Ainut tapa helpottaa oloa on itsemurha

On ikävää että sinusta tuntuu noin pahalta. Tunnustan itsekin pohtineeni itsemurhaa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että minulla on syitä elää. Syvä masennus voi estää niiden näkemisen oikeassa valossa, mutta toivon, että pystyt miettimään asioita. Varmasti joku välittäisi, ihan varmasti! Meillä jokaisella on ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja pysyä tukena.

Viiltely saattaa antaa hetkellistä turvaa, en tiedä, koska en ole kokeillut. Uskon kuitenkin että pitemmän päälle se saa olon tuntumaan vain entistä pahemmalta.

On hienoa että kirjoitat tänne. Täällä on varmasti samoin tuntevia ihmisiä, ja voitte saada toisistanne tukea. Toivon todella, että jaksaisit etkä menettäisi uskoa elämään.🌻🙂🌻 Elä päivä kerrallaan ja yritä löytää mieltä kohottavia asioita!
Terv. Kyynikko23

varmasti sinusta välittää joku ! Sitä ei kannata kieltää itseltään 🙂 Ja jos tarkasti miettiin niin itseään ei voi kukaan muu auttaa kuin itse. Se on hankalaa, minullakin on joka päivä sama olo. En jaksa. Haluaisin nukkua pois, koska en jaksa olla masentunu ja surullinen ja kiukkuinen koko ajan. Mutta joka päivä ajattelen, että kuljen päivä kerrallaan ja ehkä joskus minäkin taas olisin iloinen ja saisin elämän tahtoni takaisin.
Tiedän että on hankalaa yrittää, yrittää olla iloinen ja ajatella positiivisesti ja ulkoilla ja tehdä mahdollisiman kivoja ja positiivisia asioita koska ne eivät minultakaan onnistu. Mutta sen tiedän että aina kun olen sen ihmisen kanssa kuka on minulle tärkeä ihminen niin minulle tulee hyvä olo. Tosin samanlaista tuskaa se on taas sitten kun yksin jää.
Vaikka meistä tuntuu tältä, eikö silti kannattaisi yrittää ja mennä päivä kerrallaan.. Itsemurha aiheuttaisi muille vain surua :/

minusta tuntui vielä muutama kuukausi sitten, että ainut vaihtoehto on itsemurha.

nyt olen taas löytänyt tarkoitusta elämälleni.

eli sinunkin olosi voi olla muutaman kuukauden päästä parempi. kunhan vain haet apua läheisiltäsi ja tarvittaessa ammattiauttajilta.

voimia!
IisaMari

Hei.

Millaista elämää sinä haluaisit elää? Millaisia ihmisiä sinulla on takana tukena?

Nyt 22-vuotiaana voin vaan huokaista kiitollisena, etten jättänyt leikkiä kesken vaikka olo oli aivan rikki repivän yksinäinen ja lohduton. Rakkautta, iloa ja kykyä huomata pieniä ihania asioita on löytynyt, tästä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos olisin päättänyt silloin nuorempana, että parempaa ei voi olla edessä.

Mistä voi tietää edeltä, se kannattaa vaan katsoa rohkeasti 🙂 Pitää ympärillään ne ihmiset, jotka voimauttavat.

Halaus.

Kiitos vastauksista.
Tottahan se on että pitää itse ottaa niskasta kiinni ,mutta en vain jaksa enää ottaa kiinni mitään.
Haluaisin elää normaalia tasapainoista elämää, kavereita, ihanat vanhemmat,joku joka oikesti välittäisi.
Ei mulla ole tukea kun vain minä itse, mutta kai se on pakko kärsiä niin kauan ku päässä sammuu..

BlackDreaming kirjoitti 30.1.2012 17:17

Kukaan ei välitä minusta yhtään.
Olen jo ihan raatona. Sossut, psykot, terkat eikä kukaan saanut tilannettani paremmaksi.
Kätenikin on niin pahassa kunnossa etten edes kehtaa katsoa itseäni peilistä.
En taida saada enää apua kun ei sitä kerran voi antaa, mutta onko tässä enään mitään mistä ottaa kiinni? olen yrittänyt kaikkea.

Ei kannata luovuttaa ! Itse olen hoitoalalla ja tiedän että ketään ei voi jättää hoitamatta,
(laki) ei muuta kuin käyt kertomassa tilanteestasi niin kauan ,että saat apua.
Tiedän itsekkin, kun ei ole kunnossa ei voimavarat tahdo riittää ,mutta apua tulet
100% saamaan. Jos et itse jaksa taistella ota mukaan vaikka kaverisi, johon luotat.
Älä luovuta, tulet aivan varmaan parempaan kuntoon !!🙂