Ahdistaa, pelottaa ja huolettaa
Moips kaikille! Oon 19-vuotias naisenalku ja valmistuin joulukuussa lukiosta. Vikan kirjotuspävän jälkeen on ollu aikamoista tunteiden vuoristorataa. Aloin heti viime vuoden syyskuun lopulla ettii töitä mut kesti melkein 7 viikkoo ennen ku niitä sain.
Niiden viikkojen ajan ehin jo hätääntyy ja olin omasta mielestäni työtön. Tuli paniikki ja itketti melkein joka päivä eikä ruoka oikein maistunu😭.
Sitte sain töitä ja niiden jälkee piti mennä sellaseen työkokeiluun ja alotin jo tammikuussa yliopiston pääsykokeisiin lukemisen. No, sit se työkokeilu ei oikee onnistunu ku useimmissa niis paikoissa ois pitäny olla 6 kk ja mulla on se yliopistoon pyrkiminen.
Tilanne on nyt sellanen että luen pääsykokeisiin ja teen keikkaluontosta työtä siinä ohella. Tulevaisuus kyllä pelottaa ja ahdistaa aika paljon. Asun vielä kotona ku ei oo vielä rahaa muuttaa omilleen. Välillä koen siitä syyllisyyttä vaikka mun vanhemmat ei koe sitä ongelmaks. autan kyl kotitöissä niin paljon ku voin.
Mulla on vähän sellanen olo että kaikki ahdistaa. Lukeminen ja tulevat opiskelut ja työelämä ahdistaa ja seki ahdistais jos ei olis mitään tekemistä. Raha-asiat ahdistaa ja välillä mulla on ihan lapsellisia ajatuksia että voi ku raha kasvais puussa ja voi ku ei tarttis mennä työelämään ja herätä joka aamu aiaksin 50 seuraavaa vuotta😞
Onneks käyn psykologilla ja mulla alotellaan ehkä KELAn psykoterapiaa… On kyllä välillä niin pelokas ja ahdistunut olo että. Ehkä tällaset siirtymätilanteet vaan laukasee ahdistusta mihin mulla on taipumusta😐
Moi Dory,
Elämän siirtymävaiheet voi aiheuttaa monenlaisia tunteita, kuten ahdistusta. Samaten se, että olet tehnyt paljon töitä työnhaun ja pääsykokeiden suhteen, voi stressata ja ahdistaa. Työnteko ja runsaat kotityöt voi tuoda tähän oman lisänsä. Voi olla, että kaikki tämä yhdessä voi aiheuttaa ahdistavia tuntemuksia.
Tulevaisuuteen kohdistuvat pelot ja ajatus taakkana olemisesta vanhemmille on aivan luonnollisia juttuja siirtymävaiheissa. Itsenäisempi elämä voi tuntua rankalta, kun pitää ottaa vastuuta ja asua omillaan. Vanhempien luona voi aivan hyvin asua. Jos yliopisto sijaitsee niin kaukana, ettei siellä voi käydä kotoa käsin, on silloin toki etsittävä asunto. Mutta mikään kiire kotoa pois ei ole, vaikka kuinka esim. kaverit tai jotkut ihmiset sellaista väittäisivät. Etenkin kun se asia on vanhemmillesi ok, ja kun rahatilanteen kannalta se sopii paremmin.
Se on ihan hyvin, että sait seitsemässä viikossa töitä. Ne ovat välillä aika kiven alla, joten hienoa, että löysit itsellesi hommaa. Se on varmaan ollut sulle rankka kokemus, kuten sanoitkin. Hienosti jaksoit taistella itsellesi työpaikan 🙂
Kannattaa antaa aikaa myös itselleen ja välillä pitää taukoa kokeisiin luvusta, työstä ja kotitöistä. Se voi myös auttaa ahdistukseen. Uudessakaan elämänvaiheessa yhteydet kotiin ja vanhat mukavat harrastukset eivät katoa mihinkään. Voit elää omannäköistäsi elämää, ja keikkatyöllä, osa-aikatyöllä tai kesätyöllä voi kartuttaa itselleen rahoja, joilla sitten opiskella. Opintotuki ja mahdollinen opintolaina antavat nekin taloudellista turvaa opintoihin.
Tulevaisuuteen ja uuteen elämänvaiheeseen voi kasvaa omaa tahtia. En usko että kovinkaan moni olisi rento uuden vaiheen edessä, moni voi stressata asiaa mielessään ja uudessa koulussa kavereitakin voi löytää helpommin, kun vähän jokaisella on tarve tutustua ihmisiin. On ihan luonnollista, että ajattelee työelämästä ja rahan ansaitsemisesta noin, että kunpa se ei olisi pakollista. Se kuuluu kasvamiseen. Kun voi vähitellen ottaa askeleita kohti aikuisuutta, myös nämä asiat tulevat helpommiksi. Kun pitää huolen jaksamisestaan, voi moni uusi asia vähitellen tulla osaksi arkea 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️