tipsu90 kirjoitti 14.4.2011 20:11

Kaikki alkoi vuonna 2009 talvella kun todettiin ahdistuneisuushäiriö. Heräilin öisin siihen että syke oli sata ja ahdisti ihan sairaasti. Olin varma että kuolen. Sen jälkeen tilanne ei ole helpottunut yhtään. Sain lääkityksen vuonna 2010 tammikuussa mitä söin puoli vuotta. Heinäkuussa lopetin lääkityksen ja olo oli vähän aikaa ihan hyvä. Sen jälkeen olen hukuttanut ahdistuneisuutta alkoholiin,juon noin 4 päivää viikosta.

Ahdistuneisuuden lisäksi on tullut pelkotiloja ja pakko-oireita. Diagnisoin itselleni koko ajan uuden sairauden,tutkin elimistöäni sairaaloisesti ja mietin joka päivä koska kuolen ja mikäköhän sairaus mulla nyt on. Olen ihan varma että joku vakava on,kun on niin vahvat fyysiset oireet kuten

-Pistely ja puutuminen
-Nivusen imusolmukkeen särky ja oikean jalan kutina
-Mahan ja kylkien pistely
-Rytmihäiriöt ja tunne että sydän pysää
-Palan tunne,hengenahdistus
-Huoli koko ajan tulevasta ja etenkin kaikenmaailman sairauksista
-Kunto laskenut TODELLA paljon,jo kävellessä hikoilen ja jalat ovat tönköt. En jaksais tehdä mitään enkä käydä enää edes lenkillä tai muutenkaa kävellä
-En osaa nauraa tai pitää hauskaa ilman että olen humalassa

Noista osa liittyy ahdistuneisuuteen mutta on huolestuttavaa toi kunnon lasku ja mahan kipeys ym. Ne on ihan varmana merkki vakavemmasta. Apua en tunnu saavan mistään.

Päivääkää ei ole etteikö olisi kipuja tai huolia. Paitsi silloin kun olen hukuttanut ajatukset viinaan.

Olen tämän vuoksi kahdessavuodessa menettänyt poikaystävän,perheeni,kavereita,koulu ja työt jääneet kesken,en osaa enää nauraa ja hymyillä. Persoonani on kokonaan hävinnyt. En osaa elää päivääkään onnellisesti.

Voisin kirjoittaa kirjan tästä mutta tässä nyt vähän jotain asiaa tiivistettynä. Kertokaa pliis kokemuksianne ja erityisesti millaisia oireita teillä on ollut ja varsinkin fyysisiä oireita???

tyttö 20 v.

Hei, olen samanikäinen tyttö ja kärsin samoista oireista=) Toiset päivät ovat helpompia, toiset taas aivan kamalia. Mulla on sama ongelma myös tuon alkoholin kanssa. Muuten ei kauheasti hymyilytä tai naurata, mutta viime viikollakin join 4:nä päivänä ja olo oli ihan ok. Olen myös menettänyt poikaystävän, ystäviä jne mutta ennen tämän ahdistuneisuuden alkua. Tuntuu että olisi helpompi elää jos olisi vielä se sama tuttu tukiverkko...mutta ei.

Kirjoittele tänne miten sulla tänään on menny, mitä olet tehnyt jne. Itse yritän juuri keskittyä koulutehtäviin, mutta motivaationi on nolla ☹️

Weenu kirjoitti 15.4.2011 16:42

tipsu90 kirjoitti 14.4.2011 20:11

Kaikki alkoi vuonna 2009 talvella kun todettiin ahdistuneisuushäiriö. Heräilin öisin siihen että syke oli sata ja ahdisti ihan sairaasti. Olin varma että kuolen. Sen jälkeen tilanne ei ole helpottunut yhtään. Sain lääkityksen vuonna 2010 tammikuussa mitä söin puoli vuotta. Heinäkuussa lopetin lääkityksen ja olo oli vähän aikaa ihan hyvä. Sen jälkeen olen hukuttanut ahdistuneisuutta alkoholiin,juon noin 4 päivää viikosta.

Ahdistuneisuuden lisäksi on tullut pelkotiloja ja pakko-oireita. Diagnisoin itselleni koko ajan uuden sairauden,tutkin elimistöäni sairaaloisesti ja mietin joka päivä koska kuolen ja mikäköhän sairaus mulla nyt on. Olen ihan varma että joku vakava on,kun on niin vahvat fyysiset oireet kuten

-Pistely ja puutuminen
-Nivusen imusolmukkeen särky ja oikean jalan kutina
-Mahan ja kylkien pistely
-Rytmihäiriöt ja tunne että sydän pysää
-Palan tunne,hengenahdistus
-Huoli koko ajan tulevasta ja etenkin kaikenmaailman sairauksista
-Kunto laskenut TODELLA paljon,jo kävellessä hikoilen ja jalat ovat tönköt. En jaksais tehdä mitään enkä käydä enää edes lenkillä tai muutenkaa kävellä
-En osaa nauraa tai pitää hauskaa ilman että olen humalassa

Noista osa liittyy ahdistuneisuuteen mutta on huolestuttavaa toi kunnon lasku ja mahan kipeys ym. Ne on ihan varmana merkki vakavemmasta. Apua en tunnu saavan mistään.

Päivääkää ei ole etteikö olisi kipuja tai huolia. Paitsi silloin kun olen hukuttanut ajatukset viinaan.

Olen tämän vuoksi kahdessavuodessa menettänyt poikaystävän,perheeni,kavereita,koulu ja työt jääneet kesken,en osaa enää nauraa ja hymyillä. Persoonani on kokonaan hävinnyt. En osaa elää päivääkään onnellisesti.

Voisin kirjoittaa kirjan tästä mutta tässä nyt vähän jotain asiaa tiivistettynä. Kertokaa pliis kokemuksianne ja erityisesti millaisia oireita teillä on ollut ja varsinkin fyysisiä oireita???

tyttö 20 v.

Hei, olen samanikäinen tyttö ja kärsin samoista oireista=) Toiset päivät ovat helpompia, toiset taas aivan kamalia. Mulla on sama ongelma myös tuon alkoholin kanssa. Muuten ei kauheasti hymyilytä tai naurata, mutta viime viikollakin join 4:nä päivänä ja olo oli ihan ok. Olen myös menettänyt poikaystävän, ystäviä jne mutta ennen tämän ahdistuneisuuden alkua. Tuntuu että olisi helpompi elää jos olisi vielä se sama tuttu tukiverkko...mutta ei.

Kirjoittele tänne miten sulla tänään on menny, mitä olet tehnyt jne. Itse yritän juuri keskittyä koulutehtäviin, mutta motivaationi on nolla ☹️

Moikka!

Kiva kun kirjoitit.!!! Tässä mennää elämää päivä päivältä ja viime yö oli taas niin helvetillinen kun tuli taas juotuu viikonloppuna kyllähän se sitten olotilaan vaikutti..☹️ Oon saanu taas reseptin cipralex lääkitykseen mut en oo vielä hakenu sitä.. Olis kiva kirjotella sun kanssa useammin. Mä tiedän ton kun ei oo minkäänlaista motivaatiota mihinkää,ainakaa kouluun...sen takii mullakin se jäi kesken.Sun ahdistuneisuus voi sopia yks yhteen että oot menettänyt tärkeitä ihmisiä. Niin mullakin se alko,samantien kun ystäviä menetin.

Moi! Olis kyllä kiva kirjotella useammin! Oon samanikänen ja mulla on täsmälleen kaikki samat oireet sun kanssa ! Tuntuu kuin ois omaa tekstiä lukenut :O

Mulla oli viime viikolla ihan hirveitä paniikkikohtauksia, henkeä ahdisti ja luulin että kuolen! Kävin mm. ulkona kävelemässä että olo helpottaisi mutta eipä se auttanut kun 5min sen jälkeen kun tulin takaisin sisälle ☹️ Ainoa toivo taitaa olla lääkkeet...Opamoxia olen kokeillut ja se auttaa pahimpaan vähäsen 🙂

Perjantaina olin kanssa niin paniikissa kun menin kotikaupunkiini..kömmin suoraan omaan sänkyyni ja nukuin siellä 3 tuntia. Heräsin hätkähtäen ja illan olin tosi ahdistunut, outo päivä :O Sunnuntaina kans pieni paniikkikohtaus, mutta hassua: kun tulin tänne opiskelupaikkakunnalle ei ole tullut vielä yhtään mitään oloja=) Eilinen tuntui jopa normaalilta jos niin voi sanoa xD

Tänäänkin olin tosi ilonen kun eilen ei tullut mitään kohtausta, mutta, karman laki...aina kun tuntuu että menee liiankin hyvin: mun pyörä oli varastettu! ☹️( Jätin sen vain hetkeksi auki ja samantien joku vei sen☹️( Se on vielä mun sukulaisilta lainassa joten joudun maksaa sen sit niille..uus pyörä vielä. Harmittaa aika lailla!

Miten sulla menee?
Ja mistä päin oot? Ite oon opiskelemassa Etelä-Suomessa mut alunperin Keski-Suomesta 🙂

Moikka!!

Kesti vastaus,toivottavasti muistat tulla tänne vielä katsomaan tän viestin 😀

Juu itellä ollu nyt kans kauheet ahdistukset ja jos joskus sattuu olee sellanen KOKONAINEN päivä ettei tuu mitää oloa,niin oon ihan onnellinen 😀 On tää niin helvettii koko touhu.

Sullaki aikalailla tollasta oiretta kun mulla,että aaltoilevasti tulee ahdistus,välillä hävii ja välillä taas tulee kauhee ahdistus. Mulla on ahdistukset ollu niin pahoja etten pysty edes kävelylle lähtee. Inhottava tunne koko ajan rinnassa ja eilen yökin meni valvoessa ☹️

PS.Toi pyöräjuttu oli paska homma ☹️

Moi=)

Tottakai käyn täällä välillä vilkuilemassa mitä täällä tapahtuu =D

Toivottavasti sulla on ollu muutamia parempia päiviä tässä?=)

Mulla ei nyt niin kauheasti paremmin oo menny..muutin takaisin kotipaikkakunnalleni ja siinä ollut kiireitä eikä ole ollut (onneksi) aikaa miettiä paljon... Samoin työt pitävät kiireisenä.

Oon nähny nyt kahtenä yönä unta et kuolen. Oon ollu sen jälkeen oudon onnellinen niissä unissa ja niiden jälkeen- Ehkä kuolema unessa kuvastaa sitä et pääsee pois ahdistuksesta jne?

Kirjoittele tänne kun muistat.