Olen 14 vuotias tyttö ja minulla on iso ongelma: isäni muinoin vihasi pieniä lapsia ja kun olin hänen vihaamassa iässä sain kamalaa kohtelua. Äitini oli yövuorossa, joten nukuin kaksi vuotta vanhemman veljeni ja isäni välissä. Keskellä yötä heräsin siihen kuinka isä huutaa kurkku suorana, että olen kakannut sänkyyn. Hänen silmiänsä en unohda koskaan, ne olivat täynnä hulluutta ja vihaa. Hän käski minut ja veljeni suihkuun, pelkäsin kuollakseni isää, joten yritin tehdä itsestäni mahdollisimman näkymättömän. Itkin suihkun alla, veljeni lohduttaessa vieressä. Olin tuolloin 5.

Yksi yö äitini oli taas yö vuorossa, isäni valvoi vielä kun minä ja veljeni menimme nukkumaan. Oksensin sänkyyn ja yritin NUKKUA oksennuksessani, koska pelkäsin isäni reaktiota. Itkin ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes rohkenin mennä isän luokse ja kertoa mitä tapahtui. Hän otti asian aika rennosti, mutta kyllä hänen silmistään paistoi viha. Olin myös tällöin 5.

Kun olin 7 potkaisin veljeäni vahingossa nenään, koska hän kutitti minua jalkapohjasta ja minulle tuli pakonomainen kutitusrefleksi. Heti tämän jälkeen menin oven taakse piiloon isää, mutta ei se auttanut. Isä löysi minut ja repi hiuksista toiseen huoneeseen.

Kerta toisensa jälkeen minusta tuli sulketuneenpi, tottelevaisempi ja hiljaisempi. Yritin kaikin tavoin miellyttää isää, varsinkin tuo viimeisen tapahtuman jälkeen. Jos edes leikin menin omaan huoneeseeni ja pidin leikkien äänet omassa päässäni.

10 vuotiaana isä sekosi täysin, äiti meni autotalliimme nukkumaan. Toimme talostamme hänelle peiton, patjan, tyynyn, vaatteita ja ruokaa. Veljeni alkoi vihata isäämme siitä lähin, itse en tajunnut tilannetta kunnolla.

11 vuotiaana vanhempani erosivat ja isä masentui, olimme alussa hänellä joka toinen viikko, mutta loppujen lopuksi hän ei halunnut nähdä meitä ja tapaamiset harvenivat joka toiseen viikonloppuun.

12 vuotiaana rööki tuli kuvioihin, sitä ei onneksi kauaa kestänyt kun jäin kiinni. Ystävät puukottivat kerta toisensa jälkeen selkään, menetin rakastamani pojan ja mikä pahinta kiusaaminen alkoi, myös viiltely tuli joka päiväiseksi rutiiniksi. Veljeni sai ärsytettyä isäämme haukkumalla tämän silloista naisystävää huoraksi. Isäni sai tarpeeksi ja sanoi veljelleni, että hänen pitäisi lähteä, eikä tulemista takaisin olisi. Sanoin isälle, että jos hän on tuota mieltä, minäkin lähden. Veljeni on aina tukenut minua joten nyt oli minun vuoroni puolustaa häntä. Veljeni yritti saada juuri nuo sanat isän suusta ulos ja onnistui. Oli kylmä yö, joten veljeni joutui kävelemään 5 kilometriä kotiin. Pelko siitä, että isä tekisi itselleen jotain sai minut jäämään.

13 vuotiaana nukuin pahaa oloani pois, aina kun pääsin koulusta kotiin menin nukkumaan vaikka olin nukkunut 12 tunnin yö unet. sain myös joka päivä kuulla, että minun pitäisi tappaa itseni, loppujen lopuksi tätä en enää kestänyt. Kirjoitin kyyneleet valuen jäähyväiskirjeen ja istuin huoneeni ikkunalaudalle. Ainoa asia mikä päässäni silloin pyöri oli kuinkakohan korkea tiputus toisesta kerroksesta on? En pystynyt siihen, jokin piti minua vielä täällä. Heti seuraavana päivänä sain kuulla olevani läski, siitä alkoi taisteluni bulimiaa vastaan. Puoli vuotta sitä kesti eikä kukaan huomannut mitään. Kerroin isälleni kiusaamisesta, mutta hän vain sanoi, että vika on minussa ei kiusaajissa. Isä oli tavannut uuden naisystävän ja kohteli minua kuin ilmaa, kyllä hänen naisensa lapset kelpasivat, mutta minä en. Joskus jouduin kysymään häneltä tunnin samasta asiasta ja silloin kun sain vastauksen se oli epämääräinen. Tällöin minullekkin riitti, pakkasin kamani ja lähdin pois huutaen isälle totuuden päin näköä. Puoleen vuoteen emme puhuneet toisillemme, mutta nykyään olemme suht hyvissä väleissä. Kiusaamiseni loppui ja sain elämäni raiteilleen, luottamus pulan takia minulla on vain yksi hyvä ystävä, muuta en tarvitsekkaan🙂

Varsinainen ongelma tässä on, että aina kun katson isääni silmiin tai edes puhun hänelle, näen taas sen hullun isäni jota pelkäsin, hänen silmissään ja minulle tulee se tuttu pelon tunne, jota niin paljon vihasin. Miten pääsen siitä eroon? Isäni on kyllä muuttunut ja nykyään todella mukava.