21v ja "koti-ikävä"
Olen tosiaan 21v tyttö, ja muutin kolme viikkoa sitten uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Alkuun olin innoissani ja onnessani, koska ’jouduin’ asumaan äitini luona 8kk. Kotona asuessani kaipasin valtavasti omaa rauhaa, ja omaa elämää, vaikka meillä on äidin kanssa niin hyvät välit että elämä oli lepposaa ja mukavaa.
Olen lukion jälkeen asunut vuoden ulkomailla (jolloin oli myös koti-ikävä), sen jälkeen pari kuukautta kotona ja sitten opiskeluiden merkeissä puoli vuotta vieraassa kaupungissa. Nyt ihmetyttääkin kun koti-ikävä on iskenyt näin kovasti..jotenkin sitä ikävöi lapsuuttakin, lapsuuden kotia ja asioita sieltä. Kyse ei siis oo siitä ettenkö pärjäis omillani, vaan haluaisin olla lähellä turvallisia ja rakkaita ihmisiä. Nyt on sellanen 200km kotipaikkakunnalle.
Mietinkin, onko muita samasta ongelmasta kärsiviä/kärsineitä? Onko normaalia näinkin vanhana vielä ikävöidä kotiin..
Heippa
kyllä sitä varmaan lähes kaikki ikävöi kotia kyn lähtee pois kotoa.
Mut minulla on sinulle tehokas keino ja ainakin minulla auttaa kun olen kotoa
pois niin otan oman perheen valokuvan ja laitan sen poydälle sitä sitten katson
aina ennen nukkumaan menoa niin kummasti helpottaa.
Käy myös aina lomalla kotona niin ei muutos tule niin suurena.
Kaunista syksyä sinulle
Ei ole mitenkään "epänormaalia" ikävöidä kotiin yli kaksikymppisenä. Itse asun toista vuotta yli 200 kilometrin päässä vanhemmistani ja kolmatta vuotta yksin, niin silti ikävöin kotiin aina silloin tällöin. Varsinkin nyt tuntuu että haluaisin vain kotiin ja päästä vanhempieni luokse.
Moi! Ei tuo ole yhtään outoa! Itse olen "kärsinyt" aivan samasta! Itselläkin useita muuttoja tuolloin(19v) takana lyhyen ajan sisään ja myös "pakotettu" irtautuminen kodista liian aikaisin. Synnyinkodin ja oman kotini välillä tuolloin 600km. Ei kannata turhaan murehtia, annat ajan kulua ja teet omasta kodistasi oman näköisesi ja alat pian viihtymään siellä. Kaverit auttaa jaksamaan, samoin harrastukset viemään ajatuksia pois koti-ikävästä. Muuttipa minne tahansa, minkä ikäisenä tahansa, on ihan normaalia tuntea ikävää sinne edelliseen paikkaan missä on asunut. Siellä kun kaikki on tuttua ja turvallista, uudessa paikassa ei vielä tunne mistä mitäkin löytyy, eikä vielä välttämättä ole löytänyt kavereitakaan. Voin sanoa, että itsellä meni puoli vuotta, kun rauhoituin yhteen kaupunkiin näiden edestakaisten muuttojen jälkeen. Sen jälkeen koti-ikävä synnyinkotiin jotenkin tasaantui, välillä sinne on ikävä, mutta en koe että sinne olisi pakottava tarve päästä, pois kaikesta, niinkuin aikaisemmin. Olet juuri rakentamassa itsenäistä elämää, eikä se ole helppo tie. Jokaisen se on kuitenkin läpi käytävä jossain vaiheessa. Jaksamisia sinulle, ja muista että synnyinkotiin voi muuttaa aina takaisin eikä sitä pidä hävetä, jos siltä tuntuu!! Kyllä sinullekin vielä paikka tässä maailmassa löytyy! 🙂👍