Ahdistun pikkuasioista
Jepjep, mulla on tämmönen ongelma, eikä olekaan niin pieni mitä voisi kuvitella. Varsinainen ongelma ei oikeastaan ole tuo ahdistuminen vaan se, miten se lähtee pois, sillä ainoa keino päästä siitä eroon on kertomalla se jollekin läheiselle ihmiselle, tai ikäänkuin ”tunnustaa” joku ahdistava tai ”väärä” ajatus.
Esimerkkinä vois heittää tilanteen, jossa heitän vaikka jotain kevyttä flirttailua veljen tyttöystävälle (tulee tehtyä joskus, kun on tuttu ihminen kyseessä jne. eikä ole kuitenkaan tarkotuksena yrittää ketään keltäkään viedä, älkää tajutko väärin : ) ). Tää normaalille ihmiselle suhteellisen (tai luultavasti täysin) harmiton läppä aiheuttaa minussa hirveen syyllisyyden tunteen ja pakottavan tarveen mennä tunnustaa sitä tälle veljelle. Näitä tilanteita on ollut ja tulee vieläkin varmaan olemaaan eikä ymmärtäväinen veljeni näistä tunnustuksien tuloksena vedä hernettä nenään, mutta voin kuvitella mitä siitä tulee, jos samankaltasia tilanteita joutuisi selvittämään vaikkapa oman tyttöystävän kanssa…
Sit vaikka tätä ahdistusta yrittäis torjua ja vakuutella itselle että ei mussa oo mitään vikaa tai että ihan harmiton juttu, eikä siitä kertominen (useissa tapauksissa) mitään hyödyttäis, niin sitä uskominen ei käy ollenkaan laatuun.
Oon melko varma että mun vanhat psyykkiset ongelmat näyttelee tässä uudessa probleemassa aika suurta roolia. Vanha oli nimittäin tätä mallia ”jos et tee tehtävä x:ää, äitisi kuolee”. Eli siis tilanne saattoi olla tämä: Aamulla päätän laittaa hienon punaisen paidan, joka päällä haluan välttämättä tänään kulkea, päälleni, ja tulee jotkut ihme vibat, että jos tänään laitan tuon paidan päälle (tehtävä on siis olla laittamatta sitä tiettyä paitaa päälleni), sairastun diabetekseen (tai joku muu asia, jota en haluaisi tapahtuvan). Näin ollen jossain vaiheessa keksin, että jos en sanoisi jotain mieleeni pulpahtanutta noloa ajatusta tai muistoa vaikkapa veljelleni, samaantyyliin edellisen esimerkin kanssa jotain kaameaa tapahtuisi.
Tuo ongelma liittyi kaaosteoriaan ja taikauskoon, että pystyisi jotenkin hallitsemaan tulevaisuutta, mutta nyt ongelma on ilmeisesti jotain neuroosimaista. Kuitenkin musta tuntuu, että tässä on jotenkin kyse samanlaisesta tarpeesta ikäänkuin neutralisoida joku ahdistus (joka ei olisikaan tuo syyllisyydentunne pelkästään)…. Vaikea selittää koko asia, mutta toivottavasti jollakin on ollut samantyylisestä ongelmasta kokemuksia, joita voisi heittää tähän auttamaan mua, tää ongelma kuitenkin vie yllättävän paljon elämäniloa ja sensemmosta.
Myös jotain ajatuksia minkätyyppisten ammattiauttajien puoleen tässä pitäisi kääntyä (hypnoosi käynyt itsellä mielessä), olisi suuresti arvostettuja!
Kiittäen huomiosta, joonas_k
Hei, joonas_k.
Kerrot kokevasi ongelmaksi sen, että koet pakonomaista tarvetta "tunnustaa ahdistava tai "väärä" ajatus" jollekin läheiselle ihmiselle. Se aiheutuu syyllisyyden tunteestasi, joka on siis ilmeisen voimakas. Pelkäät sitä, millaisiin tilanteisiin joudut tämän ongelman vuoksi tulevaisuudessa - pohdit muun muassa, miltä tuntuisi setviä tulevaisuudessa tyttöystävän kanssa sitä, jos ja kun olet flirttaillut muille naisille. Toisaalta tiedät, että järkevästi ajatellen ahdistus on turhaa, mutta tunnetasolla et koe asian olevan niin.
En ole aivan varma, ymmärsinkö selityksesi vaatekappaleeseen liittyen - ajattelitko siis ensin, että haluat laittaa tietyn vaatteen päällesi, mutta sen jälkeen jotenkin kielsit itseäsi tekemästä niin? Oli miten oli, neuroottiselta kuulostavat oireesi aiheuttavat tavatonta kärsimystä sinulle.
Jos tästä nyt lähtee tätä ongelmavyyhtiä purkamaan, niin neuvoisin kääntymään ammattiauttajan puoleen. On olemassa esimerkiksi auttavia puhelimia (kuten vaikkapa valtakunnallinen kriisipuhelin (010195202)), joista voisi ehkä kysellä käytännön neuvoja akuutisti. Internetistä tai jostakin voisi etsiä oman asuinalueen psykiatrian poliklinikan yhteystietoja tai vastaavia. Olisiko sinulla joku läheinen, joka voisi tukea sinua tässä asiassa? Itselläni ei ole kovin tarkkaa käsitystä siitä, mikä on ensimmäinen paikka, jonne ottaa yhteyttä kaivatessa mielenterveysapua, mutta sitä on kuitenkin mahdollista saada.
Rehellisesti sanoen mieltäsi painavat asiat kuulostavat niin suurilta, että tällainen tavallinen pulliainen ei niihin osaa mitään ratkaisevaa sanoa. Olisi hienoa, jos saisit otettua yhteyttä johonkin luotettavaan henkilöön, joka osaa sanoa sinulle, kenen puoleen kääntyä.
Oletko ajatellut muuten hankkia apua joltakulta tämän sivuston tukihenkilöltä? Oma tuki -palsta on kätevä, kun haluaa ottaa yhteyttä ammattihenkilöön. Tukihenkilö voisi varmaan kertoa sinulle paljon tätä tekstiä selkeämmän vastauksen siihen, kenen puoleen sinun voisi olla paras kääntyä.
Hyvää kevään jatkoa sinulle, jos emme enää keskenämme tästä aiheesta keskustele. 🙂 Pienillä askelilla eteenpäin, sillä tavallahan kaikki ihmiset elämäänsä elävät.