Tää on ollut niin outoa tää korona. Kun se jatkuu ja jatkuu… Joku vois pysäyttää sen pöpön. Mutta kun ei voi. Alkaa ahdistaa, ja alkaa vaivata milloin tää loppuu. Oon ihan loppu henkisesti, ja fyysisestikin pikkuhiljaa. Se on vain tunne mutta en pääse tästä tunteesta eroon, kaikki jatkuu ja jatkuu.. ikuisuus tässä menee. En hirveästi oo kirjoitellut tänne palstoille. Mutta aattelin että nyt kirjoitan. Kaikki kärsii, terveys ja oma hyvinvointi, ja mun talossa on tapahtunut tämän korona aikaan kaikenlaista kummaa.. välillä pelottaa, ärsyttää välillä olla yksin, mutta ei viittii äitillekkään puhuu koska se on välillä niin ylisuojelevainen, vaikka oon jo aikuinen. Mutta välillä tuntuu haluaisin olla vain pieni lapsi joka olisi vain vanhempien silmän alla koko ajan. Voisipa mennä iässä taaksepäin🤔👌
Hei, kuulostaa tutulta nuo koronan aiheuttamat tilanteet. Tietoa tulee kyllä päivittäin tv:stä, radiosta ja lehdistä. Jokaisen omassa tilanteessa on kyse kunkin ainutkertaisista tunteista. Miten pärjää omien tunteittensa kanssa. Nykyään kun ihmiset tapaavat usein jaetaan kokemuksia, tuntemuksia ja selviytymistä helpottaviakin asioita koronasta. Miten sinun kaveripiirissäsi mahtaa olla? Saattaa olla avuksi jos kerrot äidillesi, että sinun on vaikea puhua hänelle, koska hän on ylisuojeleva. Äitisi mahdollisesti ottaa asian huomioon ja pystyt puhumaan hänelle ahdistavistakin asioista. Niin kunpa voisi mennä ajassa taaksepäin. Ehkäpä hetkeksi vaikka käpertymällä huovan sisään vain hetkeksi tai hetkeksi äidin kainaloon.
Terveisin Anni NettiSaapas Helsinki
Joo olisi helpompi hetki jos korona vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Ja kun se vaikuttaa niin moneen ihmiseen ainakin tuntuu siltä. Itselleni ainakin. Mä teen kun kaikki vaan on vaan liian uteliaita minun omista asioista. Ja tuntuu kuin silloin kuin masennuin niin kaikki liikaa hössöttivät, mutta nyt oon yrittänyt pitää yhteyttä niihin ihmisiin jotka eivät oo liikaa huolissaan. Haluaisin myös olla rauhassa, ainakin niille ihmisille jotka haluavat liikaa ja tulla mun elämään. Mutta ei se kai oikein ole. En tiedä, mikä on oikein ja mikä ei.
Hei, ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla olemassa ja on hyvä oppia vetää rajoja. Kiva että sinulla on myös niitä ihmisiä ympärilläsi jotka antavat sinun olla myös rauhassa.
Pitäkää huolta toisistanne, kyllä tämä koronakin jossain vaiheessa loppuu ja me päästään kaikki taas tapaamaan toisiamme rennommin. Siihen saakka henkiseen hyvinvointiin auttaa joillekin ulkoilu, toisille mindfulness-harjoitukset ja joillekin palapelien tekeminen tai Tetris, kaikilla on omat tapansa selviytyä tästä omituisesta ajasta.
Terveisin, Charlotta / NettiSaapas Helsinki