Hei, Weenu

Täällä on pari vuotta nuorempi poika, joka tuntee juuri samoin. Sen lisäksi, että tunnen itseni hylätyksi, kävi sellainen moka, että eläminen kotipaikkakunnalla muuttui hankalaksi. Henkilö, josta erosin, oli melko sairas ja käytti minua hyväkseen - tekee pahaa ajatellakin..

Erot ovat kauheita asioita, joskus sitä toivoisi että löytäisi jonkun joka ymmärtää. Ajattele, että on kuitenkin jossain se joku, joka sinua ymmärtää 🙂🌻. Yritetään uskoa siihen! ☺️❤️

Paha olosi helpottaa kun menet vain sosiaaliseen "peliin" mukaan, ja uusi paikkakunta on hyvä paikka uudistaa elämäänsä! Minäkin haaveilen siitä, mutta joudun menemään armeijaan. Tekisin oikeesti mitä tahansa, jotta voisin välttää sen 😯🗯️

Mutta kaikki alkaa siitä, että myönnät itsellesi olevasi tässä tilanteessa. Jos uskot, että et saa psykologista mitään irti - kokeile silti. Ei se mitään ota jos ei annakaan
😉 Mutta parasta on rehellinen keskustelu asiasta.

Jutellaan lisää, jos haluat - kyllä se siitä! 🙂🌻 Mun omat huoleni ovat moderoitavana, ei ne asiat täälläkään niin hyvin ole.. Vointeja! 🙂🌻

Kiitos viestistäsi,
vaikka sinullakaan ei varmasti ole mukavaa, tuntuu silti hyvältä tietää että maailmassa on muitakin ihmisiä joilla menee näin (ahdistaa, masentaa jne) Se on parasta tukea oikeastaan mitä voi olla. Ystävilleni en itse voi puhua, olen yrittänyt ja kaikki katsoivat minua vähän silleen "itsepähän olet soppasi aiheuttanut" . Hyvähän niiden on sanoa, kaikki mun parhaat ystävät asuvat unelmakodeissaan miehiensä kanssa. Ihanaa olla se ainut sinkku ja hylätty =( Mulla oli nuo kaikki samat haaveet mitkä heillä oli...yhteenmuuttaminen, koulun käyminen kunnialla läpi (joojoo, mun amk-koulutuksesta ei oo tulossa tällä hetkellä yhtään mitään..), ulkomailla matkustaminen jne. Toivon vaan että joku päivä jokin muuttuisi ja voisin taas uskaltaa unelmoida näistä asioista kuin ennen.

Uusi paikkakunta jolla asun on pienempi ja ankeampi missä ennen asuin, isosta opiskelijakaupungista kun tulin. Ihmiset siellä ovat muutenkin "hitaasti lämpeneviä" kaikki siellä sanoo niin. Ei kyllä auta mun tilannetta tippaakaan.

Kaikista parasta on, kun tämä henkilö joka mut jätti, elää nyt "unelmaelämäänsä" hän sanoi sen omin sanoin. "Oon nyt onnellisempi tän uuden tytön kaa kun sun kaa ikinä" Joillekkin elämä on näköjään helppoa. Hypätä parisuhteesta toiseen tulematta itse jätetyksi. Törmään usein häneen baarissa kaveriporukan kanssa joiden kanssa hengailimme aina. Nyt mua ei edes moikata..oon joutunu ulkopuolelle vaan tän yhden kusipää ihmisen takia. =(

Jotkut päivät on onneks parempia, nyt jätin kouluviikon kesken jo tiistaina ja tulin takas kotikaupunkiini lepäämään kun sain pahimmat kokeet alta pois....

Hyvää jatkoa ja tsemppiä sulle=)🙂🌻

On tää taas mahtavaa..junassa kun tulin takaisin kotikaupunkiini kyyneleet alkoivat taas valua ja paniikki iskeä. Äitini oli vastassa vihaisena siitä kun oli joutunut odottelemaan kauan...pidättelin itkua automatkan ja täällä sitä taas ollaan...kuolemanpelko ja ahdistus ja masentaa ja itkettää. Samaa paskaa päivästä toiseen...se hyvä puoli tässä on että kun tätä oikeasti joka päivä uskoo kuolevansa ei se varmaan sitten tositilanteessa enää pelota 🤨

Heippa
Mene heti koulu terkkarille ja kerro ihan rehellisesti niin kuin asiat on
ne on kyllä upeita ammatti ihmisiä ja osaavat auttaa tai kertoa minne kannattaa mennä
jos et saa suutasi auki tai uskolla sanoa niin kirjoita asiat lapulle ja anna kirje
sille terkkarille.
Sillä masennus, väsymys, pahaolo jne pitäis saada katkaistua sillä muuten se
todellakin vie voimat.
Kuin myös opettajalle kannattaa puhua asioista yleensä ne on todella ystävällisiä
ja auttavaisia.
Muista että ei ihminen ole heikko kun apua pyytää kun sitä tarvii ja sellainen ihminen
on vahva ja elämäsi saat varmasti kuntoon mutta nyt kun sinulla on heikko hetki elämässä
niin sinua pitää auttaa niin elämä järjestyy.
Onhan se kurjaa kun seurustelu suhde päättyy mutta vaikka pahalta sinusta tuntuu
niin sekin asia kyllä järjestyy sillä meille jokaiselle on satoja puoliso ehdokkaita.
Niin sieltä löytyy viellä sopiva henkilö sinullekkin.
Älä ikinä ajattele kuolemaa vaan nautitaan tästä upeasta elämästä ja hoidetaan
ongelmat muulla lailla pois.
Olisiko mahdollista että pystyisit äitisi kanssa jutella rakentavasti???
Onko sinulla ketään hyvää ystävää / kaveria??
Kuinka olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Omasta kokemuksesta voin sanoa että on luonnolista toivoa että omiin tietoihin ei tulisi mainintaa masennuksesta, Muistan kun ekä kertaa menin Mielentervystoimistoon niin jätin auton parkiin kauemmas kaupungille ja menin loppumatkan kävellen ja varmistin että ketään tuttua ei ollut näköpiirissä ja sitten menin nopeasti ovesta sisään.
Mutta sitten kerran olin siinä tilassa että tiesin että tarviin apua ja en enää jaksanut väliittää siitä näkikö joku minun asioivan MTT:ssä. Ja sitten olenkin ajatellut että mitä sitten vaikka joku näkee? No paranin masennuksesta joka oli diaknosoitu vakavaksi.
Ja nyt olen muutaman vuoden jälkeen alkanut kokea jälleen työuupumusta ja on ilmennyt myös fyysisiä oireita jotka ovat rajoittaneet työssä jaksamistani. Olen käynyt useasti nyt työterveyslääkärillä tai -sairaanhoitajalla ja sairaslomatodistuksiin on kirjatta: mm.
Väsymys, stressitila; Määrittämätön ahdistuneisuushäiriö; Depressio; Sopeutumishäiriö lyhyt masennusreaktio. Tahdon kertoa tämän siksi että ei se loppuen lopuksi ole niin kauheaa jos potilastiedoissa on tällaisia merkintöjä vaikka siltä se kieltämättä saattaa tuntua, tuntui se taas minustakin siltä kun luin lääkärin todistuksesta diaknoosin depressio.
Mutta kuitenkin ajattelen että on parempi kertoa lääkärille asiat niin kuin asiat ovat ja hakea apua kuin vain kärsiä ja yrittää sinnitellä. Jo se että voi keskustella asioistaan voi auttaa menemään eteen päin. Minulta kysyttiin kerran että mitä se hyödyttää sinne MTT:oon mennä? Vastasin että kuunteleepahan ainakin joku. Tällaisia kokemuksia minulla on ollut masennuksen kanssa ja tiedän että masennuksesta voi toipua ja löytää vielä sen jälkeen iloakin, vaikka minulla tää masennus on nyt hieman tekemässä paluuta. Mutta toisaalta tiedän että en ole läheskään samassa tilassa kuin ekä kerralla olin ehtinyt menemään. Ihan senkin takia että olen nyt paljon aikaisemmin liikkeellä apua hakemassa ja olen saanut mm. sairaslomaa ja pääsyyt huilaamaan töistä. Haluan tästä omasta kokemuksestani kertoa rohkaisuksi muille että kannattaa pyrkiä hakemaan apua kertomalla vaikka terveydenhoitajalle asioistaan.

Kiitos vastauksista volvomies ja japih!

Olen miettinyt monta kertaa psykologille menoa, mutta en tiedä onko se täällä pikkukylässä maksullista (omassa kotikaupungissani sain käydä ilmaiseksi) ja rahatilanne on tällä hetkellä "matti kukkarossa".

Mietin mikä minua masentaa...Olin pääsiäisloman kotona: ei tuntunut puoliksikaan niin pahalta kuin täällä. Kotona, perheen keskellä on kuitenkin ihan hyvä olla ja meillä kävi vieraita ja jaksoin olla iloinen. Lenkkeilystä ja sukulaisten koiran lenkkeilyttämisestä sain hirveästi voimia!

Täällä taas, opiskelupaikkakunnalla olen todella yksinäinen. Asun pienessä kymmenen neliön solussa kahden muun tytön jakaessa kämppää. He eivät ole tehneet ystävyyttä enkä jaksa oikeastaan välittää. Koulussa minulla on vain muutama kaveri. Kaikki luokallamme ovat eri kaupungeistä ja eri elämäntilanteissa. Minulla on kauhea ikävä takaisin kotikaupunkiini. Lisäksi rahat ovat koko ajan loppu. Taas on viimeinen viikko ennen opintotukea ja tili on miinuksen puolella. Siis ihan oikeasti, en voi ostaa yhtään mitään. Eilen suorastaan nolotti kun minun piti maksaa ruokaostokset kortilla eikä siellä ollutkaan yhtään rahaa =(

Huoh. Kaikki mättää. Nyt ei ole ollut kauheita paniikkeja kuitenkaan. Kunhan tämän kuukauden jaksan niin pääsen takaisin kotiin!

Itkenyt olen jonkin verran, olen jotenkin herkistynyt kaikelle...sukulaisperheen ero sai minut itkemään ja miettimään miten kaikki niin kaunis ja hyvä tuntuu hajoavan ilman mitään syytä. Sitten myös veljeni erosi tyttöystävästään. Miksei ihmiset pysy yhdessä? Yhdessäolo nimenomaan on se joka tekee onnelliseksi. ☺️❤️

Haluaisin muuten tietää, onko tähän vaivaan jotain lääkettäkin? Veljelläni on paniikkihäiriöön Opamox:ia mutta niin pieninä annoksina ettei se minulla ainakaan tuntunut missään. Sitten minulla on myös luontaistuotekaupasta Nerve Tonic nimistä lääkettä, mutta siitäkään ei ole ollut mitään apua.

Olen taas ollut paniikissa, ahdistunut ja masentunut maanantaista lähtien kun tulin tänne opiskelupaikkakunnalle. Aamut ovat hirveitä, enkä haluaisi nousta mutta menen kouluun ja siellä vähän piristyn ja kolmen jälkeen raahaudun kotiin. Illalla yleensä tulee pahimmat olot. Tänään lähdin ulos kävelemään (niin kuin muinakin iltoina) jotta paha olo vähän väistyisi. Kyllä se hetkeksi auttaakin, mutta kotona olin taas kirjaimellisesti iso möykky mahassa...tuntuu oikeasti että olen niellyt kiviä. Koko ajan on itku kurkussa, oksettaa, tuntuu etten saa henkeä jne..

Kahvin juomista pitäisi välttää, niin sanottiin pikkuveljelleni ja huomasin saman. Tänään kaikki oireet olivat tuplasti pahemmat kun join vahvaa kahvia kotiin tultuani.

Ehkä tämä tästä. Juttelin äidin kaa, että menen huomenna taas kotiin (tarkoittaa siis lapsuutenkotiani) Heti puhelimessa ajatus kodista helpotti kovasti. Äidille en ole pystynyt puhumaan tästä ongelmastani täällä. Välillä olen kyllä soittanut itkien täältä että haluan takaisin kotiin, mutta ajattelevat varmaan että koti-ikävää.. Oireita kun ei ole paljon silloin kun olen ihmisten seurassa kotona.

Mua pelottaa kesätyöt ihan järkyttävästi. Mulla olis jopa kaksi vaihtoehtoa valita, joko pikaruokalaan myyjäksi johon sisältää hirvittävä määrä asiakaspalvelua ja keittiössä säätöä taikka sijoitusmyyjäksi eli puhelinmyyntiä. Tavallaan jo valitsin tuon pikaruokala homman koska olen tehnyt sitä ennenkin ja puhelinmyynnissä oli huono provikkapalkkasysteemi, vaikka tälle paniikkihommalle se oiskin ollut parempi. Mitä mä teen jos mä alan yhtäkkiä itkemään siinä kassalla ja tulee huono olo ??

😑❓

Heippa
Ota mukaasi kotipaikaltasi ja perheeestäsi muutama valokuva ja aina kun tulee
heikko hetki niin katso sitä valokuvaa niin varmasti helpottaa
kuin myös mieti heikkona hetkenä että kun tulee esim viikonloppu
niin menet lapsuuden kotona käymään sekin helpottaa.
Ulkoilu on kanssa todella hyvä harrastus jaksamiselle.
On se parempi työpaikka pika ruokala kuin puhelin myynti ( pitää olla ainakin takuu palkka
ennenkuin lähtee puhelinmyyntiin )
Puhu ehdottomasti äitisi kanssa jaksamisesta, koti ikävästä, pahasta olosta jne
sillä pelkkä puhuminen kanssa auttaa.
Mutta käy ehdottomasti lääkärissä niin sieltä saat apua ja on lääkettä
ahdistukseen / pahaanoloon.
Kuin myös ystävät olisi kyllä tärkeitä jolle voisi kertoa iloja ja suruja???
Minä myös yritän auttaa, neuvoa, tukea jne sinua ja toivon sinulle kaikkea
hyvää ja menestystä elämällesi.
Kaunista kevättä sinulle

volvomies kirjoitti 29.4.2011 11:57

Heippa
Ota mukaasi kotipaikaltasi ja perheeestäsi muutama valokuva ja aina kun tulee
heikko hetki niin katso sitä valokuvaa niin varmasti helpottaa
kuin myös mieti heikkona hetkenä että kun tulee esim viikonloppu
niin menet lapsuuden kotona käymään sekin helpottaa.
Ulkoilu on kanssa todella hyvä harrastus jaksamiselle.
On se parempi työpaikka pika ruokala kuin puhelin myynti ( pitää olla ainakin takuu palkka
ennenkuin lähtee puhelinmyyntiin )
Puhu ehdottomasti äitisi kanssa jaksamisesta, koti ikävästä, pahasta olosta jne
sillä pelkkä puhuminen kanssa auttaa.
Mutta käy ehdottomasti lääkärissä niin sieltä saat apua ja on lääkettä
ahdistukseen / pahaanoloon.
Kuin myös ystävät olisi kyllä tärkeitä jolle voisi kertoa iloja ja suruja???
Minä myös yritän auttaa, neuvoa, tukea jne sinua ja toivon sinulle kaikkea
hyvää ja menestystä elämällesi.
Kaunista kevättä sinulle

KIITOS🙂 Hyvää kevättä sinullekin...

Nyt on tapahtunut ihme=) Olen löytänyt ihmisen jonka kanssa jakaa iloa ja surua..tapasin miehen jolla on aika lailla samankaltainen menneisyys kuin minulla, petetty ja jätetty..hän pakeni pahaa oloa pelaamiseen..minä taas kaikkeen muuhun turhaan joka on vienyt elämänhaluni. Ja saanut aikaan kaikennäköistä pahaa, ahdistusta, paniikkia, ihmisten pelkoa.. Toivon todella että tästä tulisi jotakin. Olemme olleet tuttuja jo ainakin 5-6 vuotta ja joskus ilmassa oli jotakin mutta vuoroin joko minä tai hän seurustelimme omalla tahoillamme. Kävimme nyt muutaman kerran lenkillä ja tässä sitä ollaan=) Ihastunut! Kevääseen, tähän ihmiseen, koko maailmaan!

Lisäksi koulussa on ollut ihmeen hyvä viikko! Olen tutustunut uusiin tyyppeihin jotka ovat tosi kivoja! Olen nauranut enemmän kuin vuoteen, ihan oikeasti!!

Miten hyvää tekeekään kun tuntee edes ihmissuhteiden olevan menossa hyvään suuntaan=)

Viime viikolla oli useita tunteja kestäviä ahdistus ja paniikkikohtauksia, luulin että kuolen..tällä viikolla taas paljon paljon paremmin.

Ehkä elämä tästä eteenpäin tulee olemaan helpompaa! Toivon tätä samaa muille masennuksesta, paniikki-tai ahdistushäiriöstä kärsiville! Elämä on vaan niin paljon helpompaa kun on ihania ihmisiä ympärillä =) Minulle ainakin pelastus!

Heippa
Olen onnellinen puolestasi kun sinulla on hyvä ja onnellinen olo.
Mutta sinullekkin sanon että rakenna itsellesi sellainen tukiverkko johon kuuluu
Ystävät, kaverit, ammattiauttajat , tukihenkilö jne sillä ihmisen elämässä
aina tulee ylä ja ala mäkeä ja kun tietää että voi jollekkin kertoa iloja ja suruja
niin heikosta hetkestä pääsee taas eteenpäin elämässä.
Joo se on totta kun on toinen ihminen rinnalla niin jaksaa paremmin ja tukekaa
kumpikin toinen toisijanne puhukaa kaikista asioista mitkä mieltä painaa ja toisen
ajatuksista, tunteista jne.
Minä niin toivon sinu menestystä ja kaikkea hyvää sinun eläämääsi
Kaunista kevättä sinulle

volvomies kirjoitti 6.5.2011 10:49

Heippa
Olen onnellinen puolestasi kun sinulla on hyvä ja onnellinen olo.
Mutta sinullekkin sanon että rakenna itsellesi sellainen tukiverkko johon kuuluu
Ystävät, kaverit, ammattiauttajat , tukihenkilö jne sillä ihmisen elämässä
aina tulee ylä ja ala mäkeä ja kun tietää että voi jollekkin kertoa iloja ja suruja
niin heikosta hetkestä pääsee taas eteenpäin elämässä.
Joo se on totta kun on toinen ihminen rinnalla niin jaksaa paremmin ja tukekaa
kumpikin toinen toisijanne puhukaa kaikista asioista mitkä mieltä painaa ja toisen
ajatuksista, tunteista jne.
Minä niin toivon sinu menestystä ja kaikkea hyvää sinun eläämääsi
Kaunista kevättä sinulle

Kiitos =) Niin se on, olen ajatellut mennä koulun psykologilla ainakin käymään..vaikka nyt paniikkioireet ovat vähentyneet on hyvä olla valmis tukiverkko kun ja jos niitä taas tulee =)
Kaksin taikka seurassa jaksan kyllä huomattavasti paremmin. Luottamus on tietenkin minulle iso ongelma ja varsinkin yksin täällä kotona miettii kaikenlaista ! Mutta aurinko paistaa ja koitan olla murehtimatta turhia=)

Heippa
Mene vaan koulu psykolookin / terveydenhoitajan luona käymään niin
varmasti auttaa eläämääsi.
Pyri luottamaan ihmisiin mutta luonnollisesti pienellä varauksella.
Äläkä tosijaankaan murehdi tulevija asioita sillä se vie enerkijaa.
Se on jännä kun jää neljän seinän sisälle niin ajatus laukkaa kummasti
mutta kannattaa lähteä vaikka ulos ulkoilemaan luontoon.
Kaunista kevättä sinulle

Moi! Itselläni on ihan samoja oireita. Ne alko noin vuos sitten kun isä teki itsarin. Ei oltu niin läheisiä kun ehkä ois pitäny,työt oli sille tärkeempiä kun oma perhe mut kyllä se silti sattu.... Toivottavasti pärjäät 🙂 paljon jaksamisia sulle! 🌻🙂🌻