Olen nuori 17v miehenalku.
Lähiaikoina on ollut aikamoista masennusta, varsinkin reissun takia, jonka tein Meilahteen asti, kun terveyskeskuksessa epäiltiin rintakipua sydänviaksi, ja aluesairaalan ultrassa näkyi mukamas nestetäytteinen onkalo aortassa…
Onneksi ei ollut mitään, mutta nämä 2kk olen ollut kokoajan tosi huolestunut terveydestäni.
Sydämentykytys vähän huolestuttaa, kun leposyke on varmaan 80-100, ja urheillessa (jopa reipas kävely) jopa 150-160. Onko tämä ihan normaalia?
Lihakset on kyllä ihan jumissa, olen kuullut sen aiheuttavan tykyttelyjä ja hengästymistä. En pysty viemään kättä suorana kovin pitkälle selän taakse, kun lihakset alkaa jo kiristää. On myös ollut päänsärkyä ja huimausta, enimmäkseen lihasten takia… Jumppaohjeita? Kävin jo kerran hierojalla mutta ei se paljoa auttanut.
Olen noin 20kg ylipainoinen (~100kg), suht lihaksikas tosin.
Opiskelen toista vuotta Datanomiksi, ja vieläpä ohjelmistotuotannon puolta, niin siellä tulee hyvin äkkiä se 4-7 tuntia päivässä istuttua koneen ääressä. Nyt olen Helmikuuhun saakka työssäoppimassa. Teen verkkosivuja yrityksille, 7 tunnin päiviä, konttorilla.
Tällaisen istumisen jälkeen, normaali ihminen varmaan viettäisi lopun päivän johonkin muuhun, eikös?
No sitten en kyllä ole normaali… Koulun/töitten jälkeen tulen kotiin, heitän repun/salkun sohvalle ja menen koneelle. Yleensä olen 15.40-16.30 kotona, 17-18 katson TV:stä yhden ohjelman, ja muun aikaa istun koneella, yleensä 22 asti…
Viikonloppuisin menee myös kevyesti 10h koneen ääressä.
Minulla on ollut myös vahvaa epätodellisuuden tunnetta, mutta johtunee tuosta koneen ääressä työskentelystä, kun ainoastaan tietokoneen näyttö näyttää terävältä ja todelliselta. Pitkän istumisen jälkeen, näyttöä ympäröivä maailma, etenkin hyvin valaistut kohteet, näyttävät vähän aikaa jopa sumeilta…

Suvussa on ollut sydänsairauksia, mutta ei yleensä ihan nuoressa iässä (50+).
Eikä minun sydämmessä ollut 2kk sitten vikaa, niin olisiko nyt yhtäkkiä tullut jotain?
Ahdistuneisuushäiriö vastaa pitkälti oireitani.
Kun sydän alkaa tykyttää esim. urheilun yhteydessä, menen paniikkiin ja ajattelen kuolevani.
Välillä ihan normaalitilanteissa saattaa tulla sellainen mukava ’kevyempi’ olo, kuin lähtisi huolia harteilta, mutta siitä ei ole paljoa iloa, kun mieleni tulkitsee tämän kevyen olon ’kuolettavaksi’ oloksi, ja taas mentiin paniikkiin.
Tänään, kun puhuin esimieheni kanssa töissä kasvotusten, kahden kesken, olin aluksi ihan rentona, mutta vartin kuluttua alkoi sydän tykyttää ja tuli pieni paniikki…
En tosiaankaan ole paljoa ihmisten kanssa tekemisissä kasvotusten.

En pysty rajoittamaan koneen ääressä istumistani…
Ystäviä ei juurikaan ole, ei ole paikkoja mihin mennä rentoutumaan (paitsi kirjasto, mutta lukeminen ei ole vahvuuksiani), kotona ei oikein ole muuta tekemistä, paitsi television katsominen, mutta liekkö tuo yhtään parempi…
Pitäisi kuntoilla, mutta salille on ainakin 2km matkaa, enkä näistä Keravan saleista paljon tiedä… Jos lähden lenkille, tekisi mieleni seikkailunhaluisena kävellä kauas lähimaisemista (jonnekkin missä en ole vielä käynyt/mitä en ole nähnyt), mutta ongelma on siinä että vaikka jaksaisinkin kävellä vaikka kuinka kauas, ei huvittaisi millään kävellä takaisin, varsinkaan samaa reittiä. Kävelen joka päivä kouluun/töihin 2/3km, edes-takaisin + kolme kerrosta rappusia ees-taas pari kertaa päivässä.
Haarukka ei tosin pysy kurissaa… Olen viikonpäivät mummolla (opintokämppä) ja mummo kokkaa joka päivä jotain hyvää ruokaa esim. pizzaa tai riisipuuroa johon olen hulluna. Näitähän tulee sitten syötyä. Myös pyödässä on aina lautasella pikkuleipiä ja pullaa joita tulee kahvin kanssa otettua pari kappaletta, mutta myös ohikulkiessa…
Muut herkut olenkin rajoittanut elämästäni.
Koitan aina syödä lautasmallin mukaisesti, jos mahdollista.
Närästystä on melkein joka päivä, ja se muuttuu hyvin äkkiä sietämättömäksi ja ’vihloo’ aina parin minuutin välein… Yleensä sen saa pois piimällä tai renniellä, mutta jos ei näitä ole tarjolla…
Stressiä on mm. työasioista joita teen suurimman osan vapaajastanikin, ja perheriidoista/-ongelmista.
Ahdistaa myös olla niin yksinäinen… Eniten kaipaisin varmaan tyttöystävää, josta voisin välittää ja joka välittäisi minusta. Mutta mistä minä muka sellaisen löytäisin kun olen vähän sosiaalisesti syrjäytynyt ja en liikukkaan missään??

Olen myös epäillyt aivosairautta itsekseni..
Voitteko kertoa kuulostaako nämä oireet uhkaalta että pitäisikö käydä lääkärissä? 😯🗯️