Harmi kun tässä vertaistukikanavassa on vaikea saada vastauksia ja tukea kysymyksiinsä. Halusin vastata, vaikka itselläni tuo tilanteesi on vasta edessäpäin. Tällä hetkellä isä odottaa hoivakotipaikkaa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Nyt ei pysty enää kävelemään, puhumaan kylläkin. Vierailut ovat minulle tosi raskaita, vaikka hän niistä ilahtuu vielä. Ajattelen, että sitten kun hän ei enää tunnista ja reagoi minuun, voin käydä huomattavasti harvemmin, ei hän silloin enää osaa kaivata käyntejäni. Kokonaan käymättä ei pysty olla oman mielenrauhan vuoksi. Jonkunlainen tasapaino olisi löydettävä. Tämä on raskas ja pitkä matka läheiselle, traumaattinen mielestäni. Vertaistukea kaipaa, varsinkin kun omassa lähipiirissä ei ole ketään jakamassa kokemusta.