Hei.
Mulla on kans ongelmia syömisen kanssa.
Etsin netistä tietoo syömishäiriöistä, enemmänkin ahmimishäiriöstä. Luin siitä, miten tunnistaa ahmimishäiriön ja millaisia oireita siinä on.
Tajusin sitten että mulla on jonkunnäköinen ahmimishäiriö. Ja sekös ilouutinen olikin...

En varsinaisesti saa kohtauksia, jolloin vaan syön ja syön, mutta syön aina vähän väliä jotakin. Periaatteessa jauhan koko ajan jotain, jos en ruokaa niin purkkaa. Tuntuu ettei näläntunne lähde koskaan. Voisin syödä loputtomasti.
Nyt kun on ollut pitkä loma, eikä mitään tekemistä, syöminen on vaan pahentunu. Olen lihonu hirveesti kesällä koska en harrasta liikuntaa.
Se ahistaa.

Aina kun syön jotakin, ihan sama mitä ja kuin terveellistäkin se ois, tuntuu etten sais syödä sitä. Syömisestä tulee mulle hyvän olon tunne hetkeksi, mutta heti ku oon lopettamassa syömisen, tulee henkisesti ja fyysisesti huono olo ja ahdistus, "miks taas söin.." Itsekurikin on pääasiassa huono, mutta toimii silloin tällöin heikosti. Salailen syömistäni melko usein.

En ole tyytyväinen ulkonäkööni, ja tuntuu että kaikki muutkin kattoo ja ajattelee "hyi helvetti." (Anteeksi kiroilu). Itsetunto on aika alhainen.

T ti
Mä kans salailen syömisiäni. Olen huomannut että se ahmiminen ei rajoitu pelkästään omaan kotiin, vaan sitä on jopa vanhempien luona ollessa, silloin yritän syödä salaa. Ennen se ahmiminen ei tapahtunu vanhempien luona, koska siellä oli muita. Nyt sitä on sielläki☹️
Eilen illalla ahmin taas. Mä olen kans huomannut että toisinaan syön koska ei ole mitää tekemistä,mut toivon nyt että syömiseni saisin kuriin, kun alotin työt. Olen siis päivän jossain muualla kuin omassa kotona. Syntyy uudet rutiinit.
Oletko käynyt terapiassa?
Mä käyn kerran viikossa ja sielläkin on puututtu tähän ahmimiseen. Yritetään yhessä löytää uusia tapoja, päästä ahmimisesta. Mua hetkellisesti autto ruokapäiväkirjan pito.

Ne hetket on kyl kamalia kun ei pidä itsestään,toivoo että ois joku muu, kauniimpi ja hoikempi.Ja itsesyytökset on kans kamalia.
Sovittiin terapeutin kans että kirjotan listaa asioista joista pidän itsessäni ja kun iskee morkkis, voin siitä listasta kattoo mitkä oli niitä hyviä asioita ja keskittyä siihen.
Koita sä kans, jos päästäs eteenpäin kumpikin🙂
Me kuitenkin ollaan ihan hyviä ihmisiä! Jaksamista sulle🙂🌻

Hei taas

En ole käynyt terapiassa koskaan. Muutenkaan en varsinaisesti ole kertonut tästä kenellekkään, mitä nyt joskus ohimennen puhunut tuttujen kanssa tyyliin "söin taas liikaa, en tee muuta kun syön" tms. mutta ei sitä sellaisissa tilanteissa kukaan tosissaan ota.

Oon kans joskus kuullu että ruokapäiväkirja vois auttaa ees vähän. Voisin kokeilla, mutta tuntuuu että kun kirjaan kaiken ylös mitä syön, alkaa vaan ahdistaa enemmän, kun näkee miten paljon sitä oikeesti syö...
Toisaalta on hyvä kun loma loppuu huomenna, saan jonkinlaisen rytmin elämään. Velttoilu saa loppua loman myötä.

Voisin myös kirjata niitä hyviä asioita minussa sitten kun tulee huono olo. Kokeillaan.

Sinulle myös jaksamisia ja hyvää loppukesää 😉 🙂🌻

Minulla on kanssa ongelmia syömisien kanssa... Olen myös miettinyt voisiko minullakin olla jonkin sortin ahmimishäiriö tai joku muu vastaava... Olen aina rakastanut ruokaa, ja ollut kova herkuttelemaan. Jo pienenä harrastin sellaista, että kun olin yksin kotona niin kaivoin kaapeista mitä tahansa. Yleensä jotain makeaa, ja heti perään jotain suolasta, sitten taas makeaa jne. Usein kuvotan itseäni... ☹️

Minullakin ahdistus ja ahmiminen ja yleensäkin mässäily kulkevat käsikädessä. Viimeksi tänään olen syönyt vaikka mitä hyvää vain siksi että on niin paha olo (henkisesti). Myös stressi laukaisee minulla kauhean himon syödä koko ajan. Tähän asti olen pysynyt kiitos geenejeni (isänikin on sellainen ettei liho millään)normaalipainoista jopa laihempana, mutta nyt olen huomannut alkaneeni lihoa. Ja vaikken ole ylipainoinen, minä pelkään että tällä menolla minusta vielä tulee sellainen. Murehdin nykyään hirveästi painoani vaikka ennen en tehnyt niin koska olin liiankin laiha ja kaikki suurinpiirtein kuvittelivat minun sairastavan anoreksiaa... Olen aina syönyt runsaasti. Parhaiten sen huomaa siinä että kun kaverini tulevat kylään he ottavat ehkä pienen alle puolen lautasen annoksen ruokaa ja minä mättään koko lautasen täyteen ja haen vielä lisääkin... 😝

En ole kauheasti tästä asiasta kenellekään puhunut, mutta se onkin alkanut painaa mieltäni vasta lähikuukausina, joten ihan ymmärrettävää. Olen kyllä sanonut ihmisille olevani kova syömään ja rakastavani ruokaa, mutta en sentään ole kertonut ahmimiskohtauksista jollainen minulla oli viimeksi tänään... Pitäisi kai minunkin alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa, mutta pelkään sen johtavan siihen että alan tarkkailla enemmän painoani ja hyppään ahmimisesta toiseen ääripäähän -itsensä nälkäisenä pitämiseen... Enpä siis tiedä mikä olisi avuksi.

Jos nyt pitäisi keksiä jotain neuvoa joka jakaa kanssanne, niin yksi voisi olla (ainakin mitä herkkuihin, kuten karkkiin, sipseihin, kakkuihin, kekseihin yms. tulee)se, että yrittää olla pitämättä kotona mitään "herkkukätköjä" jotka saavat aikaan kiusauksia. Jos ahmiminen taas koskaa ylipäätänsä mitä tahansa ruokaa, niin kannattaa yrittää aikatauluttaa syömisensä. Kun tulee töistä/koulusta niin päättää monelta syö välipalan, syö sen hyvällä omallatunnolla ja odottaa sitten ruokaan asti syömättä mitään ylimääräistä. Jos välissä tulee kova nälkä voi syödä vaikka hedelmän tai jotain mikä ei täytä paljon eikä tee himoa (minulla ainakin tulee makeata (siis esim. vanukkaita, piirakoita, pullia yms.) syödessä aina suolaisenhimo joka johtaa kierteeseen...) jatkaa syömistä.

Itsekuriahan se vaatii. Minulla sitä ei tunnu olevan ja siksi kärsin tästä ahmimisesta ja mässäämisestä. Ja totta vie mässäilystä tulee vähäksi aikaa hyvä olo, mutta sitten omatunto soimaa ja huoli terveydestä painaa. Minulla on joskus oikein "kausia" jolloin ahmin ruokaa kuin mikäkin. Joskus taas ongelmaa ei tunnu olevan olemassakaan. Mutta sen olen todellakin huomannut että aina kun olen masentunut syön enemmän täyttääkseni kenties jotain tyhjiötä. Kyllähän se hetkellinen mielihyvähormonin erittyminen aivoissa parantaa mieltä hetkeksi, mutta sen mentyä ohi olo on entistä ikävämpi.

Enpä keksi muuta sanottavaa tähän enää. Kadehdin kyllä niitä ihmisiä jotka pystyvät syömään yhtä karkkipussia (karkki pari päivässä meiningillä) kuukauden. Itselläni se menee muutamassa tunnissa...

Joopas joo, taas on tullut ahmittua ja ahdistuttua. Oikeastaan olen tuntenut sellasta pettymystä myös itseeni ahmimisen jälkeen.Ehkä jollain tavalla olen luovuttanutkin, kun on sellainen olo ettei jaksa välittää, sama se ahminko vai en ja mitä väliä millään on.☹️ Syöminen on karannut käsistä ja myönnän tarvitsevani apua. Edelleenkään en kerro vanhemmilleni ahmimisesta, en halua heille huolenaihetta minusta. He saavat nähdä nykyään iloisen tyttärensä, masennuksesta toipuneena.
En ole vieläkään tyytyväinen kroppaani, enkä ole saanut aloitettua pohdintaa siitä, mikä minussa on hyvää.
Luulin että kun työt alkaa niin pääsen eroon ahmimisesta, mutta eipä se niin ollut.... ahmin vain kahta kauheemmin. Olen ihan pihalla mikä siihenkin johtaa😐
Mutta yritän taas nousta ja ruveta taistelemaan...

Olen huomannu että kun mua ahdistaa rupeen hotkimaan ruokaa ja sitten tulee pahaolo ja oksennan.
Se on kamalaa!

Hyviä uutisia tähän väliin. Yhtenä iltana olin taas ahdistunut ja oli ollut pari vaikeampaa päivää. Teki mieli ahmia,mut EN AHMINUT🙂👍
Miten siis pystyin välttämään ahmimisen, mä sanoin tiukasti itselleni mielessäni, että nyt en ahmi vaan ratkasen asian ja ongelman muuten. Mä sitten otin kynän käteen ja kirjotin ylös mitkä asiat ahdisti.
Mä olin vahva ja pystyin voittamaan ahmimismörön.
Nyt on menty yks askel eteenpäin, en ole des itseäni tarkkaillut vähään aikaan, mikä on lujittanut itsetuntoa, kun ei ole tullut ahdistuttua ulkonäöstä. Vaikkei siihen ulkonäköön vieläkään ole tyytyväinen,mut kohta alkaa kuntonyrkkeilyt ja uimahalli aukee, niin tämä tyttö lähtee kuntoilee🙂👍
Sitten ollaan taas otettu yks askel kohti tasapainosta elämää!!

Tsemppiä kaikille kanssa kulkjoille, kyllä me se ahmiminen vielä jonain päivänä voitetaan! Hyvää syksyä!

Viime kesän jälkeen olen alkanut huolestumaan ongelmastani ruoan kanssa. Aikaisemmin ajattelin vain, että "tämä on minun kroppa, saan syödä miten ite tykkään ja lihoa vaikka satakiloseks, jos tahon." Nyt olen alkanut purkaa pahaa oloa ja stressiä entistä enemmän ruokaan. Syön kaikkea ja koko ajan, enkä pysty lainkaan kontroloimaan itseäni. Tänäänkin olin joskus kolmen jälkeen kotona ja aloitin heti kauhean mättämisen, vaikka olisi pitänyt tehä kouluhommia, enkun portfolioita yms. mutta meninkin heti syömään. Ahmiminen kesti kolme ja puoli tuntia suunnilleen. Tajusin tämän vasta lopetettua syömisen. Ikään kuin menetin ajantajun kokonaan. Olisin varmaan jatkanut vielä pitenpäänkin, mutta sitten äiti tuli kotiin, ja lopetin. Pelkään ihmisten näkevän minun mättävän hirveitä määriä ruokaa. Häpeän sitä. Enkä varmaan ole ainoa. Oletteko muuten koskaan kokeillut kuvata videokameralla ahmimiskohtaustanne? Myönnän, ettei tunnu kivalta seurata itseään kumoamassa litran jäätelö pakettia nielusta alas. Mutta minuun se kolahti ainakin sillä tavalla, että aloin vähän tiedostaa tätä ongelmaa. En tiedä, oliko siitä nyt sitten sen enempää apua. Ehkä minua nyt vaan ahistaa ja pelottaa, että joku joskus löytää kuvaamani materiaalin, vaikka tiedän, ettei matskua ole enää olemassakaan. Mutta pienenä vinkkinä kuitenkin, jos tästä olisi jotain apua. 😉

mä kans ahmin ja juon kun ahdistaa.. mut mä vaan oksentelen kans aina välil :/ harrastaaks kukaan tääl kans ylenpalttisesti liikuntaa?

Mua ahistaa, olen nyt syönyt, syönyt ja syönyt 3 päivää putkeen /e. ahminu)

Kaikkea tällaista: hampurilaisia, pitsaa, keksejä, jotaiki torttuja n.20 kpl itse leviottuna, kauheena sokeria, voita, leipää, pastaa, vehnäsämpylöitä, n. kilon karkkia ja 2 suklaalevyä, porkkanoita, jätskiä, paprikoita, kaurapuuroa, muroja, jugurttia, mysliä, suklaata, mehua, purkkaa, mehua, keksejä, kermaviiliä paljaltaan, nakkikeittoa, kanaa, riisiä, perunamuusia, lihapullia.. Täysmaitoa, kermavaahtoa, mansikoita, jäätelöpirtelöä, lanttulaatikkoa (750g), karjalanpiirakoita, pinaattikeittoa. Hilloa, manapuuroa.

Siis aina kun herään, ajattelen syön normaalisti. Menen kaapile, juon lasin täysmaitoa, ajattelen meneväni takaisin koneelle, mutta mitenköhän tässä käy? Alan syömään, pengon kaappeja, kehittelen syömistä. Sekoitan kaikkia jauhoja, voita, munia, maitoa, työnnän uuniin ja leivon jotain, samalla jauhan leipää tai keksejä. Sit suklaata, muroja. Murustelen keksit, sekoitan puuroon, johon heitän vielä hilloa, ja kaikkea. Olen syömishäiriöinen, tällä hetkellä masennus ja elämä painaa raskaasti, joten ahmin ja olen lihonnut tän seurauksena ja ahistaa kun en ole kolmeen päivään ollut ulkona ollenkaan koska hävettää niin paljon. Enkä ole tehnyt mitään kuntoliikkeitä ei mitään, ei minkäännäköst liikuntaa paitsi leffoja ja tietokonetta. En tiedä, ärsyttää ja ahistaa. 😞

Olen huomannut itselläni myös tämän yhdistelmän, ahmiminen ja ahdistus. On hetkittäisiä kausia jolloin olen ihan ok. Sitten kun ahdistaa,syön ja todellakin syön. Minulla on aina ollut hyvä ruokahalu. Yläasteella jotenkin häpesin sillä en ole mikään pienikokoisin tyttö. En ole silti mikään ylipainoinen. Aivan normaali sillä liikun paljon ja harrastan erilaisia lajeja ja asioita paljon.

Nyt olen ihan ok. Olen kuullut/huomannut että kuukautisten aikaan on ihan normaalia jos ruoka maittaa tavallista paremmin. Kannattaa siis kiinnittää huomiota,että mihin aikaan kuusta ahmimiskohtauksia tulee.Jos ei huomaa mitään erityistä rytmiä kohtauksissa, voi olla kyse vakavammasta. Naiset ovat ikävä kyllä hormonitoimintansa takia hieman toisenlaisia kuin miehet.

Lisäksi olen huomannut unen määrä olevan yhteydessä syömiseen. Jos olen nukkunut huonosti ja vähän, on suurempi riski tulla ahmimiskohtaus päivän aikana. Unen määrään ja laatuun ainakin itse yritän kiinnittää huomiota.

Tänään onkin hyvä päivä sillä sain eilen sellaisen rentoutumis CD:n. Siinä eräs mies(psykologi?) puhuu ja oikeasti hypnotisoi. Tein sellaisen yöhypnoosin eilen ja se todellakin toimi. Tänään olen ollut tasapainoisempi ja virkeä. Yleensä herään yössä useita kertoja. Viime yönä en herännyt kertaakaan. Suosittelen lämpimästi rentoutumis Cd-levyjä. Tuossa on 3 erilaista rentoutumismenetelmää. Pitäisi kuulema vaikuttaa pitkällä aikavälillä ihmisen virheelliseen käyttäytymiseen.Lisäksi minun pitäisi tulla tasapainoisemmaksi . Voin sanoa vaikka kuinka monta kertaa että minulla se toimi sillä olen tosi tyytyväinen.

Jos olette huomanneet stressin lisäävän oireita, kannattaa itse miettiä kuinka voisi tehdä elämästä vähemmän stressaavaa? Positiivinen ja avoin suhtautumistapa eri asioihin. Lisäksi olen itse ainakin yrittänyt lievittää koulun/työn aiheuttamaa stressiä ajattelemalla työn vain työnä. Työ ei ole vain se mitä varten elämme. Tärkeintä on se millaisia ihmisiä olemme. Olen siis kehittänyt ja ajatellutkin itseäni ihmisenä en vain työläisenä/koululaisen.

Ongelmien myöntäminen itselle ja muille on avain pois ahmimisesta. Sillä valehtelemalla itsellemme ja muille ei voi oikeasti olla se mitä oikeasti olemme.
Valheita peitellään valheilla. Valehtelusta tuleekin kierre. Ihminen ei valehtele jos osaa olla ylpeä ja uskaltaa kantaa itsensä muiden edessä sellaisena kuin on.

Tsempit teille. Toivottavasti joistakin asioista olisi teillekin apua.

🙂🌻

Minä reagoin hyvin herkästi pahaan oloon ahmimalla. Tämän viikon "paasto" meni pieleen heti maanantaina, kun ex toi minulle pienen pussillisen muffinsseja. Ahmin niitä sitten kymmenen kerralla ja loput heitin roskiin, etteivät ne olisi kiusauksena.

Eilen söin kolme kipollista makaronia. Tänään söin kolme kipollista makaronia, kolme sipulirengasta, kaksi jalapenopoppersia, kaksi mozzarellatikkua ja pienen pannupizzan.

Minulla on ollut huono olo muutenkin, mutta nyt tämän ahmimisen jälkeen tunnen itseni niin kovin läskiksi (mitä olen muutenkin). Aloitan "paaston" taas huomenna, sillä jos en sitä yritä, tunnen itseni niin totaalisen epäonnistuneeksi läskipaskaksi.

JOnna. minä oksentele ja kausittain tuo kunnon liikunta on kuvioissa.

Tänne en pitkään aikaan ole kirjoitellut, tilanne on huonontunut ja hakeuduin tänne.

sanonpa vain et mitkä kuukautiset.? ovat olleet pois jo puol vuotta.. johtue varmaa aliravinnosta. mut täl hetkel 55kg

Tuo kuulostaa aivan minulta! Tosin itse vedän aina jotain sokerisia virvoitusjuomia ahdistukseen. Viime aikoina on alkanut tulla ahmintaa muunkin suhteen. Lopetin laihduttamisen vasta ja on vielä aika sotkua tämän syömisen kanssa.

Tänään päätin pitää kalorien laskemisesta ja itsensä rääkkäämisestä vapaapäivän ja tein lettuja. Maha kyllä oli turhankin täynnä, ei ihme kun tavallisesti kituutan leivällä ja kasviksilla. Ei ole kuitenkaan ahdistanut kuin ihan pikkasen. Sain myös pitkästä aikaa käytyä kunnon lenkillä, kun liikuntakin on ahdistanut. Siitä seuraa minulla tavallisesti ahmintaa, koska mietin lenkilläkin kaloreita ja ne ahdistaa, mistä seuraa ahmiminen. Nyt en miettinyt ollenkaan niitä pirulaisia, joten ei ahmintaa. 😀

Minulle vaan tuppaa jäämään tavaksi herkkujen syöminen, mikä ahdistaa ja ahmin taas. Luojan kiitos kotoa ei löydy mitään herkkuja, vaan ahmin enimmäkseen hedelmiä ja kasviksia tai leipää.
Tuohon limsariippuvuuteen löysin myös light Jaffan. Maistuu minusta paremmalta kuin tavallinen. Varaan aina pullon ahdistavien tilanteiden varalle. Eihän se paranna hommaa, mutta ainakin tuo lihomisen pelkoni pysyy jollain tavalla kurissa.

Minulla iskee ahdistus usein iltaisin, sunnuntaina menin tyhmyyttäni lukemaan jotain juttuja laihdutuksesta ja ahdistuin. Vedin kokista muutaman lasin ja vihasin itseäni. Minun oli alunperin tarkoitus elää jollain kitudieetillä, mutta eihän siitä koskaan mitään tule. Oli kyllä kurja olo..😭

Välillä tulee olo, että ei kannata nousta sängystä, etten söisi mitään. Aamupalasta se lähtee, kun sen syön niin kohta olen vetämässä hedelmiä ja siitä jatkuu. Tuntuu, että pitäisi koko ajan syödä, vaikkei ole nälkäkään. Ja hirveä syyllisyys. Tämä on yksi noidankehä. Jos syön itseni kylläiseksi, niin pelkään lihomista. Jos taas syön vähemmän, niin maha murisee ja olen epäonnistunut. Onneksi pääsen viikon päästä psykiatrille puhumaan mahdollisesta terapiasta. Ajattelin jotain taideterapiaa, koska psykoterapian huomasin liian vaikeaksi. En osaa puhua asioistani, tuntuu liian pahalta. Ehkä sitten myöhemmin voisi kokeilla jotain muuta terapiaa.