Heippa!

Etpäs muuten ole olleskaan ainut joka meinaa tai on meinannut vaihtaa koulua tai lopettaa sen, mutta ei ole uskaltanut tai jaksanut.
Itse olen nyt kauppiksen toisellaluokalla ja ja.. Noh, toi ala mitä opiskelen ei vaan ole tuntunut siltä mun jutulta. Mua ahdistaa siellä käyminen, koska ajattelen koko ajan vaan niitä vaikeita jaksoja, aineita sekä tenttejä.
Ihan kamalaa. Tiedän että ole muita huonompi, koska en kuuntele tunneilla ja vineen opettajille. Ainut mukava asia on että olen poikaystäväni kanssa samassa koulussa. Se auttaa jaksaan siellä.

Mutta sulle neuvoks, että sä olet hienosti suoriutunut jo kolmannelle luokalle. Se vaatii paljon että pääsee sinne asti. Onneks olkoon! Niinpä mä ehdottaisin että yrität jatkaa. Juttele koulun mukavimmalle opettajalle, rehtorille tai opolle ja kerro tunteistasi. Jonkun vastuuntuntoisen opettajan on pakko sua kuunnella ja auttaa. Myös terveydenhoitajalle voi jutella, jotta olo helpottaisi. Henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, joten voit huoletta puhua heille.

Yritä pärjäillä ja kerro voinneistasi 🙂

mä tiiän tunteen, menin just lukion tokalle. viime vuonna olin niin masentunut tosta koulusta. tuntui etten opi sieltä mitään tärkeetä. en päässyt muutamasta kurssista läpi ja toiset oppilaat vaikuttivat niin tekopyhiltä. mietin karkaamista, koulusta häipymistä, välivuoden pitoa jne. kesälomaa ennen löysin kuitenkin kiinnostavia asioita ja halusin jatkaa opiskelua, niinpä en tehnyt kesälomalla mitään koulun suhteen. ja nyt olen jälleen koulussa tuskailemassa. jotkut aineet sielä on kivoja, mutta sitten on liian vaikeitakin aineita.

koita ajatella ettei kirjoituksilla ole niin paljoa väliä. niitä voi uusia. ja on myös kivoja ammatteja, joissa ei tarvitse hyvää lukiomenestystä. opiskelemaan on vaikeampi päästä muttei mahdoton jos vain on sopeutuvainen. koita lukea asioita mitkä kiinnostaa. tai löydä kiinnostavia asioita luettavasta. lue oppiaksesi äläkä koulua varten niin menee paljon paremmin.

Tuttua täälläkin. Kummeksuttavana pidän sitä, että itse olen lukiossa vasta ensimmäisen vuoden oppilas ja jo nyt olen saanut kasattua itselleni tajuttoman määrän ahdistusta ja stressiä ja mieliala on todella alhaalla. Parhaiten sitä on kai vain jaksanut päivän kerrallaan, tämä ajattelutapa tuntuu vain perin hankalalta. Kai tästä jotenkin pitää selvitä.

Jaksamisia sinulle ja koita saada voimaa saattaa viimeinenkin vuosi loppuun! 🙂

Minäkin vaihtoa monesti pohtinut. Lukion kakkosella nyt olen. Eka vuosi meni aikas huonosti. Osan ajasta osastolla ja muuten aikalailla loput sairaslomalla. Ja nyt kun pitäisi taas alottaa koulu tuntuu etten vaan pysty. Kaikki se sama on siellä edelleen. Saan paniikkikohtauksia. Lähden suunnilleen itkienkin koulusta pois. Eikä se auta että kotona on aina joku valittamassa. Vanhempien silmistäkin näkee sen vihan ja pettymyksen. En vaan jaksaisi sellaista. Ei ole kavereitakaan oikein koulussani...

Kiitos kaikille vastanneille se oli piristävää 🙂 Ja oli kiva huomata etten ole ainut vaikka tiesinkin etten ole. Kiitos kannustuksesta!

DeadAngel mäkin ajattelen aina vaan kaikkia koulun vaikeuksia, vaikeita jaksoja ja aineita jne. Asiaa ei auta ku kaveri kehuu kuinka helpot jaksot hänellä on ja minulla taas vaikeat. Ja otan hirveät paineet kaikista töistä. Musta tuntuu kyllä etten viitsi puhua mun koulun opettajille vaikka opo on esimerkiksi tosi mukava. Tuntuu etten uskalla avautua.

Koralli niinpä, ei kai niitä kirjoituksia tarvitsisi niin paljon stressata 🙂 Musta tuntuu tutulta toi sun teksti esimerkiks kun sanoit että tuntuu että ei opi mitää tärkeää ja että toiset oppilaat on tekopyhiä. Tsemppiä sullekkin ja kiitos neuvoista!

Duskfall, kiitos koita sinäkin jaksaa! 🙂

Annie, kamalaa että sulla on tollaista ☹️ Eivät vanhempasi saisi olla vihaisia ja pettyneitä kun et voi tilanteellesi mitään. Ymmärrän hyvin ahdistuksesi ja paniikkikohtauksesi ☹️ Mullakaan ei ole hirveästi kavereita koulussa kuin sen ulkopuolellakaan. Toivon sulle myös jaksamista

... tässä terve!
~ Tuttu tunne.
Ehkä se ero, että ite käyn vasta ekaa vuotta, ja olin itseasiassa innoissani vielä kun mut hyväksyttiin tonne lukioon..
mut sitten kun se "oikee koulunkäynti" alko, ni siit oli leikki kaukana.
En oo koskaan ollu mikään lukutoukka, ja jos joku olis joskus viittiny pukahtaa kuin
kauheeta lukio on jos on sellanen ku mä [laiska, ei tykkää niinkään lukee, haluaisin tehdä jotain] ni ei se tuu onnistuu..
pahin mitä kävi vähän aikaa sitten oli matikan tunnilla.
Alko ahistaa ihan tajuttomasti; silmissä sumeni, henkee ahista, alko itkettää...
En vaan tajunnu yhtään mitään mitä se opettaja selitteli. Se oli ihan kauheeta.
Jätän varmaan sen kesken, koska en oikeesti henkisesti kestä..
Muutenki menny päin puuta yläasteen alusta sunnilleen.. Ja kaikki painaa päälle, se koulu kaikkein pahimpana!
Se vie niin paljon aikaa!

Mutta sulle jaksamisia, ja oo ylpee kuoot noinki kauan kestäny! 🙂🌻

Kuten moni muukin täällä kirjoitti, et ole yksin ajatustesi kanssa Drifter. Täältäkin löytyy yksi koulusta ahdistunut. Minäkin olen lukion kolmannella ja alan olla niin lopussa että jokainen päivä on koitos. Kun istun ensimmäisellä tunnilla odotan jo kotiin pääsyä. Motivaatiota ei ole p*skan veraa, niin mitä mistään nyt sitten tulee... ☹️ Ei vaan jaksa kiinnostaa mikään kun elämäntilanne on mitä nyt on. Tuntuu että kaikki se teoria, nippelitiedot, en tee niillä mitään!

Eniten tuossa lukiossa ahdistaa stressi. Minulla oli maanantaina reaalikirjoitukset ja perjantaina luvassa englanti, ja varsinkin reaalista olin aivan tajuttoman ahdistunut etukäteen. Ei se onneksi ollut niin kauheaa istua siellä kuutta tuntia, mutta silti... Se etukäteen panikointi, lukuhommat (jotka jätin huonolle tolalle kun ei kyseinen aine edes kiinnostanut) ja suorituspaineet. Tämä kun oli vielä pakollinen reaalini enkä haluaisi uusia sitä keväällä... Tämä ensimmäinen jakso on ollut muutenkin aivan kamala, koska opettajat ovat kiristäneet entisestään tahtia vaikka kirjoituksissakin olisi tarpeeksi päänvaivaa ilman entistä suurempia määriä läksyjä. On jäänyt monet hommat tekemättä tai palautettu myöhässä kun ei vaan jaksa.

Toinen mikä koulussa ahdistaa on surkea ilmapiiri. Vuosikurssillamme on muutama todella törkeä ihminen, jotka eivät käytännössä noteeraa minunkaltaisiani (eli eri paikkakunnalta tulevia) ollenkaan. Muutenkin... Tuolla on sellainen meno että tietty ydinporukka tekee kaikki päätökset, esim. penkkareitakin koskien, ja minä kuulun niin sanottuihin ulkopuolisiin joiden ideat eivät ketään kiinnosta. Ja todennäköisesti kaikki pitävät minua ihme friikkinä. Mutta sinänsä ei se haittaa, koska en halua kenenkään idiootin edes tulevan puhumaan minulle... On minulla onneksi jonkinlainen tuttavaporukka, ja yksi hyvä ystävä siellä. En kyllä kestäisi jos joutuisin ihan yksin olemaan... 🤕

En tiedä osaanko antaa mitään hyvää neuvoa sinulle, kun olen itse niin samanlaisessa tilanteessa. 😋 Mutta kun minäkin joskus olen aiheesta muille nettisivuille kirjoittanut, on kehoitettu miettimään asiaa siltä kannalta, että kun on näin pitkälle kestänyt, ei loppu ole enää kaukana. Ja jos koulujuttuja tuntuu olevan aivan liikaa, ei ole mikään pakko osoittaa supersankarin kykyjä nukkumattomana ihmisenä ja tehdä kaikkea. Opettajilla on pakko olla sen verran tajua (meidän koulussa kylläkin todella huonosti...). Sanot sitten vaikka suoraan päin naamaa miksi et jaksa tehdä kaikkea. Tai että koira söi läksyt... 😀

Jos jatkaminen tuntuu mahdottomalta, voit pitää taukoa ja suorittaa lukion neljässä vuodessa. Itse olen harkinnut välivuotta lukion jälkeen, mutten ole vielä varma. Pitäisi näet saada töitä koska en halua lorvata koko vuotta kotona - siinä viimeistään menisi järki. 🤔 (Sori muuten että tuli romaani-vastaus... 😀)