohtua?

Äiti kuolee pian...mistä lohtua?

Käyttäjä Ansku95 aloittanut aikaan 01.12.2010 klo 17:31 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Ansku95 kirjoittanut 01.12.2010 klo 17:31

Mulla on ihan kauhean paha olo,kun sain tuossa muutama päivä sitten tiedon,että äitini on huonossa kunnossa.Menimme perheeni kanssa katsomaan häntä sairaalaan ja järkytyin.Hän oli aivan keltainen,maksa ei toiminut enää ollenkaan.
Nyt en pysty tekemään mitään,teen jotain,mutta mistään ei tule mitään,kun tiedän että hän kuolee pian.On kyse päivistä/kuukausista.
Välillä mua suututtaa iha kauheasti ja välillä surettaa.Äitini on alkoholisti ja hänen tappava sairautensa on maksakirroosi.En haluaisi,että hän kuolee näin nuorena(alle viisikymppisenä).Mulla on nyt muutenki vaikeeta,kun mä olen saanu terapiast tietylaise diagnoosi:sopeutumishäiriö,sekalaisia ahdistuksen ja masennuksen oireita.(F43.22)
Onko kenellekään käyny samal taval?

Käyttäjä toivonpilkahdus kirjoittanut 02.12.2010 klo 14:16

Mulle ie ole kaynyt onneksi tolla tavalla, mutta sinähän voit jutella isäsi kanssa tai jonkun muun lähisukulaiselle jos se helpottaa.

Käyttäjä Veitsenterällä kirjoittanut 02.12.2010 klo 16:45

Äitini kuoli vuosi sitten syöpään. Viimeisten kuukausien ajan hän oli sairaalahoidossa todella huonossa kunnossa. Tieto tulevasta suuresta surusta ahdisti, suututti ja itketti. Olin vihainen itselleni siitä, etten pystynyt tekemään oikein mitään.

Vasta nyt vuoden kuluttua olen ymmärtänyt, että nuo monet erilaiset tunteet kuuluvat asiaan. Toki moni reagoi omalla tavallaan, mutta kaikki tunteet ovat sallittuja. Usein tuntui vaikealta mennä äidin luo, koska kuolemsta puhuminen tuntui mahdottomalta. Jälkikäteen kaikki hetket äidin kanssa ovat tuoneet suunnattomasti lohtua, myös ne tuskan täyteiset hetket äidin ollessa jo tajuton. Myös perhe ja ystävät ovat olleet suunnaton tuki. Minulle on ollut erittäin tärkeää saada puhua äidistä kenen kanssa tahansa. Jos lähipiirissä ei aina ole ollut kuuntelijaa, on ammattiauttajistakin ollut suuri apu. Nyt tuska on jo helpottanut ja tilalla on hiljainen ikävä, mutta yhä elän päivän kerrallaan - se on hyvä tapa suuren surun keskellä.

Toivon sinulle sydämestäni voimia raskaassa tilanteessasi! Hetki kerrallaan... <3

Käyttäjä Ansku95 kirjoittanut 02.12.2010 klo 18:51

Mun pitää vaan sanoa sulle Toivonpilkahdus,että isäkin on alkoholisti,valitettavasti.Ja se asuu liian kaukana.Oon jutellu terapeutin kanssa asiasta.Kuraattorinki kanssa oon jutellu.Kiitos lohdusta kummallekin.

Joskus tuntuu,että kukaan ei ymmärrä,kukaan ei auta,mutta sitte on taas toivonpilkahdus jossakin.Mulla tuntuu auttavan tässä asiassa se,että mulla on niin paljon hyviä muistoja äidistä ja kaikesta,mitä ollaan yhdessä tehty.
Pelkään myös,että musta itsestäni tulee alkoholisti,kun on alkoholistivanhemmat ja eka kännikin on koettu.Mulla tuntuu olevan miljoonia vaikeuksia ja etten ole hyvä ihminen.Itsetuntokin on vähän niin ja näin.
Olen seiskan lopussa myös viillelly itseäni(olen nyt kasilla).Tämän lukuvuoden alussa mua kiusattiin vähemmän kuin seiskalla,mutta nyt on alettu taas kiusaamaan.Viilsin kerran syysloman jälkeen,mutta en näe siinä mitään järkeä enää.
Koulussa ei tunnu olevan ollenkaa samanhenkistä porukkaa,joten ystäviä ei oikein ole.(Yksi oli joskus,mutta näemme harvemmin,koska hän on eri luokalla.)
Tässä sitten mennään päivä kerrallaan ja toivotaan ihmettä äidin tapauksessa!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 02.12.2010 klo 21:36

Heippa
Joo onhan tuossa sinulla paljon vaikeuksia mutta vaikeuksista huolimatta elämän on
vaan jatkuttava
Minkäs ikäinen sinä olet???
Asutko sinä kenen kanssa??? ( kuka sinun huoltaja on ) jos ymmärsin niin äitisi on sairalassa
ja isäsi muualla.
joo ei sinusta tule alkoholistia kun itse päätät että ei tule etkä maista et juo sen tiedän itsestäni
minä olen kanssa alkoholisti perheestä ja sitä helvettiä kesti noin 17.vuotta mut itse en
ole koskaan juonut en edes maistanut.
Koulu kiusaaminen on kyllä heti loputtava ????!!!! siitä sinun pitää mennä juttelemaan opettajan kanssa ( minä en tunne koulukiusaajia kohtaan mitään sääliä )
Sen kanssa toivoisin sinulta että älä itseäsai viiltele???!!!
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Itse olen noussut elämässä todella vaikeista lähtökohdista ja niin sinäkin nouset
mut nyt kun sinulla on vaikeuksia niin sinua pitää auttaa, tukea, neuvoa, jne ja tiedät että et jää ongelmien kanssa yksi sinua autetaan.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä Ansku95 kirjoittanut 03.12.2010 klo 19:36

Olen 14v ja asustelen isoäitini ja tämän miehen kanssa,joka ei ole oikea isoisäni.
Jaksan jonkin verran paremmin kuin vkloppuna.Tietysti nämä ikävät asiat tulevat silloin tällöin mieleeni,mutta eivät enää niin usein kun alkuviikolla,jolloin saatoin esim.läksyjä tehdessä tuntea palan kurkussa.
Tuosta koulukiusaamisesta:mä en päästä niitä tunteita,joita tulee,kun joutuu kiusatuksi,sellai niinku vapaasti esille,vaan suljen ne omaan mieleeni ja käsittelen.Olen kuitenkin huomannut,että kun ne on siellä tarpeeksi kauan, niin jossakin välissä niitten on purkauduttava.Mulla ne tulee väärissä kohdissa.
Mua on väsyttäny viime aikoina aivan kauheasti,tää kun vie multa kauheesti energiaa.Tuttua?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 04.12.2010 klo 23:15

Heippa
Onkos sinua nyt koulussa kiusattu???
Nyt vaan pitäisi jaksaa katsoa elämää muutaman vuoden päähän ja suunnitella
elämää pidemällä tähtäimellä.
Oletkos miettinyt minne menet peruskoulun jälkeen???
Miten sinä olet nyt jaksanut???
Kun sinulla on vaikeata ja on ongelmia niin oletko puhunut esim koulussa
luokanvalvojallesi tai kouluterveyden hoitajalle sillä se helpottas elämääsi
ja et tarvitsisi yksin asioita miettiä.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä masasar kirjoittanut 05.12.2010 klo 10:28

Multa ei ole kuollut läheisiä mutta mun ongelmani on se että mul ei ole kavereita ainoastaan yks ystävä jolle voin puhuu vähän vakavammin kaikki pitää mua kauheena ja syy siihen on se että mun yhen luokka kaverin äiti on laittanu musta sellaisija huhuja liikkeelle että käyn pornosivuilla mut mä en ikinä en ikinä käynyt ma oon jatkuvasti surullinen ja mul on lievää masentuneisuutta.😭😭

Käyttäjä kirjoittanut 05.12.2010 klo 17:05

Minä ajattelen aika usein biol. äidistäni, että olisinpa tietänyt sen kuolevan just kohta. Olisin sen kanssa enemmän ollut, puhunut paljon ja ennen kaikkea hyvästellyt kunnolla. Se vaan kuoli yksi päivä ja minä vieläkin jossittelen kaikkea.

Mun tällä adoptioäidilläni on rintasyöpä. se nyt taitaa jo olla parantunut.
Käy se vielä tarkistuksissa. Minä olen ollut sen verran pelkuri, että olen yleensä tunturiin paennut, kun asiasta on puhuttu. Leikkauksen jälkeen en useinkaan käynyt sairaalassa.
Usein huomasin ajattelevani, että kuole tai elä, aivan sama. Vaikka sitä rakastan aika tavalla.

Äidin kuolemasta ei selviä koskaan mutta surun kanssa oppii elämään.
Vaikka kaikki asiat on hyvin, eikä ole surua, silti pitää olla varuillaan, sillä äitiä voi tulla ikävä.

Käyttäjä mie92 kirjoittanut 05.12.2010 klo 20:57

jaksamista sinne, elämä on toisinaan vaikeaa, ei sille mitään voi. ja volvomies olisi kiva jutella sun kanssa jossain?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 05.12.2010 klo 23:13

Heippa
Erityisesti nimimerkille Mie 92 juttelen ihmisten kanssa työni ohella kaikista ihmisellä olevista ongelmista ja ompi nimeni ja puh numero netissä jos osaa etsiä.
Mutta kysyisin sinulta mitä sinulle kuuluu???
Ja miten olet elämässä jaksanut???
Mut vaikka elämässä on välillä vaikeata niin kyllä elämä järjestyy mut jos on vaikeuksia /
ongelmia niin yksin ei pidä jäädä.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä Ansku95 kirjoittanut 07.12.2010 klo 19:01

No nyt äiti sitte kuoli.Minulla on kauhean ristiriitaisia tunteita.
Mulla on hyvä suunnitelma p.koulun jälkeiseen elämään.Opettajaksi...
Minua ei ole vim.2vk.aikana kiusattu paljoa.

Käyttäjä kirjoittanut 08.12.2010 klo 06:24

Otan osaa suruusi.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 08.12.2010 klo 12:26

Heippa ansku 95
Niin tuli minullekin sinun puolesta paha mieli niin voi vaan kuvitella miltä
sinusta tuntuu.
Mut vaikeuksista huolimatta on vaan mentävä elämässä eteenpäin ???!!!
Vaikka välillä on vaikeata niin kyllä elämä järjestyy usko minua.
Onhan sinulla ystäviä / kavereita jotka on sinun tukena heikkoina hetkinä???
Minä yritän auttaa sinua tässä netinvälityksellä ja voit minulta kysyä ihan mitä vaan???
Hyvä kun sinulla on elämän suunnitelma eli opettajan työ nyt vaan katsot elämää
eteenpäin pidemmällä tähtäimellä niin siitä se järjestyy.
Itse minä jouduin kanssa nuorena ottamaan vastuun elämästä eikä ollut aina
helppoa mutta sitkeällä työllä nousin vaan pinnalle ja niin sinäkin selviät.
Koulussa ei saa kukaan sinua kiusata yhtään???!!! siitä lähdetään ja jos tapahtuu
kiusaamista yhtään niin sanot opettajalle.
Minä toivon täydestä sydämmestä sinulle menestystä ja jaksamista ja kirjoita tänne
miten olet jaksanut.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä Veitsenterällä kirjoittanut 08.12.2010 klo 16:38

Lämmin osanotto suruusi. Voimia tuleviin päiviin.

Käyttäjä mie92 kirjoittanut 09.12.2010 klo 12:25

volvomies kirjoitti 5.12.2010 23:13

Heippa
Erityisesti nimimerkille Mie 92 juttelen ihmisten kanssa työni ohella kaikista ihmisellä olevista ongelmista.
Mutta kysyisin sinulta mitä sinulle kuuluu???
Ja miten olet elämässä jaksanut???
Mut vaikka elämässä on välillä vaikeata niin kyllä elämä järjestyy mut jos on vaikeuksia /
ongelmia niin yksin ei pidä jäädä.
Kaunista talvea sinulle

hei volvomies
en osaa ettii sun numeroo 😋 mitäs tässä kuuluu, no varmaan aika trasasta. en ole jaksanu aina kauhee hyvin mutta eiköhän tää tästä. en tiijä saako tänne laittaa mese ossaa esim ja en tiijä onko sulla sellasta, ku olis todellaki kiva jutella.