Mulla on vähän samantyylinen kokemus takana. Ensimmäinen seurusteluni päätyi siihen, että ymmärsin joutuneeni seksuaalisesti hyväksikäytetyksi poikaystäväni taholta. Hänellä oli vähintäänkin vääristynyt kuva kahden ihmisen välisestä mielekkäästä läheisyydestä. Tunsin itseni leluksi. Kuin olisin ollut joku uusi kiva tavara, jota on kiva tutkia ja kokeilla. Ja poika vielä oletti, että pidin siitä! Miten voi pitää siitä, että toinen tutkii ja kokeilee ja leikkii?

Ymmärrän hyvin, että suutahdit ystävällesi tästä uusi mies -ideasta. Itse suutahdan tuon tuostakin siitä, että joku tulee sanomaan: Kyllä se siitä, vielä huomaat, että pian sulla on joku ihana uusi mies. KUN EN HALUA MITÄÄN MIESTÄ! Välillä oikein miettii, että kuinka vaikea ihmisten on tajuta se? No, erostani tuohon hyväksikäyttäjään on nyt reilu vuosi ja reilu puoli vuotta sitten aloitin varovaisesti toisen seurusteluni poikaan, joka ei käyttänyt minua mitenkään hyväksi, hän oli oikein kiva ja mukava. Minä en vain pystynyt siihen. Odotin koko ajan, että hän tekee minulle pahaa ja aloin rikkoa välejämme pienellä kiusalla heti alusta asti. Muutama kuukausi sitten laitoin välimme poikki. Tämä ei vain toimi.

Ja kun minulla on vielä kotoa seksuaalisen hyväksikäytön tausta isäni taholta, paketti on valmis: Inhoan miehiä, enkä voi kuvitellakaan, että aika parantaisi omat haavani, kun ne ovat vain pahentuneet ajan kuluessa. Nyt olen kuitenkin hankkimassa itselleni paikkaa psykoterapiaan, että pääsisin käsittelemään nämä jutut pois. Aika ei nimittäin paranna tällaisia haavoja, mutta ehkä joku muu voi niitä lievittää. Ja vaikka en voi kuvitella seurustelevani tai oikeastaan en voi kuvitella edes haluavani seurustella, en halua olla tällainen koko elämääni. En halua vihata miehiä aina, sillä se on todella kuluttavaa.

Ole sinäkin rohkea, sure eroa rauhassa ja hae jostain joku jolle puhua alustavasti, vaikka täällä tukinetissä tukihenkilölle. Kun sinusta tuntuu, että suurin shokki on ohi, suosittelen, että menisit juttelemaan kasvotusten jonkun ihmisen kanssa. Aika voi pahentaa haavoja, jos niitä jää itsekseen märehtimään. Silloin ne muuttuvat irrationaalisiksi ja saavat aivan uudet mittasuhteet. Ja jos sinusta tuntuu siltä, mene ilmoittamaan poliisille hyväksikäytöstä! Ehkä voisit kertoa tapahtuneesta jollekin ystävällesi tai muulle tutulle, jonka kanssa voisitte yhdessä mennä poliisin juttusille?

Itse olen huomannut, että kirjoittaminen auttaa. Vaikeimpina aikoina otan esille tunnepäiväkirjan, jonne puran oloani. Sinne ei huonoina päivinä välttämättä tule muuta kuin: Kaikki on ihan paskaa! Elämä on paskaa! jne... Mutta helpottaa kummasti. Samoin piirtäminen tai maalaaminen voi saada tunteet helpommin käsiteltävään muotoon. Jälkeenpäin on kiva lukea tunteistaan ja siitä, millainen olo on ollut ja huomata, miten tunteet vaihtelevat. Joskus on hyvä päivä ja joskus huono. Sille ei vain voi mitään.

Voimia sinulle!

Hei sulle tarinatyttö,kiitos kun kirjoitit oman tarinasi🙂🌻

Siittä on nyt 3 viikkoo kun suhde loppui tähän seksiaddiktiin.Vieläkin kannan mukanani suunnatonta surua,pahaa oloa ja ahdistusta. Olen tämän kolmen viikon aikana halunnut kuolla monesti,mut jostain on tullut voimia jaksaa tallustaa.
Huomenna mul on terapia.Terapiassa olen nyt käynyt kohta 3 vuotta,diagnosoidun masennuksen vuoksi.Oli kahden viikon tauko,johtuen siitä kun terapeutti vaihtui.Ja ne 2 viikkoo osu just pahimpaan aikaan.
Nyt sain voimia kirjoittaa tännekin.
Olen paljon itsekseni tehnyt surutyötä,kuunnellut hirveesti musiikkia,keränny surullisia biisejä,piirtäny...soittanu kriisipuhelimeenkin.Mul on kaks hyvää ystävää jotka on auttaneet eteenpäin.

Kerroit, että tunsit itsesi leluksi.Mä tunsi itteni välineeksi.Joten ymmärrän sua!
Olen surullinen sun puolesta siitä kun oot kohdannu hyväksikäyttöä isäsi taholta,mutta hyvä kun olet lähtenyt hakemaan apua,toivottavasti pääset pian psykoterapiaan!

Olen tuntenut suurta vihaa tätä addikti miestä kohtaan ja vihaan häntä vieläkin,en voi ymmärtää tommosia ihmisiä.Kriisipuhelimessa mulle sanottiin,ettei mun pidäkään ymmärtää.Mun vaan pitää keskittyy omaan paranemiseeni.
Olen myös halunnut kostaa,mutta sekin on normaali tunne.Niin kauan kuin se on tunne ei se ole vaaraksi.

Ymmärrän sua kun kerroit että et halua mitään miestä,en minäkään. Olen jopa miettinyt että olisiko kaikista helpointa olla yksin.Mulla kun takana yks toinenki muhun kohdistunut hyväksikäyttö.Ja miehet on olleet mulle aika tavalla ilkeitä melkeinpä jokaisessa suhteessa.Multa alkaa usko loppua siihen,että jossain on vielä hyvä mies...

Tänään heräsin ensimmäistä kertaa aamulla siihen ettei mun päätä särkenyt,tuli se päänsärky sitten myöhemmin aamulla.Eilen illalla otin 800 mg särkylääkkeen kun pää oli totaalisesti hajoomassa siitä särystä.Päänsärkyä on nyt ollu tasasesti sen 3 viikon ajan kun oon tätä prosessia käyny.
Ruoka ei ole maistunut ja muuallakin kropassa on fyysisiä kipuja.

Huomiseen ei ole enää pitkä matka,terapiakin on jo kymmeneltä aamulla.Voi olla että huominen päivä näyttää vähän paremmalta...

Voimia sinullekin🙂🌻

Hei!

Ja voimia vain sinulle! Kyllä aika parantaa haavoja suhteellisen hyvin. Kaikkea tuskin unohtaa koskaan mutta pystyy elämään asian kanssa hyvin ja osaltaan unohtaakin🙂 Mutta poliisille en suosittele menemään. Saat vain pahemman mielen kun sinua ei kuunnella tai haluta auttaa. Sillä jos olet itse miehen kanssa seksiin suostunut (vaikka teitkin sen tietämättä että hän vain käyttää sinua) niin en usko että rikosilmoitusta voi tehdä. Eihän mies pakottanut mihinkään? Mikäli ei, sitten en usko että jälkikäteen voisit sanoa ettet halunnutkaan. Siinä on sana sanaa vastaan. Sillä jokainen joka suostuu seksiin omaehtoisesti, hän ei ole rikoksen uhri ellei ole kovin alaikäinen. Tällöin ei siis rikosta ole tapahtunut ja virkavaltakaan ei voi olla avuksi.

Harmittavaahan sekin on että poliisikin on voimaton, mutta laki on mikä on. Sitten asia on eri jos hän on pakottanut sinut seksiin. Mutta tsemppiä sinulle!! Kyllä se aurinkokin sieltä rupee paistamaan ajan kuluessa!!🙂👍🙂🌻 älä menetä toivoasi, aurinko paistaa jokaiselle kun jaksaa uskoa elämässä hyvää toisista ja on avoin hyville asioille 🙂🙂

Hei ilosilmä surullisena ja kiitos kun kirjottelit🙂🌻

En tosiaan voi mennä tekemään rikosilmoitusta,koska mies ei pakottanut minua mihinkään,käytti hyväksi vain henkisellä ja tunnepuolella. Käytti väärin mun luottamusta ja kiltteyttä.

Tänää sain kuulla sukupuolitautitestieni tulokset, kaikki mahdolliset otettiin ja kaikki oli negatiivisia, SIIS OLEN TERVE🙂👍 se autto taas yhden pelon karkottamisessa. Eka pelko oli se, et jos oisin raskaana,mut kuukautiset alko normaalisti ja olivat vielä normaalia runsaammat.Nyt noi testitulokset oli negtiiviset. 2 huolta vähemmän.

Vihdoinkin poistin sen miehen numeron mun kännystä ja tiedot sähköposteista. Sillä ihme on jos ottasin yhteyttä,EN KOSKAAN! Terapiassa pureudutaan tähän asiaan kunnolla,ettei se jää kummittelee. Vielä kun saisin syömiseni palautumaan normaaliksi,vieläkin jää syömättä vaiks pitäs syödä...mut kait sekin palautuu normaaliksi hiljalleen. Fyysisiä kipuja on edelleen,mutta se kauhea pääkipu on loppunut. Henkiset ja fyysiset kivut vuorottelee,mikä on rankkaa.Mut fyysiset kivut on helpompi kestää kuin ne henkiset.

Mutta suunta tästä on vain ylöspäin,koskaan ei pitäs olla niin synkkää etteikö sieltä pääsisi valoon...

Eka sairaslomaviikko puolessa välissä.Psykiatrian lekuri kirjotti 2 viikkoo saikkuu. No helpottunut olin,koska meinasi ja töissä mennä hermot viattomiin ihmisiin.

Eipä elämää silloin neljä viikkoo sitte helpottanu työpaikalla oleva kriisi...no nyt työpaikalla alkaa olee asiat jossain järjestyksessä.Pyysin kevääksi jopa lisätunteja, silloin jopa oli tunne että minähän jaksan.luotin siihen tunteeseen ja menin sitten pomolle asiaa ehdottamaan. Nyt en ole todellakaan varma jaksasinko mä niitä lisätunteja...kun rahallisesti näyttää paremmalta,kun palkkani nousi! No pitää pohtia.

Mitä tulee seksiaddikti mieheen niin on tainnut mennä päiviä jolloin en ole pohtinut asiaa. En ole ollut niin kovin surullinenkaan,ahdistanut tosin on,viimeksi eilen illalla.
Elämä alkaa mennä eteenpäin hiljalleen ja pää alkaa selvitä,se ei siis ole niin tukossa kuin 4 viikkoo sitten.
Todennäkösesti johtuu siitä, kun masennuslääkitystäni nostettiin 40 mg.
Ruokakin on alkanut taas maistua!

Kyllä tästä toivutaan..