Hei.
Kuten voikin otsikosta päätellä, kuulen ääniä.
Äänet kuuluvat vain kotona. Toisinaan ne ovat pelottavia, toisinaan tunnen oloni turvalliseksi. Kuulen lähinnä askelia ja tuntuu etten ole yksin. En osaa puhua kellekkään asiasta, pelkään ihmisten leimaavan minut hulluksi/sairaaksi.
Kerrankin, nukkumaan mennessäni yhtä-äkkiä tunsin kylmän ilmavirran ja kuulin kirkumista. En tiedä oliko vain mielikuvusta, mutta silmät avattuani aivan kuin olisin nähnyt hahmon. Kukaan muu ei ollut kuullut samaa kirkumista. Sinä yönä ei pahemmin nukuttanut.
Ja eräänä kevät iltana sytytin kynttilän isäni muistoksi, ja vaikka hölmöltä kuulostaakin ikään kuin ”juttelin” hänelle. Oli tuulinen päivä, mutta liekki ei sammunut. Sitten tuuli tyyntyi, ja sanoin sytyttäneeni kynttilän myös muille pois nukkuneille, ja samalla sekunnilla kynttilän liekki sammui.
Yksin ollessani useinkin kuulen yläkerrasta askelia. Mutta askeleet tuntuvat turvallisilta, kuin joku perheenjäsen kävelisi siellä. Tiedän kuitenkin ettei talossa ole muita kuin minä.
Tunnen oloni sairaaksi, en ole kuullut tuttavapiirissäni kenenkään puhuvan tälläisista. Onko täällä muita kohtalontovereita..?
Et ole ainoa.
Tosin ääniä kuulen harvemmin, mutta joskus myös niitä.
Itse näen... hahmoja, varjoja, henkiä tai mitä ikinä.
Erityisesti minulla on varjo ystävä, joka oleskelee välillä lähistöllä.
Pahimmillaan jopa pelästyttää minut.
Olen miettinyt pitäisikö heistä kertoa, kun käyn psykiatrilla.
Tiedän, että pitäisi kaiketi..?
Joissakin taloissa näen, hahmoja, entisiä asukkeja.
Samoissa taloissa kuulen huokauksia.
Kuinka usein itse koet näitä?
life_is_lie ja nanake, teidän kokemukset kuulostaa tosi mielenkiintoisilta. Osaatteko sanoa mistä ne voisivat johtua/milloin ne ovat alkaneet? Oletteko esim. koskaan harrastaneet jotain henkimaailman asioita, pelanneet spiritismiä tms?
Nanake: itsellä nämä äänet tulee ehkä pari kertaa kuussa, toisinaan voi mennä puolikin vuotta ilman yhtään mitään..
natanya: itse en ainakaan ole koskaan pelannus spiritismiä, tai edes halunnun uskoa mihinkään henkimaailman asioihin. Enkä osaa kunnolla sanoa, mistä kaikki on lähtenyt, mutta isäni poismenon jälkeen, on ollut fiilis etten ole yksin vaikka ketään ei olisikaan paikalla.