Täällä ilmeisesti ”kasvukipuileva” 18 vuotias nainen. 😀

Paniikkikohtaukset alkoi joskus 15 vuotiaana, kävin jo silloi pari kertaa psykologilla, ei oikein osannut auttaa tai lähettää eteenpäinkään vaan ”kuvittele että ahdistus on pilvi jonka sitten hajotat” menetelmällä mentiin ja minuun ei ainakaan tommoset tehoa niin lopetin sen kun tuntui ettei psykologi itsekään paniikkihäiriötä osannut ajatella sen enempää kuin silloin minä itsekään..

Joulukuussa mulla oli sairaalakäyntien putki jonka seurauksena aloin saada tosi usein näitä kohtauksia (itselläni siis vaan tuntuu että en PYSTY kotoa lähtemään jos on vaikka joku meno, mulle tulee tosi kuvottava olo, sydän pamppailee, on vaikea hengittää, tulee kylmiä aaltoja ja tärisen.. tuntuu että jos lähden jonnekkin niin kuolen tai tapahtuu jotain kamalaa, auton kyydissä olemista ei voi edes kuvitella tuolloin!!)

Minulla on emetofobia eli oksentamisen pelko, ja jostain kumman syystä en pysty enää poistumaan kotoa (olen peruuttanut kaikki tapaamiset, jopa tärkeät sairaalakäynnit ja aivan kaikki) koska maha oireilee mulla ja pelkään että mitäs jos oksennan, vaikka tottakai tiedän etten oksenna. Erityisesti nyt 2 viikon aikana on ahdistus yltyny todella kovaksi, en pääse kunnolla ylös sängynpohjalta ja jopa rutiinitoimet kuten hampaiden pesu ahdistaa, missään ei ole hyvä olla. Viimepäivien aikana on tullu myös unettomuutta, mitä mulla ei ikinä oikeestaan ole ollut. Herään aamuyöstä ja tuskailen aamuun asti. Tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa semmoinen oikein hirveä olo.. tuntui siltä että oikeasti tulisin hulluksi.. itketti ja pelotti ihan sairaasti, ja mielessä oli ihan hirveitä ajatuksia ja jopa jo mielikuvia hirviöistä sun muista ja pelkäsin jo että nytköhän se on menoa psykoosiin, vaikkei sinällään mitään hallusinaatioita tullut tms.. Edes miesystävä ei pystynyt mua rauhoittamaan, vaikka tavallaan rentoudun sen halauksessa mutta nyt tuli vaan itku ja tuntui niin lohduttomalta ja siis oikeasti, en ikinä ennen ole ajatellut itseni satuttamista ja itsemurha ei oo itselleni tullut kysymykseenkään, mutta aamulla vaan toivoin että pääsisinpä pois jonnekkin, en kestä enää tätä kärsimystä..

Lääkkeitähän tuota olen pyydellyt, mutta niitä ei kuulemma voi antaa koska minulla on vielä mahaoireiden selvittelyä (eli siis jostakin syystä psykologi ja tapaamani psykiatri kuvittelee että mun fyysisillä, vuosikymmenen kestäneillä vatsavaivoilla olisi sama aiheuttaja kuin paniikkikohtauksilla ja koska kaikkia kokeita ei ole vielä tehty niin en voi niitä lääkkeitä saada) ja olen soittanut psykologillekkin jo 4 kertaa, että nyt menee oikeesti oikeesti huonosti ja tarviin ne lääkkeet, mutta kuulemma pitää täyttää ”tietyt kriteerit”..

Ainoa mutta on siinäkin että mun tila on parissa viikossa pahentunut huomattavasti ja se että kun kohtaukset tulee nykyään niin voimakkaina että mun on mahdotonta lähteä tekemään sairaalaan ne viimeiset kokeet, kun hyvä että pystyn psykologin vastaanotollekkaan menemään kun saan kohtauksen sinnekkin mennessä.

Tuntuu että enää en pärjää, jos huomenaamulla on sama juttu kun tänään niin räjähdän.

Pitäisikö hankkia toiselta paikkakunnalta toisen psykiatrin arvio tilanteesta vai mitä teen?

En tietenkään voi tietää auttaako lääkkeet, mutta ne on mulle viimeinen oljenkorsi.

😯🗯️ 😯🗯️ 😯🗯️ 😯🗯️