Minulla on hyvin paljon unikokemuksia. Pidän päiväkirjaa unistani. Vesi, ranta, puro,joki jne hyvin paljon veteen liittyviä. Näen lumeen liittyviä, näen vanhempia jotka ovat jo siirtyneet rajan taa samoin isovanhempiani, veljiäni ym. sukulaisia. Minua nuo unet lohduttavat. Kun äitini kuoli hiljattain niin ajattelin - äitini tulee tapaamaan minua unieni kautta ja niin hän on tehnytkin.
Olen valvetilassa ajatellut unia joissa minun pitää joko nousta ylös vaikeita paikkoja tai vastaavasti tulla alas ja myös unia joissa lennän. Ajattelen että seuraavan kerran kun minulle tulee uni jossa alan putoamaan niin anna minun pudota koska tämähän on unta samoin nousu ja laskeutumisunissa koska unissa kaikki on mahdollista ja niissähän ei oikeasti käy koskaan huonosti.
- Unessa pakoon juokseminen on aivan mahdotonta mutta viimeyönä onnistuin. - Näin unta hevosesta ja koska pelkään hevosia lähdin karkuun. Kävelin siis tiellä ja näin hevosen tulevan vastaan hyvän matkan päässä. Jalat alle ja karkuun - niinhän siinä kävi että tien reunat olivat ylöspäin nousevaa maastoa ja savivelliä - jalat liikkuivat aivan liian hitaasti ja tuntuivat juuttuvan saveen. - Nyt! Muistin unessani - tämähän on unta ja olen päättänyt onnistua unessani - pysähdyin - nostin jalkojani rauhallisesti mutta varmasti ja kas, kun pääsin noin puoliväliin rinnettä käännyi katsomaan jälkeeni - olin riittävän turvallisen kaukana pelkäämiseni kohteesta. saatoin katsella ylhäältä pelkoni kohdetta.

Minulla on vihko ja kynä yöpöydälläni johon kirjoitan uneni heti kun herään niin eivät pääse unohtumaan. Joskus vaan unen muistaakin vasta myöhemmin- päivällä.

Okei. Kiitos. mut sä kirjoitit että sua lohduttaa unet. Mut mua ei oikeen lohduta se että jään kitumaan maahan kun mun isän serkun murhaaja lähtee pois ja jättää mut maahan makamaan