Moikka

Paljon on lähiaikoina tapahtunut.
Yhtenä lauantaina kävin salilla, poljin 10 min pyörää, kun tämän jälkeen alkoi rintaa pistää ja henkeä ahdistaa. Olen vieläpä vähän herkkä mieleltäni, niin aloin panikoimaan että nytkö tuli lähtö..
2 yötä ja 1, 5 päivää tätä panikoin. Maanantaina käytiin terveyskeskuksessa. Otettiin sydänfilmit, verikokeet ja röntgenit. Lähetettiin aluesairaalan päivystykseen. Täällä taas 2 sydänfilmit, 3 verikokeet ja ultraääni. Siis 6 tunnin sisällä… Ultraääni huoneessa oli vähän pelottava tunnelma. Ulkomaalainen mies valkoinen takki päällä, hällä oli iso kyömynenä ja isot tuuheat harmaat viikset. Huone oli kylmä ja siniset laattaseinät toivat mieleen ruumishuoneen. Pulssi oli jotain 120 kun pelotti niin hirveästi. Tunnin päästä kerrotaan että minulla on nestetäytteinen onkalo aortan seinässä. No eikun pillit päällä Meilahteen. Sain rauhoittavaa useaan otteeseen, mutta lähinnä lyhytkestoista pinkkiä tahnaa ja yksi Diapam. Menin vielä varjoainekuvaukseen vai magneettikuvausko se on.
Olin äidin ja pikkuveljen kanssa liikenteessä jo tk asti, ja he olivat myös pitkään aluesairaalassakin tukenani. Pikkuveli lähti, mutta äiti jäi pyynnöstäni. Kun ne tulokset tuli, lähti äiti mukana Meilahteen.
Suureksi helpotuksekseni, olikin kyseessä väärä hälytys. Kaikki oli kunnossa. Isä ja pikkuveli lähtivät vielä 9 aikaan illalla porvoosta minua hakemaan. Pikkuveli kävi äitin kanssa huoltoasemalla ja toi minulle pienen Kinder suklaapatukan ihan pyytämättä. En saanut syödä sitä, mutta kuitenkin se lämmitti mieltä 🙂
Kotiin en päässyt, mutta aluesairaalaan tarkkailuun yön ajaksi. Ambulanssissa oli minun lisäksi joku vanhempi rouva, ihan hyvässä kunnossa. Itse idtuin pyörätuolissa, kun hän makasi. Sairaalalla kun he lähtivät häntä viemåän sisälle. Jäin minä yksin tähän ”haudanhiljaiseen” ambulanssiin. Ei pihaustakaan 5min (tuntui kuin 15min) paitsi yksi ohimenevä auto. Ajattelin jo lähteä itse käppäilemåän kun hoitsut tuli hakemaan. Minua tuolilla työntävä meinasi kaatua ja kaata minutkin. Molemmat nauroimme vain tälle. Sisällä aikaisemmin tuttu naislääkäri siltä päivältä tuli sanomaan kuinka helpottunut hän oli kun kuuli että olin terve. Hymyhän siinä pukkasi huulille 🙂
Pääsin lastenosastolle, ihanaan pikkuhuoneeseen ja isä tuli mukaqn yöksi. Aamun katsoin televisiota ja söin tukevasti, ei ollut kyllä kummoista ruokaa. Sisätautilääkäri kävi vielä, mutta hän ei osannut oikein olla vakuuttava vaan vaikutti että hän vain arvaili. Lihaskipujahan ne kuitenkin oli. Vasen rintalihas niin jumissa että kosketus sattui. Tämän jälkeen pääsin kotiin. Odotti kiva yllätys, lempi Novelle vettäni, kismet patukka, parane pian kortti ja 2 vitsikirjaa. Taas hymyilytti ja jo vähän itketyttikin 🙂
En kuitenkaan meinannut saada unta kun sydän tykytti makuulla ollessa. Sairaalareissu jätti sellaiset arvet että pelkään niin paljon kuolemaa etten uskalla elää.
Pieniä paniikkikohtauksia ollut. Mutta sitten tämä unenomainen olo ei auta asiaa.
Olen viettänyt liikaa aikaa tietokoneella.
Koneen näyttö, televisio ja kännykkä näyttävät ihan normaalilta, mutta muu tuntuu vähän sumealta. Ollut joskus ennenkin, mutta se meni ajan kanssa pois.
Pelottaa. Pieninkin kipu saa ajattelemaan kuolemaa.
Uskon Jumalaan, kävin kerran juttelemassa seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. Mutta nyt isähaluaa vaihtaa diakoniin. Vähän pelottaa nämä uskolliset asiat kun ne liittyy kuolemaan. Haluan elää ja toteuttaa unelmani.

Vähän aikaa sitten tapasin netin kautta ihanan tytön.
Ollaan juteltu jo kuukausi.
Hälläkin on ongelmia.
Hän tuli 17v raskaaksi poikaystävälleen, ja joutui tekemään abortin. En tiedä miten tähän suhtautuisi..
Vähän häiritsee ajatus..
Kerroin mummolle. Hän sanoi että se on murha ja että haluanko suhteen jonkun kanssa joka on ollut jo aikaisemmin seksisuhteessa kun minä olen yksinäinen neitsyt.
Olenkin ajatellut että kun tuntuu ajatus tytöstä jonkun muun pojan kanssa saa karvat pystyyn. Sukupuolielimenikin ovat vähän pienenpuoleiset, olen ujo ja kokematon. Neitsyitä tyttöjä taas ei nykyään juurikaan ole..
No tämän tytön ex nyt kiristää että kertoo kaikille abortista jos hän ei palaa yhteen tämån kanssa.
Hän kertoi menevänsä tänään käymään koulun jälkeen exällään ’puhumassa’ asioista. Varoitin että ei ehkä ole niin viisas ajatus, mutta hän kuului kuitenkin menevän.
Hän ei ole nyt 5 tuntiin vastannut joten pelkään pahinta.. Enköhän vain ylireagoi, enkä ole kuitenkaan häntä ikinä nähnyt livenä niin turha muodostaa turhan suurta tunnesidettä. Eiköhän kaikki ole ihan hyvin 🙂
En haluaisi hänen palaavan exänsä kanssa yhteen koska hän vihaa häntä. Ja muutenkin, tyttöystävä olisi kiva, mutta tämä abortti homma… ja hän ei myöskään ole uskovainen.. :/

Aivan kauhea olo. Itsemurhaa en harkitse kun lähinnä pelkään kuolemaa. Mutta jotain on tehtävä.
Lihakset on ihan jumissa ja niin mielikin.

Voisitteko antaa vinkkejä? Mistä lisäapua?
Arvostan apuanne suuresti 🙂🌻